Tammikuun alussa 1844 saamelaistytt\u00f6 Milla Clementsdotter ja rovasti, Kaaresuvannon kirkkoherra Lars Levi Laestadius k\u00e4viv\u00e4t \u00c5selessa keskustelun, jonka aikana rovasti l\u00f6ysi el\u00e4v\u00e4n uskon. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tunnonrauhan l\u00f6yt\u00e4neen papin saarnojen v\u00e4ri muuttui armolliseksi julistukseksi. Sanan siemen iti aluksi hitaasti, mutta kev\u00e4ttalvella 1846 Kaaresuvannon kirkkoon alkoi virrata v\u00e4ke\u00e4 my\u00f6s muista seurakunnista. Alkoi alkuher\u00e4tyksen aika.<\/p>\n
Kaaresuvannon seurakunnan asukkaista kolme nelj\u00e4sosaa oli tunturisaamelaisia, jotka mets\u00e4stiv\u00e4t ja kalastivat laajalla alueella. Heid\u00e4n vuotuiset muuttonsa ja seudun markkinayhteydet tekiv\u00e4t Kaaresuvannon uutuudet tunnetuiksi laajalla alueella Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa. Liikkeen levi\u00e4mist\u00e4 edistiv\u00e4t my\u00f6s Kaaresuvannon raittiusseuran asiamiehet sek\u00e4 Laestadiuksen perustamat ja johtamat Lapin lasten l\u00e4hetyskoulut. My\u00f6s k\u00e4\u00e4ntymyksen kokeneet halusivat puhua uudesta l\u00f6yd\u00f6st\u00e4\u00e4n tapaamilleen ihmisille. L\u00e4hetyskoulut ja Koutokeinon tragedia vuonna 1852 siirsiv\u00e4t her\u00e4tyksen l\u00e4hinn\u00e4 suomalaisv\u00e4est\u00f6n keskuuteen. Koutokeinon murhen\u00e4ytelm\u00e4n seurauksena her\u00e4tyssanoman eteneminen laantui muutamaksi vuodeksi. Alkuher\u00e4tys p\u00e4\u00e4ttyi vuoteen 1855 menness\u00e4.<\/p>\n
Her\u00e4tys saapui ensimm\u00e4isen\u00e4 ilmeisesti Suomen puolelle, Muonioon. L\u00e4hetyskoulun l\u00e4hetit suuntasivat seuraavaksi matkansa Enonteki\u00f6lle ja Norjaan: Koutokeinoon, Jyyke\u00e4\u00e4n, Alattioon ja Hammerfestiin ja jonkin verran my\u00f6hemmin Vesisaareen. El\u00e4v\u00e4 kristillisyys levisi Kaaresuvannon pit\u00e4j\u00e4st\u00e4 l\u00e4nteen, it\u00e4\u00e4n ja etel\u00e4\u00e4n. Her\u00e4tys levisi voimakkaasti ja nopeasti pit\u00e4j\u00e4st\u00e4 toiseen. Jo 1850-luvun alussa se oli vakiinnuttanut asemansa sek\u00e4 Ruotsin ett\u00e4 Suomen Ylitorniolla. Alkuher\u00e4tyksen pys\u00e4hdytty\u00e4 Tornionlaakson etel\u00e4iset alueet j\u00e4iv\u00e4t moniksi vuosiksi vain tilap\u00e4isten kosketusten varaan. Kun toiminta vilkastui uudelleen, suuria her\u00e4tyksi\u00e4 esiintyi Ylitorniolla ja Karungissa molemmin puolin rajav\u00e4yl\u00e4\u00e4 talvella 1860.<\/p>\n
Her\u00e4tys p\u00e4\u00e4si vauhtiin Haaparannalla sen j\u00e4lkeen, kun Erkki Antti Juhonpieti tuli sinne pit\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4hetyskoulua maaliskuussa 1861. Sek\u00e4 Suomen Alatorniolla ett\u00e4 ilmeisesti my\u00f6s Tornion kaupungissa koettiin vuosina 1863\u20131864 voimakkaita her\u00e4tyksi\u00e4. Her\u00e4tyksist\u00e4 huolimatta Torniossa ja Haaparannalla pidettiin 1860-luvulla v\u00e4h\u00e4n seuroja ja lestadiolaisia oli kaupungeissa muutamia. Seurojen j\u00e4rjest\u00e4minen vuokrahuoneissa alkoi kantaa hedelm\u00e4\u00e4 seuraavalla vuosikymmenell\u00e4.<\/p>\n
V\u00e4ki kokoontui seuroihin l\u00e4hinn\u00e4 talvella, jolloin maaseudulla oli v\u00e4hemm\u00e4n t\u00f6it\u00e4 ja puhujien kulkuyhteydet olivat paremmat. Seurat saattoivat samassa kyl\u00e4ss\u00e4 kest\u00e4\u00e4 jopa viikkokausia. Tuona aikana vain seuratalo v\u00e4lill\u00e4 vaihtui. Seurat j\u00e4rjestettiin silloin, kun seudulle tuli vieraita puhujia. Monissa kyliss\u00e4 ihmiset kokoontuivat sunnuntaisin, vaikka paikalla ei ollutkaan puhujia. Seuratalo yleens\u00e4 kustansi kaiken mit\u00e4 vieraille tarjottiin. Joskus naapurit toivat mukanaan pieni\u00e4 tuliaisia. Tarjoilun vuoksi seuroja pidettiin l\u00e4hinn\u00e4 paikkakunnan vauraimmissa taloissa.<\/p>\n
Tornion seutu sijaitsi pohjoisen ja etel\u00e4n sek\u00e4 Suomen ett\u00e4 Ruotsin v\u00e4lisen liikenteen keskeisen\u00e4 etappipaikkana. Sen vuoksi monet saarnaajat pys\u00e4htyiv\u00e4t t\u00e4nne lev\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n, jolloin seutukunnan lestadiolaisille tarjoutui tilaisuus seurojen j\u00e4rjest\u00e4miseen.<\/p>\n
Tornion kaupungissa ensimm\u00e4iset seurat pidettiin ver\u00e4j\u00e4mestari Lundvallin talossa. Sen j\u00e4lkeen kokoonnuttiin my\u00f6s muissa kodeissa. Usein seurav\u00e4ki kokoontui Rantakadulla asuneen alatorniolaisen Pietari Alaviuhkolan taloon. Seuroja j\u00e4rjestettiin kodeissa 1880-luvun lopulle asti, jolloin v\u00e4ki kokoontui l\u00e4hinn\u00e4 rauhanyhdistyksen uudella seurahuoneella Torikadun kulmassa. Oman rauhanyhdistyksen perustaminen loi kiinteytt\u00e4 lestadiolaisyhteis\u00f6\u00f6n ja antoi intoa seuratoimintaan, joka voimistui uudelleen alkaneiden her\u00e4tysten seurauksena. Toiminta oli vire\u00e4\u00e4 vuosisadan viimeisell\u00e4kin vuosikymmenell\u00e4.<\/p>\n
Seuratilaisuuksissa vallitsi tietty j\u00e4rjestys. Seurav\u00e4ki istui siten, ett\u00e4 naiset olivat puhujasta katsottuna oikealla ja miehet vasemmalla. Nuoret ja her\u00e4tysliikkeeseen kuulumattomat j\u00e4iv\u00e4t useimmiten oven suuhun. Seurojen aluksi laulettiin virsi niin sanotusta vanhasta virsikirjasta, joka oli painettu vuonna 1701. Virren j\u00e4lkeen pidettiin rukous. Alkuaikoina koko seurav\u00e4ki polvistui rukouksen ajaksi, mutta tapa j\u00e4i pois ilmeisesti 1880-luvulla. Rukouksen j\u00e4lkeen joku saarnamiehist\u00e4 luki tekstin. Koska puhujat liikkuivat yleens\u00e4 kaksittain, luki toinen tekstin, jonka j\u00e4lkeen toinen selitti luetun kohdan jae jakeelta. Puheen aikana puhuja saattoi esitt\u00e4\u00e4 kuulijoilleen kysymyksi\u00e4. Usein joku l\u00e4hell\u00e4 istuvista vastasi. Puheessa saattoi erottaa uskovaisille ja ep\u00e4uskoisille tarkoitetut osat. Saarna kesti tavallisesti tunnin, mutta pitempik\u00e4\u00e4n saarna ei ollut harvinaisuus.<\/p>\n
Tavallisesti seuroissa oli kaksi saarnaa. Saarnojen v\u00e4livirren aikana kannettiin kolehti saarnaajien matkakulujen korvaamiseksi. Vastustajat paheksuivat rahan ker\u00e4\u00e4mist\u00e4. Vasta seurojen j\u00e4lkeen seurav\u00e4ki lauloi uskovaisten k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 lauluja. Seurapuheiden j\u00e4lkeen oli \u201dvedett\u00e4v\u00e4 nuotan per\u00e4t\u201d. Siihen kuului henkil\u00f6kohtainen sielunhoito, ep\u00e4uskoisten puhuttelu ja parannukseen kehottelu sek\u00e4 evankeliumin julistaminen. Ulkopuolisia sanankuulijoita seurameno oudoksutti. Heiss\u00e4 varsinkin syntien anteeksisaarnaaminen ja liikutukset her\u00e4ttiv\u00e4t paheksumista ja h\u00e4mm\u00e4styst\u00e4. Ulkopuoliset arvelivat, ett\u00e4 saarnamiehet saarnasivat syntej\u00e4 anteeksi jopa pienen palkan edest\u00e4.<\/p>\n
Tornion ja Haaparannan uskovaisten v\u00e4lill\u00e4 vallitsi alusta alkaen kiinte\u00e4 yhteys. Uskomisen asiassa Tornionjoen v\u00e4yl\u00e4n molemmat rannat yhdess\u00e4 muodostivat alueellisen kokonaisuuden. Haaparannalla olivat her\u00e4tyksen alkuaikoina t\u00e4rkeimpi\u00e4 seurojen j\u00e4rjest\u00e4ji\u00e4 Petrus Laestadiuksen tyt\u00e4r Angelica Laestadius ja Maria Lugnet. Angelica Laestadiuksen kotiin v\u00e4ki kokoontui seuroihin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti useita kertoja viikossa. Keskiviikkoisin kokoontuivat ruotsinkieliset ja torstaisin suomenkieliset. Saadakseen lis\u00e4\u00e4 tilaa seurojen pitoon Angelica oli tyhjent\u00e4nyt makasiineja. Seuravieraita saapui rajan molemmilta puolilta. Laestadius-mamman kodista muodostui my\u00f6s puhujien kohtaamispaikka.<\/p>\n
Her\u00e4tysten aikoina seudulla kuljettiin seuroissa pitkienkin matkojen takaa. Samanaikaisesti solmittiin tuttavuus- ja yst\u00e4vyyssuhteita. Eniten yhteytt\u00e4 pitiv\u00e4t naapurikylien v\u00e4ki. Usein haettiin saarnamiehet l\u00e4hikyl\u00e4st\u00e4 tai vietiin seuraavaan kyl\u00e4\u00e4n. Tornion ja Haaparannan kaupungit olivat keskeisi\u00e4 seurapaikkoja. Kauppamatkat sovitettiin usein seuramatkoiksi. Kun rovasti Grape oli valittu Haaparannan kirkkoherraksi vuonna 1893, ihmiset entist\u00e4 enemm\u00e4n l\u00e4htiv\u00e4t kaukaakin Haaparannan kirkkoon. Torniossa ja Haaparannalla j\u00e4rjestettiin vuorotellen seuroja. Jos vieraat puhujat olivat liikkeell\u00e4, seurat kestiv\u00e4t tavallisesti nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Seuratoiminta oli Tornion seudulla vuosikymmenien aikana vakiintunut. Tornion kaupungissa oli Pietari Alaviuhkolan omistamasta talosta muodostunut seurapaikka. H\u00e4n oli ennen kuolemaansa luovuttanut talon omistusoikeuden uskovaisille. Alaviuhkolan kuoleman j\u00e4lkeen (1886) oli talon omistussuhde j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 virallisesti uudelleen, sill\u00e4 talo oli luovutettu tarkemmin m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle ihmisryhm\u00e4lle. Sen vuoksi perustettiin 31. tammikuuta 1887 seitsenj\u00e4seninen \u201dkristittyin Rukoushuone johtokunta\u201d, jonka esimieheksi valittiin Juho Pelttari.<\/p>\n
Vuonna 1887 Suomeen saatiin yhdistyslaki. Monet tahot tiedostivat t\u00e4m\u00e4n asian. My\u00f6s lestadiolaiset olivat aktiivisesti liikkeell\u00e4. Tornion lestadiolaiset pitiv\u00e4t useita kokouksia, joissa laadittiin s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Ohjeet saatiin Helsingist\u00e4 sik\u00e4l\u00e4iselt\u00e4 johtavalta saarnaajalta Karl Wilkmanilta. Yhdistyksen nimi haki muotoaan, sill\u00e4 esille nousivat nimet \u201dRauhanyhdistys Seura\u201d, \u201dKristittyjen Rauhanyhdistys\u201d ja lopullinen ehdotus \u201dRauhan Yhdistys Torniossa\u201d. S\u00e4\u00e4nt\u00f6ehdotuksen mukaan yhdistyksen tarkoituksena oli rakentaa rauhaa, raittiutta ja siveytt\u00e4 varsinkin \u201dpaheissa el\u00e4vien auttamiseksi\u201d. Toimintamuodoiksi mainittiin kokousten ja esitelmien pito. S\u00e4\u00e4nt\u00f6ehdotuksen olivat allekirjoittaneet puusepp\u00e4 Heikki H\u00e4ll, nahkuri Juho Nyk\u00e4nen, tullivartija Robert Pettersson, maalari Isak Wilhelm Kajander ja kultasepp\u00e4 Johan Olof Molnberg. Anomus toimitettiin Oulun l\u00e4\u00e4nin kuvern\u00f6\u00f6rille 28. marraskuuta 1888. Koska kuvern\u00f6\u00f6ri A. Gripenberg piti esityst\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4 edist\u00e4v\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 lakia tukevana, h\u00e4n hyv\u00e4ksyi anomuksen vuoden viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1888.<\/p>\n
Uuden yhdistyksen ensimm\u00e4isen\u00e4 tavoitteena oli saada oma toimitalo, joka valmistui valtakunnallisen ker\u00e4yksen ja lahjoitusvarojen turvin. Liikkeelle p\u00e4\u00e4tettiin panna noin 50 ker\u00e4yslistaa \u201dymp\u00e4ri kristikuntaa\u201d. Niit\u00e4 aiottiin l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kaikkialle Suomea, mutta my\u00f6s Ruotsiin ja Amerikkaan. Suurin osa listoista l\u00e4hetettiin kuitenkin Tornionjokivarteen. Monet tunnetut saarnamiehet toimivat ker\u00e4\u00e4jin\u00e4. Rahaa saatiin Amerikan lis\u00e4ksi my\u00f6s Norjasta, Vesisaaresta. Rakennushankkeeseen saatiin rahaa lainaksi puusepp\u00e4 Pekka Olavi Ekmanilta ja Tornion sunnuntai- eli K\u00e4sity\u00f6l\u00e4iskoululta. Rahaa tuli my\u00f6s yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 taholta, sill\u00e4 el\u00e4v\u00e4\u00e4n uskoon k\u00e4\u00e4ntyneet k\u00e4viv\u00e4t tunnustamassa tullikavalluksiaan tullivartija Niilo Henrik Porthanille, joka peri tullille kuuluvan maksun ja talletti varat tulliin. Porthanin esityksest\u00e4 tullihallituksen ylitarkastaja my\u00f6nsi varat uuden rauhanyhdistyksen talon rakentamiseen. Seurahuoneen rakennusty\u00f6 alkoi kes\u00e4ll\u00e4 1888, ja lopullisesti talo oli valmis vuonna 1890.<\/p>\n
Rekister\u00f6idyn yhdistyksen ensimm\u00e4inen kokous pidettiin 20. tammikuuta 1889, jolloin valittiin uusi johtokunta. Siihen tulivat edell\u00e4 mainituista Molnberg esimieheksi ja Nyk\u00e4nen varaesimieheksi sek\u00e4 Kajander rahavarainhoitajaksi. Kirjuriksi valittiin Pettersson ja muiksi j\u00e4seniksi Aleksi Pasma, Juho Pelttari, Juho Hemmola (Ruotsin Mattilasta), Salomon Savikuja ja Heikki H\u00e4ll. Seuraavana vuonna ryhdyttiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4senluetteloa, johon kirjattiin kaikkiaan 79 nime\u00e4. 1890-luvulla yhdistyksell\u00e4 oli vain 105 j\u00e4sent\u00e4, joista suurin osa oli l\u00e4hinn\u00e4 torniolaisia, koska yhdistyksen kotipaikaksi oli merkitty Tornio.<\/p>\n
Keit\u00e4 sitten Tornion Rauhanyhdistykseen kuului? Ensiksi on todettava, etteiv\u00e4t kaikki Tornion kaupungissa asuneet lestadiolaiset eiv\u00e4tk\u00e4 varsinkaan alatorniolaiset kuuluneet yhdistykseen. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta perheist\u00e4kin j\u00e4senen\u00e4 oli vain huoltaja. Miehen kuoltua saattoi my\u00f6s leski liitty\u00e4 yhdistykseen. Kun j\u00e4senet solmivat avioliittoja, vaimo ei en\u00e4\u00e4 maksanut j\u00e4senmaksua. Kaikkien j\u00e4senten kotipaikka ei ole tiedossa. J\u00e4senten joukossa oli yksi ortodoksisen seurakunnan j\u00e4sen Aleksi P\u00e4llijeff, joka oli paikkakunnalle Uhtualta muuttaneita vienankarjalaisia kauppiaita. J\u00e4senyytt\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 oli osallistuminen yhdistyksen toiminnan tukeminen. J\u00e4senmaksujen suuruus riippui varallisuudesta. Suurin j\u00e4senmaksu oli ylimets\u00e4nhoitaja J. H. Heikelill\u00e4 (20 mk); mestareiden, kultaseppien, maalareiden ja nahkureiden j\u00e4senmaksut vaihtelivat 10\u201314 markkaa. Varattomimmat selvisiv\u00e4t markalla, jopa v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4kin.<\/p>\n
Tornion kaupungissa lestadiolaisiin kuului muutamia s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten alemmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4. Huomattavin sivistyneist\u00f6n edustaja oli edell\u00e4 mainittu ylimets\u00e4nhoitaja Heikel. Porvaristosta t\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4n liikkeeseen kuului vain kaksi kauppiaan puolisoa: Maria Nordberg ja Saara Kurth. Lestadiolaisuus oli levinnyt talonpoikien ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten: kultasepp\u00e4-, nahkuri- ja puusepp\u00e4mestareiden keskuuteen. J\u00e4senist\u00f6\u00f6n kuului my\u00f6s virkamiehi\u00e4: posteljooni, poliisi ja vanginvartija. M\u00e4\u00e4r\u00e4llisesti suurimman ryhm\u00e4n\u00a0muodostivat kuitenkin palkolliset, jotka kuuluivat yhteiskunnallisesti heikoimpaan v\u00e4est\u00f6nosaan.<\/p>\n
Lestadiolaisuus oli juurtunut 1800-luvun loppupuolelle menness\u00e4 osaksi alisen Tornionjokilaakson hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Seuratoiminta oli vakiintunut, ja uskovaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli kasvussa. Tornion kaupungissa oli vuonna 1899 1 463 asukasta, joista lestadiolaisia oli noin 150. Alatornion v\u00e4kirikkaassa pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 oli tuolloin 6 489 ihmist\u00e4, joista lestadiolaisia oli noin 2 000. Lestadiolaisten suhteellinen osuus n\u00e4ill\u00e4 alueilla oli noin 27 prosenttia. Samoihin aikoihin Karungin seurakunnassa oli asukkaita 2 012, joista lestadiolaisia oli noin 1 340. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti runsaan 66 prosentin kannatusta seurakunnassa.<\/p>\n
Seurat olivat pitk\u00e4\u00e4n ainoa el\u00e4v\u00e4n kristillisyyden ty\u00f6muoto. Uskovaisten keskin\u00e4isen kanssak\u00e4ymisen ja vakiintuneen seuratoiminnan lis\u00e4ksi ryhdyttiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vuodesta 1906 alkaen suuria seuroja. Seurojen yhteydess\u00e4 keskusteltiin uskoon ja oppiin liittyvist\u00e4 kysymyksist\u00e4 sek\u00e4 kristillisyyden l\u00e4hetystoiminnasta. T\u00e4llaisen tapahtuman j\u00e4rjestelyvastuu annettiin vuonna 1909 Tornion ja Haaparannan kristityille. Lokakuun alussa pidettyihin seuroihin kokoontui useita tuhansia vanhoillislestadiolaisia Pohjoismaita ja Amerikkaa my\u00f6ten. SRK:n vuosikokous ja suuret seurat j\u00e4rjestettiin Torniossa ensimm\u00e4isen kerran kes\u00e4kuun lopussa 1929. Seurapaikkana oli tuolloin Porthanin koulun pihamaa, ja vuosikokous pidettiin luterilaisella seurahuoneella. Seurakansa kokoontui suviseuroihin Juhannussaarelle hein\u00e4kuun alussa 1952, jolloin v\u00e4ke\u00e4 oli paikalla noin 15 000 henke\u00e4. Vuosikokous pidettiin Tornion seminaarin juhlasalissa. Seuraavan kerran torniolaiset olivat j\u00e4rjestelyvastuussa Keminmaan Juopperissa pidetyiss\u00e4 suviseuroissa. Viimeisimm\u00e4t torniolaisille annetut suviseurat j\u00e4rjestettiin Arpelan K\u00f6n\u00f6l\u00e4ss\u00e4 vuonna 1994.
\nVanhoillislestadiolaisuuden keskusj\u00e4rjest\u00f6 SRK ryhtyi julkaisemaan Lasten Siioni- nimist\u00e4 lehte\u00e4 vuonna 1931. Tarkoituksena oli tukea pyh\u00e4kouluty\u00f6t\u00e4, joka alkoi pienin askelin samana vuonna my\u00f6s Torniossa. V\u00e4hitellen ty\u00f6muoto vakiintui, ja opettajiksi saatiin Tornion opettajaseminaarissa olevia vanhoillislestadiolaisia nuoria. Sota-aika katkaisi t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6muodon, mutta sen j\u00e4lkeen toiminta virisi uudelleen. Opettajille ryhdyttiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n koulutustilaisuuksia. Pyh\u00e4koulun rinnalle otettiin 1970-luvulla k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n p\u00e4iv\u00e4kerho- ja raamattuluokkaty\u00f6. Osanotto n\u00e4ihin ty\u00f6muotoihin on ollut vilkasta. Nykyiseen lapsi- ja nuorisoty\u00f6h\u00f6n kuuluvat my\u00f6s rauhanyhdistyksen j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4t syys- ja nuorisop\u00e4iv\u00e4t, seurakuntaillat ja retket sek\u00e4 osallistuminen leiritoimintaan.<\/p>\n
Lestadiolaisuutta ovat koetelleet monet hajaannukset. Pitk\u00e4lti niiss\u00e4 on ollut kysymys vanhurskauttamisopista ja siihen liittyv\u00e4st\u00e4 seurakuntaopista. 1900-luvun alun hajaannuksista torniolaiset selvisiv\u00e4t v\u00e4h\u00e4ll\u00e4, sill\u00e4 isoesikoisuus ei saanut\u00a0paikkakunnalla lainkaan jalansijaa ja Uuden her\u00e4yksen vaikutus j\u00e4i v\u00e4h\u00e4iseksi. Samoin korpelalaisuuden, jota vastaan raittiisti pyrittiin nousemaan. Vuonna 1934 irtaantunut rauhansanalaisuuden hajaannus ei ollut Torniossa suuri, mutta Haaparannalla siihen meni valtaosa uskovaisista. Haaparannalla el\u00e4v\u00e4\u00e4n kristillisyyteen j\u00e4\u00e4neet alkoivat k\u00e4yd\u00e4 entist\u00e4 ahkerammin torniolaisten j\u00e4rjest\u00e4miss\u00e4 seuroissa. 1960-luvun alussa Laestadius-seuran nimiss\u00e4 irtaantunut hajaannus koettiin Torniossa aikaisempia hajaannuksia kipe\u00e4mp\u00e4n\u00e4. Tilanteen selkiytymist\u00e4 vaikeutti l\u00e4hiseutujen kristillisyyteen kuuluvien pappien kristillisyyden k\u00e4sityksest\u00e4 eri\u00e4v\u00e4 kanta sek\u00e4 Tornion Rauhanyhdistyksen johtokunnan odottava kanta. Lopulta yhdistyksen toiminnasta yhdistyksen j\u00e4senist\u00e4 noin kolmannes j\u00e4i erilleen.<\/p>\n
Viime vuosikymmenin\u00e4 yhdistyksen toiminta on ollut monimuotoista ja vilkasta. J\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4 alkoi kasvaa 1970-luvun lopulla, jolloin Raumon ja sen ymp\u00e4rist\u00f6n Rauhanyhdistys purettiin ja sen j\u00e4senet liittyiv\u00e4t Tornion Rauhanyhdistykseen. Paikkakunnalle muutot ja siionin kasvaminen sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in ovat kasvattaneet j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yhdistyksen toiminta tavoittaa ihmisi\u00e4 kenties enemm\u00e4n kuin koskaan aikaisemmin. Katse on suunnattu turvallisesti tulevaisuuteen.<\/p>\n
Hannu Hein\u00e4nen<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" SANAN SIEMEN IT\u00c4\u00c4 JA KASVAA Organisoitua el\u00e4v\u00e4n kristillisyyden toimintaa Tornion […]<\/p>\n","protected":false},"author":73,"featured_media":0,"parent":523,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-579","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/rauhanyhdistys.fi\/tornio\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/579","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/rauhanyhdistys.fi\/tornio\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/rauhanyhdistys.fi\/tornio\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/rauhanyhdistys.fi\/tornio\/wp-json\/wp\/v2\/users\/73"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/rauhanyhdistys.fi\/tornio\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=579"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/rauhanyhdistys.fi\/tornio\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/579\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":584,"href":"https:\/\/rauhanyhdistys.fi\/tornio\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/579\/revisions\/584"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/rauhanyhdistys.fi\/tornio\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/523"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/rauhanyhdistys.fi\/tornio\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=579"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}