Siionin kevät 12/2016

Terveisiä toimittajalta

 

Ilouutinen kuuluu kotiin

On joulupäivän ilta. Enää ei tarvitse jännittää, milloinkahan joulupukki tulee ja mitä lahjoja se ehkä tuo. Nyt sytytetään kynttilä ja haetaan kirjahyllystä painava kuvaraamattu. Kaikki haluavat nähdä, minkälainen kuva on Luukkaan evankeliumin toisen luvun kohdalla.

Jouluevankeliumia ei ole tarkoitettu vain kirkkoon tai rauhanyhdistyksen joulujuhlaan. Kertomus Jumalan Pojan syntymästä tuo juhlan kotiin. Se rauhoittaa ja kokoaa perheen yhteen. Se siirtää ajatukset Betlehemiin, josta joulun ilouutinen lähti aikoinaan liikkeelle.

 

Marraskuussa ilmestyi uusi kirja, Kodin kuvaraamattu, jonka on kirjoittanut ja kuvittanut Siionin keväästä tuttu mies, Raimo Österberg. Tässäkin lehdessä on hänen tekemänsä sarjakuva.

Kodin kuvaraamatussa on useita aukeamia, joilla kerrotaan ensimmäisen joulun tapahtumista. Sen kuvissa näkyvät Maria ja Joosef, jotka etsivät yöpaikkaa itselleen. Vauvaa odottava Maria istuu aasin selässä ja lepuuttaa väsyneitä jalkojaan.

Toisessa kuvassa ovat härkä, aasi ja lammas, jotka ihmettelevät ruokakaukaloonsa kapaloitua pienen pientä poikavauvaa.

Paimenetkin ovat päässeet kirjan sivulle. Heidän luokseen ilmestynyt enkeli on niin kirkas, että paimenet suojaavat käsillä silmiään. Kirjassa voi nähdä paimenten ilon ja ihmetyksen, kun he löytävät Jeesus-lapsen hämärästä tallista.

 

Jeesus syntyi yli 2000 vuotta sitten. Me emme eläneet silloin, eikä meillä ollut mahdollista päästä katsomaan seimeen syntynyttä pientä lasta. Onneksi tär-keät tapahtumat ovat tallentuneet jouluevankeliumiin, niin että mekin saamme kuulla ne ja kuvitella mielissämme.

Jouluna kerrotaan ihmisten keksimiä satuja ja tarinoita. Jouluevankeliumi ei ole sellainen. Jouluevankeliumi on totta ja koskettaa meitä jokaista. Jumala antoi poikansa Jeesuksen syntyä ihmiseksi ja sovittaa meidän ihmisten pahat teot.

Pidetään ilosanomaa esillä omassa kodissa ja nautitaan joulusta. Jumalan siunaamaa joulun juhlaa!

 

P. S. Entäpä jos lukisit tai esittäisit jouluevankeliumin videolle ja lähettäisit sen lahjaksi sukulaiselle tai ystävälle?

Katri Isopahkala

 

Siionin kevät 12/2016

Hartaushetki

 

Kultaa, suitsuketta ja mirhaa  

Raamatussa, Matteuksen evankeliumissa on kertomus idän tietäjistä, jotka tulivat katsomaan Jeesusta. He menivät ensin Jerusalemiin, jossa luulivat juutalaisten kuninkaan syntyneen. Raamatun mukaan he kertoivat nähneensä taivaalla tähden, joka johti heidät matkalle. 

Tähti ja Raamatun Sana johtivat tietäjät kuitenkin Betlehemiin, jossa Jeesus oli syntynyt. ”Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.” Näin Matteuksen evankeliumissa lukee. 

Tietäjät kumarsivat maahan heittäytyen Jeesusta ja antoivat tälle lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Kulta on arvokasta metallia. Suitsuke on tuoksuva ilmanraikastin. Mirha on öljystä, viinistä ja hyväntuoksuisista yrteistä keitettyä voidetta. 

On ihmeellistä, että tähti johti tietäjät Jeesuksen luo. Saman tähden taisi nähdä jo Vanhan testamentin Bileam: ”Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista” (4. Moos. 24:17). Jeesus sanoi itse: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12.)

Tähti on loistava taivaankappale. Se kuvaa hyvin Jeesusta, maailman valoa. Jeesus heijastaa Jumalan valoa, joka ei sammu koskaan. Se valo näkyy kauas ja kutsuu ihmisiä idästä, lännestä, etelästä ja pohjoisesta yhdessä kunnioittamaan ja kiittämään Jeesusta ja Taivaan Isää, joka antaa meille kaikki synnit anteeksi. Tästä meille on kirjoitettu Raamatussa.

Teksti: Ilpo Parviainen

  

Siionin kevät 11/2016

Raamatun kyiiä ja kaupunkeja

 

Betania

Missä sinun ystäväsi asuvat? Ehkä muistat heitä joulutervehdyksellä. Meillä on eräs ystäväperhe, joka asuu Torniossa. Emme tapaa kovin usein, koska välimatkaa on monta sataa kilometriä. Onneksi Suviseuroissa tapaamme heitä melkein joka kesä.

Jeesuksella oli ystäviä, jotka asuivat Betaniassa. Betania oli pieni, köyhä kylä aika lähellä Jerusalemista Jerikoon menevää tietä. Jeesuksen ystävät Lasarus, Martta ja Maria asuivat Betaniassa. Jeesus vieraili usein heidän luonaan, vaikka matka ilman autoa oli pitkä.

Eräänä päivänä Lasarus sairastui ja pian kuoli. Hänen sisarensa Martta ja Maria sekä monet muut ihmiset olivat surullisia. Kun Jeesus näki itkevät ihmiset, hänkin itki. Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Nähtyään tämän ihmeen, monet uskoivat Jeesukseen. 

Betaniassa tapahtui muutakin merkittävää. Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen. Raamatussa kerrotaan myös, että Jeesuksen vieraillessa Betaniassa hänen luokseen tuli nainen, joka voiteli hänet kalliilla tuoksuöljyllä.

Kun Jeesus oli kuollut ristillä, hän nousi ylös haudasta. Betanian lähellä Jeesus siunasi opetuslapsensa ja nousi sitten ylös taivaaseen (Luuk. 24:50–51). Jeesus neuvoi opetuslapsilleen tien taivaaseen. Osaatko sinäkin neuvoa sen? Niinhän se on, että kun uskoo omat synnit anteeksi, pääsee taivaaseen. 

Betania on edelleen olemassa. Se ei vieläkään ole suuri paikka, vaikka asukkaita onkin enemmän kuin Jeesuksen aikana. Nykyään siellä on noin 2200 asukasta.

Pauliina Isopahkala

 

Siionin kevät 11/2016

Terveisiä toimittajalta

 

Pappoja kuuntelemassa

On ensimmäinen isäinpäivä ilman pappaa. Heikki-pappa kuoli 11 vuotta sitten ja Sulevi-pappa viime kesänä. Molemmat elivät pitkän elämän, yli 80 vuotta.

Kumpikin pappani viljeli maata ja hoiti karjaa. Lapsesta saakka he olivat mukana sellaisissa töissä, joita tekevät nykyisin vain aikuiset ihmiset tai jokin kone. Tällaista työtä on esimerkiksi puiden sahaaminen.

Jo pikkupoikina Heikillä ja Sulevilla oli hyvä kunto. Sen he saivat tehdessään töitä metsässä ja pellolla. Esimerkiksi heinäpellolla työskentely oli raskasta ja hikistä puuhaa.

Tänä isäinpäivänä voin muistaa pappojani vain viemällä kynttilät heidän haudoilleen. Samalla voin muistella, minkälaisia he olivat luonteeltaan ja ulkonäöltään.

Onneksi ehdin tutustua pappoihini heidän eläessään ja käydä heidän luonaan. He ilahtuivat aina vierailusta. He kertoivat asioista, joita he olivat elämänsä aikana kokeneet.

Sulevi oli töissä Lampinsaaren kaivoksessa. Hän kertoi sieltä sekä hauskoja että surullisiakin­ juttuja, sillä kaivoksessa sattui välillä onnettomuuksia. Armeija-aikana Sulevi osallistui Helsingin olympiakisojen valmisteluihin.

Heikki joutui nuorena miehenä sotaan. Siellä hänestä tuntui erityisen tärkeältä se, että omat synnit ovat anteeksi. Heikin ei tarvinnut pelätä, mitä tapahtuu, jos vihollisen ammus osuu häneen. Jumala varjeli Heikkiä; hän pääsi sodasta ehyenä kotiin raivaamaan peltoja.

Molemmat pappani kuolivat uskovaisina. Se on lohduttanut minua surussa. Myös uskovaiset mummoni ovat voineet ajatella, että he saavat nähdä rakkaan aviomiehensä Jumalan luona taivaassa.

Tämän lehden loppupuolelta löydät lohduttavan kirjeen, jonka 7-vuotias tyttö lähetti omalle mummolleen papan kuoleman jälkeen. Me eri-ikäiset ihmiset tarvitsemme toisiamme niin surun kuin ilonkin hetkellä.

Mukavaa, Jumalan siunaamaa isäinpäivää isille, papoille ja isopapoille!

Katri Isopahkala

 

Siionin kevät 11/2016

Hartaushetki

 

Kunnioita isääsi ja äitiäsi

Raamatussa opetetaan näin: ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: ’jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä’. Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.” (Ef. 6:1–4.)

Isä ja äiti ovat Jumalan lahjoja meille. Isän ja äidin kautta me synnymme, saamme kodin, ruokaa, vaatteita sekä ohjeita ja neuvoja, että voisimme elää hyvää elämää Jumalan ja ihmisten edessä. Isän ja äidin olemassaolo ja heidän hyvät työnsä ovat kiitoksen arvoisia asioita.

Joskus isän ja äidin neuvot ja huolenpito ärsyttävät meitä. Vaikkapa hampaitten pesu saattaa tuntua tympeältä. Hampaitten harjaaminen on kuitenkin hyvä asia, koska muuten hampaat tulevat kipeiksi ja niihin tulee reikiä. Sellaista kukaan ei halua itselleen eikä lapselleen. Vanhempien neuvot suojaavat meitä vieläkin pahemmilta asioilta. Siksi niitä kannattaa kuunnella, vaikka ei aina tekisi mieli.

Käsky isän ja äidin kunnioittamisesta koskee myös aikuisia. Se ohjaa kohtelemaan lapsia niin, että he voisivat säilyä uskomassa ja jaksaisivat kunnioittaa vanhempiaan koko elämän ajan. Se ohjaa myös pitämään huolta mummosta, papasta ja kaikista vanhuksista.
Keskinäinen kunnioitus ja huolenpito koko perheessä ja suvussa on evankeliumin arvon mukaista. Se auttaa meitä pysymään taivastiellä.

Mikko Pisilä

 

Siionin kevät 11/2016

Raamatun kyiiä ja kaupunkeja

 

Nain

Itkin kun Eveliina-mummoni kuoli. Olin surullinen, vaikka tiesin mummoni päässeen taivaaseen. Minulla oli kova ikävä häntä. Nyt minulla on omia lapsia. Ajattelen, että kaikkein surullisinta olisi, jos oma lapsi tai mies kuolisi. Vielä surullisempaa ehkä kuitenkin olisi, jos joku heistä ei haluaisikaan enää olla uskovainen.

Raamatussa kerrotaan suruja kokeneesta naisesta. Jeesus­ lähestyi pientä kaupunkia, jonka nimi oli Nain. Jeesuksen mukana olivat hänen opetuslapsensa ja paljon muita ihmisiä. Siellä hän näki suuren joukon itkeviä ihmisiä tulevan heitä vastaan. Erään äidin ainoa poika oli kuollut. Äiti oli erityisen murheellinen, sillä hänen miehensäkin oli kuollut jo aiemmin. Myös muut ihmiset siinä hautajaissaattueessa itkivät.

Jeesus sääli tuota itkevää äitiä. Hän sanoi äidille: ”Älä itke.” Jeesus herätti pojan, joka makasi paareilla. Kuollut poika nousi istumaan ja alkoi puhua. Kaikki pelästyivät, mutta samalla he kiittivät Jumalaa. He ymmärsivät, että Jeesus oli Jumalan voimalla herättänyt pojan. (Luuk. 7:11–17.)

Uutinen tästä tapauksesta kiiri nopeasti ympäri maan. Raamatusta mekin olemme saaneet lukea tuon hyvän uutisen. Siitä on puhuttu myös seuroissa ja kirkossa. Olen iloinen tällaisista uutisista. Ne vahvistavat uskoani siihen, että Jeesus on Jumalan poika.

Nainin kaupunki mainitaan Raamatussa vain kerran. Nain on vieläkin olemassa, mutta nykyään se on pieni kylä.

Pauliina Isopahkala

 

 

Siionin kevät 10/2016

Terveisiä päätoimittajalta

 

Jumala luo uutta elämää

Meidän perheessämme eletään jännittävää aikaa: odotamme vauvaa, jonka on määrä syntyä nyt lokakuussa. Jos Jumala suo, perheessämme on pian uusi jäsen, pikkusisko tai pikkuveli.

Olemme jo vähän miettineet, millainen uusi vauva mahtaa olla. Onkohan se tyttö vai poika? Alkaako se imeä tuttia vai onko se niin kuin isoveljensä, jolle ei tutti kelvannut? Entä onko sillä tummat hiukset vai hiuksia ollenkaan? Moni vauvahan syntyy maailmaan melkein kaljuna. Hiukset kasvavat sitten ajallaan hänen päähänsä.

Vauvallamme on kolme isoveljeä ja kaksi isosiskoa. Huomaamme, että vauva kasvaa, kun äidin maha pyöristyy. Äiti myös tarvitsee tavallista enemmän lepoa, koska vauvan kantaminen vaatii voimia. Välillä pitää pötkähtää sohvalle ja nostaa jalat ylös.

On ihmeellistä, että uusi ihminen kasvaa ja kehittyy äidin kohdussa. Jumala on luonut hänet ja määrännyt hänen syntymänsä päivän. Jumala tietää myös jokaisen ihmisen kuolinpäivän. Koko ihmiselämä on Jumalan kädessä. Hän antaa elämän ja johtaa sitä viisautensa mukaan.

Jumalan luomistyön ihmettä ihasteli myös Raamatun psalmin kirjoittaja, kun hän kirjoitti: Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. (Ps. 139:14–16.)

Jokainen ihminen on ihme. Sinäkin olet ihme. Jumala on luonut juuri sinut, sellaiseksi kuin sinä olet. Sinä ja minä – me kaikki – saamme luottaa siihen, että Jumala, Luojamme, johtaa elämäämme.

Jumala on luonut jokaisen ihmisen taivasta varten. Hän haluaa, että elämme täällä maailmassa hänen lapsinaan. Silloin pääsemme kerran perille taivaan kotiin. Se on elämämme päämäärä.

Pekka Aittakumpu

 

 

 

Siionin kevät  10/2016

Hartaushetki

 

Luoja, Jumala

Oletko luonnossa ihmetellyt, miten ihmeellinen se on? Miten kasvit alkavat kasvaa keväällä, ja syksyllä ne näyttävät kuolevan. Kasveja ja eläimiä on hyvin monenlaisia, aivan niin kuin me ihmisetkin olemme kaikki erilaisia. Jumala on luonut kaiken sen, minkä näemme ja senkin, mitä emme näe.

Jumalan luoma maailma on käsittämätön. Jumala johtaa luomaansa maailmaa, kaikkea, mitä siinä on. Hän luo myös koko ajan uutta elämää. Jumala on kaikkivaltias ja kaikkitietävä.

Kun Jumala loi ihmisen, Jumala oli ihmisen kanssa ja ihminen pystyi puhumaan Jumalan kanssa. Paratiisissa tapahtunut syntiinlankeemus särki ihmisen yhteyden Jumalaan.

Ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden korjaajaksi tuli Jumalan Poika, Jeesus. Hän kärsi ristinpuussa sen rangaistuksen, joka syntiselle ihmiselle kuuluu. Kun uskomme Jeesuksen sovittaneen myös omat pahat tekomme, olemme Jumalan lapsia.

Jumalalla on näkymätön maailma, johon kuuluvat enkelit ja taivaskin. Enkelit suojaavat meitä elämässä, ja joskus ne tuovat myös tärkeitä viestejä. Näin tapahtui jouluyönä, kun enkeli toi paimenille viestin taivaasta.

Kun pysymme uskomassa, pääsemme kerran taivaaseen. Se taivas on jo nyt valmiina Jumalan luona.

Tero Pitkälä

 

 

 

Siionin kevät 10/2016

Raamatun kyiiä ja kaupunkeja

 

Tyros ja Sidon

Tiedät varmasti sen, että Jumala näkee kaiken ja hän tietää kaiken. Jumala tietää, missä me olemme ja mitä me tarvitsemme.

Tuttavani kertoi eräästä hyvin sairaasta miehestä, joka ei ollut uskomassa. Hän oli sairaalassa ja hänellä oli hätä, sillä hän halusi saada omat syntinsä anteeksi. Hän ei tuntenut uskovaisia, mutta hän tiesi, että uskovaiselta voisi saada synnit anteeksi. Jumala näki tämän miehen hädän. Ihmeellisellä tavalla Jumala johdatti miehen luokse uskovaisen lääkärin, joka sai saarnata hänelle synnit anteeksi. Mies sai rauhallisena nukahtaa ja kuoli pian. Hän oli uskomassa vain hetken, mutta hän pääsi taivaaseen.

Raamatussa kerrotaan, että Tyroksen ja Sidonin kaupungeissa monet ihmiset eivät uskoneet Jumalaan. Jeesus kuitenkin tiesi, että siellä on äiti ja tytär, jotka tarvitsevat apua. Jeesus liikkui harvoin noilla seuduilla, mutta juuri silloin hän oli opetuslastensa kanssa Tyroksen ja Sidonin seuduilla. Tuon äidin tyttärellä oli isoja ongelmia. Äiti sanoi Jeesukselle: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” (Matt. 15:22.) Kun Jeesus ei heti auttanut häntä, äiti kulki Jeesuksen ja opetuslasten perässä ja pyytämällä pyysi Jeesukselta apua. Lopulta Jeesus paransi tyttären. Jeesus näki tuon äidin ja tyttären sydämeen. Hän tiesi, että he uskoivat Jeesuksen olevan Jumalan Poika.

Jos sinusta tuntuu, että olet yksin ja sinua ehkä pelottaa, voit pyytää apua Taivaan Isältä. Hän kyllä kuulee avunpyyntösi. Hän tietää missä sinä olet ja mitä tarvitset.

Tyros ja Sidon olivat aikoinaan mahtavia kaupunkeja. Tyros oli kuuluisa kauppakaupunki, jonka nimi tarkoitti vuorta. Vanha Tyroksen kaupunki sijaitsi mantereella, mutta kaupunki hävitettiin. Uusi kaupunki rakennettiin saarelle. Sidonin kaupunki oli puolestaan rakennettu kahdelle saarelle. Sillä oli erinomaiset satama-alueet ja vilkas laivaliikenne. Se oli kuuluisa lasin, taiteen, maapihkan ja purppuran myyntipaikka. Nykyään Sidonin nimi on Saida.

Pauliina Isopahkala

 

 

 

Siionin kevät 9/2016

Terveisiä päätoimittajalta

 

Petoa on syytä varoa

Meidän perhe teki tänä syksynä ikimuistoisen mustikkareissun.­ Marjoja emme sillä reissulla paljoa saaneet, mutta paluumatkalla näimme karhun. Karhu lähti tien vierestä lönköttelemään ja pysähtyi metsään, parinkymmenen metrin päähän katselemaan meitä. Vaikka olimme autossa, tilanne oli jännittävä. Ihmeteltyään autoa muutamia sekunteja karhu lähti pötkimään metsän suojiin.

Suomen metsissä elää karhun lisäksi kolme muutakin suurpetoa. Ne ovat susi, ilves ja ahma. Suurpedon kohtaaminen vaikkapa metsälenkillä tai marjastusreissulla on harvinaista.

Sana peto kuulostaa vaaralliselta ja jännittävältä. Se tarkoittaa saalistajaa, joka syö muita eläviä. Suomalaiset suurpedotkin ovat tällaisia, mutta ihmisen kimppuun ne eivät tavallisesti käy.

Petoja on hyvä varoa, mutta ne eivät ole este luonnossa liikkumiselle. Jumalan luomina eläiminä pedot ovat osa elinalueensa ekosysteemiä, luonnon toimivaa kokonaisuutta.

 Raamatussa, Ilmestyskirjassa, puhutaan myös pedosta. Sillä ei tarkoiteta metsässä asuvaa eläintä, vaan Jumalan vastustajaa. Jumalan vastustajasta käytetään myös nimityksiä sielunvihollinen, paholainen ja eksyttäjä.

Sielunvihollinen toivoo ihmisen eksyvän Jumalan läheisyydestä ja luopuvan uskostaan. Se houkuttelee ihmistä tekemään syntiä eli sellaisia asioita, jotka vievät ihmistä kauemmaksi Jumalasta.

Sielunvihollista ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä Jumala on luvannut olla kanssamme jokaisena päivänä. Riittää, kun haluamme elää Jumalan sanan opettamalla tavalla. Silloin kun emme ole siinä onnistuneet, saamme pyytää pahat tekomme anteeksi. Jeesus sovitti ristinkuolemallaan kaikki syntimme.

Jumala on luvannut, että jokainen häneen uskova ihminen pelastuu ja saa asua kuolemansa jälkeen ikuisesti Jumalan luona taivaassa.

Katri Isopahkala

 

 

Siionin kevät 9/2016

Hartaushetki

 

Antakaa toisillenne anteeksi

Onko sinulla koskaan tullut riitaa leikkikaverisi kanssa? Minä luulen, että on. Ainakin minulla tuli, kun olin pieni poika.

Leikkiessä saattaa tulla erimielisyyksiä. Toinen ei teekään niin kuin itse haluaisin. Silloin tulee helposti huonoja sanoja, ja niistä seuraa paha mieli kummallekin. Mutta kun asia sovitaan – pyydetään ja annetaan anteeksi – hyvä mieli palaa ja ystävyys tuntuu entistä paremmalta.

Anteeksi antaminen ja anteeksi pyytäminen ovat tärkeitä asioita. Jeesus opetti anteeksi antamisesta monta kertaa opetuslapsiaan. Kerran opetuslapsi Pietari tuli Jeesuksen luo ja kysyi mieltään vaivanneesta asiasta: ”Jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?”

Onko sinusta joskus tuntunut, että et enää halua antaa anteeksi leikkikaverillesi? Jokin riita on saattanut toistua useita kertoja. Tuo Pietarin esittämä määrä, seitsemän kertaa, tuntuu melko paljolta. Kuitenkin Jeesus vastasi Pietarille, että ei vain seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa, eli niin monesti kuin toinen ihminen katuu pahoja tekojaan ja haluaa saada ne anteeksi.

Vastattuaan Pietarille Jeesus kertoi vertauksen palvelijasta, joka sai isännältään anteeksi suuren velkamäärän, mutta ei itse antanut anteeksi työtoverilleen, joka oli hänelle velkaa paljon vähemmän. Tämän kuullessaan isäntä suuttui ja lähetti kovasydämisen palvelijan vankilaan. Näin Jeesus opetti tärkeän asian: Jos te ette anna sydämestänne anteeksi lähimmäisellenne, ei taivaallinen Isä anna anteeksi teille.

Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit. Sen vuoksi mekin saamme uskoa omat syntimme ja virheemme anteeksi hänen nimessään ja veressään. Sellainen ihminen, joka on itse saanut paljon anteeksi, haluaa antaa myös toiselle ihmiselle anteeksi.

Kimmo Heikkilä

 

 

Siionin kevät 9/2016

Raamatun kyiiä ja kaupunkeja

 

Sykar

Meillä on aika ihmeellinen porakaivo. Syvältä kaivosta tulee vettä, vaikka pumppu ei ole päällä. Sellaista kaivoa sanotaan lirikaivoksi. Jonakin päivänä se voi muuttua aivan tavalliseksi kaivoksi. Kaivon vesi on tavallista juomavettä.

Raamatussa puhutaan eräästä kaivosta, joka oli Sykarissa. Sitä sanottiin Jaakobin kaivoksi. Se oli aivan tavallinen kaivo, josta tuli tavallista vettä. Kaivolla tapahtui kuitenkin erityinen asia. Jeesus oli matkallaan pysähtynyt kaivolle levähtämään, kun nainen tuli nostamaan vettä. Jeesus pyysi vettä juotavaksi. Jeesus puhui naiselle, mutta aluksi nainen ei ymmärtänyt hänen puhettaan. Jeesus sanoi: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4:13–14.)

Jeesus jatkoi keskusteluaan naisen kanssa. Hän tiesi, että naisella oli ollut viisi miestä. Hän lisäsi vielä, että se mies, jonka kanssa nainen nyt asuu, ei ole hänen miehensä. Silloin nainen hämmästyi ja hän riensi kertomaan muille kaupungin asukkaille: "Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?" Ihmiset tulivat Jeesuksen luokse ja pyysivät häntä jäämään kaupunkiin. Jeesus jäi sinne kahdeksi päiväksi. Monet ymmärsivät ja uskoivat, että Jeesus on maailman pelastaja. Uskon kautta ihminen voi edelleen ymmärtää, että Jeesus tarkoitti elävällä vedellä sanomaa syntien anteeksiantamuksesta.

Sykarin kaupunki on ehkä nykyään nimeltään Askar. Noin kilometrin päässä Askarin kylästä on lähde, jota sanotaan Jaakobin lähteeksi.

Pauliina Isopahkala

 

 

 

Sk 7–8/2016

Terveisiä päätoimittajalta

 

Joku joutuu piiloutumaan

Koulussa, seuroissa tai vaikkapa kaupassa saattaa kulkea ihminen, joka haluaisi olla näkymätön tai piileksiä toisten selkien takana. Eräs äiti lähetti toimitukseen kirjeen, jossa hän kertoo oman poikansa tarinan.

Kun poika syntyi, hänen kasvoillaan oli suuri tumma luomi. Se peitti puolet pojan kasvoista. Myöhemmin luomi leikattiin sairaalassa pois, mutta pojan kasvoihin jäi huomattavia jälkiä leikkausarvista.

Arvaatko jo, miksi tämä poika yrittää esimerkiksi Suviseuroissa kulkea muiden takana ja piilotella kasvojaan? Kirjeen lähettänyt äiti kertoo, että välillä koko perhe jää Suviseuroista pois sen vuoksi, että pojalla on siellä niin paha olla. Kasvoissa olevien arpien vuoksi poikaa osoitellaan, nimitellään ja tönitään.

Miten sinä käyttäydyt, jos satut tapaamaan tuon pojan? Entäpä jos sinä joutuisit aina kävelemään nilkuttaen tai sinun kasvoissasi olisi vaikkapa palovamman jälkiä. Miten toivoisit ihmisten kohtelevan sinua?

Jeesus opetti ihmisiä sanomalla: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille (Luuk. 6:31). Tätä opetusta sanotaan myös kultaiseksi säännöksi, ja se sopii ohjeeksi niin lapsille kuin aikuisillekin.

Tarkemmin ajateltuna me kaikki olemme omalla tavallamme erilaisia, mutta silti saman arvoisia ja Jumalan luomia. Kannattaa tutustua erilaisiin ihmisiin!

Katri Isopahkala

 

Sk 7–8/2016

Hartaushetki

 

Jeesus, Jumalan poika


Jumala loi maailman: kasvit, linnut, eläimet ja ihmiset. Ihmistä varten Jumala rakensi taivaan kodin, jonne uskovainen muuttaa elämän päätyttyä. Jumala tuntee ihmiset, koska Jumala on itse elänyt ihmisenä.

Jeesus oli Jumalan poika ja sai isältään jumalallisen voiman. Jeesus teki ihmeellisiä tekoja, sellaisia, mihin tavalliset ihmiset eivät pysty. Hän paransi sairaita, herätti kuolleita takaisin elämään, ja häntä tottelivat jopa järven aallot (Mark. 4:35-41).

Jeesus oli myös tavallinen ihminen. Hän syntyi Maria-äidin vatsasta, hänellä oli Joosef-isä sekä siskoja ja veljiä. (Mark. 6:3.) Aikuisenkin on vaikea ymmärtää se, että Jeesus oli Jumalan poika. Jo Jeesuksen eläessä ihmiset epäilivät tätä ja syyttivät Jeesusta jumalanpilkasta. Tunnusteoilla eli ihmeteoilla Jeesus kuitenkin todisti jumalallisen voimansa.

Sitä, millainen Jumala on, ei ole helppo ymmärtää. Jumala on kolmiyhteinen, siis yhtä aikaa kolme eri asiaa: Jumala on Isä, joka loi meidät; Jumala on Poika eli Jeesus ja Jumala on Pyhä Henki, joka neuvoo ja lohduttaa meitä omassatunnossamme.

Jeesuksen tehtävä maailmassa oli sovittaa meidän syntimme ja opettaa meitä elämään hyvin. Jeesus kehotti ihmisiä rakastamaan toisiaan, ajattelemaan hyvää toisistaan ja antamaan toisilleen anteeksi. Jumala antoi meille kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen sovitustyön vuoksi.

Jeesus istuu nyt taivaassa Isän oikealla puolella siihen saakka, kunnes hän tulee noutamaan meitä taivaan kotiin.

Ilpo Parviainen

 

 


Sk 7–8/2016

Raamatun kyliä ja kaupunkeja

 

Kapernaum

Oletko käynyt Seinäjoella? Siellä on kaupunginosa, jonka nimi on Kapernaumi. Raamatussakin puhutaan Kapernaumista: Jeesus asui ja opetti siellä.

Mitä ihmettä – onko Jeesus asunut Seinäjoella? Ei Jeesus asunut Suomessa, mutta seinäjokelaiset ovat halunneet nimetä kaupunginosan Raamatun mukaan.

Monet vanhemmat haluavat lapsilleen sellaisia nimiä, joita Raamatussakin on, kuten Tuomas, Johannes, Eeva tai Maria. Suomessa on sellaisiakin paikkakuntia kuin Betlehem, Jeriko, Jerusalem ja Egyptinkorpi. Nekin paikannimet ovat tuttuja Raamatusta.

Kapernaum oli pieni kaupunki Gennesaretin järven rannalla. Siellä oli paljon kalastajia ja maanviljelijöitä. Jeesus muutti Kapernaumiin ja alkoi opettaa siellä ihmisiä. Jeesuksen opetus oli erilaista verrattuna siihen, mihin ihmiset olivat tottuneet.

Jeesus opetti: Jumalan valtakunta on tullut lähelle, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Hän kutsui kaikenlaisia ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Lapset ja aikuiset, köyhät ja rikkaat, sairaat ja terveet olivat hänelle tärkeitä. Hän paransi sairaita ja antoi synnit anteeksi.

Jos olet käynyt seuroissa, tämä opetus on sinulle ehkä hyvin tuttua. Seuroissa opetetaan ihan samoja asioita, joita Jeesuskin opetti. Usein seuroissa luetaan Isä meidän -rukous. Se on Jeesuksen opettama rukous.

Kapernaumin kaupunkia ei enää ole. Siitä on jäljellä pelkät rauniot. Sen sijaan Jeesuksen opetusta voimme vieläkin kuulla seuroissa. Jumalan valtakunta on yhä meidän keskellämme.

Uskovaiset voivat saarnata synnit anteeksi kaikille niille, jotka haluavat kuulla tämän ilosanoman ja tulla Jumalan lapsiksi.

Pauliina Isopahkala

 

Lue:
Lue mitä tapahtui Jeesuksen kotona Kapernaumissa. Löydät kertomuksen kirjasta Ystävämme Jeesus: Jeesus ja halvaantunut mies

 

Leiki:
Arvausleikki: Leikataan kaupunkeihin tai omaan paikkakuntaan liittyviä kuvia vaikkapa matkailuesitteestä. Leikin johtaja ottaa käteensä yhden kuvan kerrallaan ja kysyy leikkijöiltä vuorotellen kuvaan liittyvän kysymyksen (järvi vai vuori, kesä vai talvi, silta vai torni). Jos leikkijä arvaa oikein, hän saa kuvan itselleen. Lopuksi lasketaan kortit.

 

 

Sk 6/2016

Terveisiä toimittajalta

 

Lepopäivä – erilainen päivä

Mistä voi tunnistaa pyhäpäivän?  Silloin ei ainakaan ole koulua eikä kukaan lähde päiväkotiin. Monissa kodeissa vanhempien ei tarvitse mennä töihin.

Omasta lapsuudestani muistan, että sunnuntaiaamuna kuului radiosta jumalanpalvelus. Äiti oli pukeutunut mekkoon, ja usein leivinuunista levisi kaikkialle kypsyvän lihan tuoksu. Oli erilainen tunnelma kuin arkipäivänä.

Nykyisessä kodissani sunnuntaina pukeudutaan usein retkeilijän tai lenkkeilijän varusteisiin. Yhdessä valmistetaan voileipiä eväsreppuun ja täytetään juomapulloja. Ollaan oman perheen ja ehkä ystävien kesken.

Lapset kertovat tässä lehdessä, miten he viettävät lepopäivää: Korkiakosken ja Paukkerin lapset leikkivät ja käyvät seuroissa. Joukko pyhäkoululaisia vietti kevään viimeistä pyhäkoulua helatorstaina, Jeesuksen taivaaseen astumisen päivänä, luonnossa retkeillen.

Lasten kertomuksissa tulee esille, että leikki on heille tärkeää. Leikissä oppiikin paljon uusia asioita, ja ennen kaikkea se on mukavaa ajankulua. Kesällä lähialueen luonnossa saattaa syntyä aivan uudenlaisia leikkejä. Toivon sinulle onnellista ja leikin täyttämää kesää!

”Miksi pitää lähteä seuroihin? Nyt olisi kerrankin aikaa leikkiä”, kuuluu usein meidän kodissa pyhäpäivänä. Leikit tuntuvat jäävän kesken, kun on aika lähteä seuroihin. Jumala pyhitti lepopäivän ennen kaikkea Jumalan sanan tutkimiselle. Seuroissa siihen tarjoutuu hyvä mahdollisuus. Jumalan sanan kuulossa ollessa ei koskaan menetä mitään tärkeämpää.

Jokainen tarvitsee lepoa arjesta, erilaisen päivän. Joskus voi olla vaikeaa ymmärtää pyhäpäivän merkitystä, mutta silti voi luottaa, että se on meidän parhaaksi.

Taivaan Isän siunaamia kesäpäiviä leikkien ja leväten!

Saara junes

 

 

Sk 6/2016

Hartaushetki

 

Jumala lähettää enkelinsä 

Kauan sitten Syyrian kuningas päätti hyökätä Israeliin. Sota ei onnistunut, koska israelilaiset näyttivät aina tietävän, mitä hän yritti.

Kuninkaalle kerrottiin, että Israelissa on mies nimeltä Elisa, jolle Jumala kertoo kaikki Syyrian kuninkaan ajatukset. Syyrian kuningas päätti hyökätä Elisaa vastaan. Hän meni armeijansa kanssa sen kaupungin ympärille, jossa Elisa oli. Kun Elisan palvelija näki aamulla suuren armeijan kaupungin ympärillä, hänelle tuli hätä. Elisa oli kuitenkin rauhallinen. Hän sanoi, että heidän puolellaan on vielä suurempi armeija.

Elisa rukoili, että Jumala avaisi palvelijan silmät, ja silloin palvelija näki enkelijoukon, joka oli paljon suurempi ja voimakkaampi kuin Syyrian kuninkaan armeija. Sitten Elisa rukoili, että syyrialaiset tulisivat sokeiksi. Elisa ohjasi sokeat syyrialaiset Israelin kuninkaan eteen. Siellä syyrialaiset saivat näkönsä takaisin.

Israelin kuningas ei tehnyt heille pahaa, vaikka he olivat hyökänneet Israeliin. Kuningas antoi heille paljon hyvää ruokaa ja juomaa ja päästi heidät sen jälkeen lähtemään kotimaahansa. Sota loppui siihen, ja alkoi rauhan aika (2. Kun. 6).

Elisan palvelija sai nähdä, miten paljon enkeleitä Jumala voi lähettää omiensa suojaksi. Jumalalla on vieläkin yhtä paljon enkeleitä kuin silloin, vaikka emme usein näe niitä.

Kerran joukko paimenia näki suuren enkelijoukon, joka lauloi Jeesuksen syntymästä. Jeesus on enkelien ilo ja ihmisten turva. Kun meille saarnataan evankeliumia Jeesuksen nimessä, siinä kuuluu kaiku taivaan enkelien laulusta. n

Mikko Pisilä

 

 

Sk 6/2016

Raamatun kyliä ja kaupunkeja

 

Kaana

Kerron nyt sinulle eräästä ihmeellisestä tapauksesta, joka tapahtui Jeesuksen aikana Kapernaumissa. Jeesus ja Pietari tapasivat temppeliveron kantajia. He halusivat Jeesuksen maksavan veroa, vaikka hänen ei olisi kuulunut tehdä niin. Jeesus sanoi Pietarille: ”Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.” (Matt. 17:27.) Jeesukselle kaikki oli mahdollista, koska hän oli Jumalan poika.

Ensimmäisen ihmeensä Jeesus kuitenkin teki Kaanassa, jossa vietettiin hääjuhlaa. Emme tarkasti tiedä, missä Kaana sijaitsi, mutta Jeesuksen perhe ja hänen opetuslapsensa olivat hääjuhlissa mukana.

Siihen aikaan hääjuhlassa tarjottiin viiniä. Viini kuitenkin loppui kesken juhlien. Se oli hyvin harmillista. Maria-äiti pyysi Jeesusta auttamaan. Jeesus teki ensimmäisen ihmetekonsa ja muutti veden viiniksi. Pelkästä vedestä tuli mitä parhainta viiniä. Jeesus teki ihmeitä näyttääkseen ihmisille, että hän on Jumalan poika.

Kaanassa Jeesus teki myös sellaisen ihmeen, että hän paransi kuninkaan virkamiehen pojan. Poika oli aivan kuolemaisillaan ja hänen isänsä pyysi Jeesukselta apua. Hän uskoi, että Jeesus voi auttaa. Jeesus sanoi isälle: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” (Joh. 4:50.) Sillä hetkellä poika parani. Isä ja koko talon väki uskoivat, että Jeesus on Jumalan poika.

Jumalan poika tekee ihmeitä vieläkin. Mielestäni suurin ihme on se, että minä saan olla uskomassa. Joka päivä haluan pyytää Taivaan Isältä, että säilyisin uskomassa ja pääsisin kerran taivaaseen. Kysypä joltakin uskovaiselta aikuiselta, mikä hänen mielestään on suurin ihme.

Pauliina Isopahkala

 

Lue:

Jeesus, Jumalan poika: Jeesus häissä

 

Leiki:

Haavihippa: Yksi leikkijöistä on haavi, toiset ovat kaloja. Haavi yrittää pyydystää kaloja koskettamalla heitä. Kun hän saa kosketettua jotakin kaloista, hän ottaa tätä kädestä kiinni. Näin haavista tulee suurempi. Sitten he ottavat yhdessä kiinni lisää kaloja, jotka puolestaan liittyvät haaviin.

Kalastaja: Lapset asettuvat kontilleen lattialle piiriin ja laittavat kätensä lattialle niin, että käsistä muodostuu ympyrä. Yksi leikkijöistä on kalastaja, joka liikuttaa kättään ympyrän muotoisesti käsien yläpuolella. Kalastaja (tai ohjaaja) sanoo samalla lorua: ”Kalastaja kalasti koko päivän eikä saanut yhtään kalaa kii.” ”Kii”-sanan kohdalla hän yrittää koskettaa jonkun leikkijän kättä ja siinä vaiheessa toiset saavat yrittää vetää kätensä mahdollisimman nopeasti pois alta.

 

 

 

Sk 5/2016

Terveisiä päätoimittajalta

 

Kotiopettaja 

Rikkaassa perheessä saattoi ennen olla oma kotiopettaja. Usein hän oli nuori mies, joka ehkä itsekin vielä opiskeli ja tienasi rahaa opiskeluja varten.

Kotiopettaja asui perheen luona ja antoi opetusta perheen lapsille. Lasten ei tarvinnut lähteä erityiseen paikkaan, kouluun, opiskelemaan.

Nykyisin kotiopetus on harvinaista. Kotiopettaja-sana on kuitenkin sopiva kuvaamaan erästä tärkeää, uskomiseen liittyvää asiaa, Pyhää Henkeä.

Kun pääsiäinen oli ohi ja Jeesus kuollut, opetuslapset olivat epävarmoja. Miten he nyt pärjäisivät ja pysyisivät uskomassa, kun Jeesus ei enää ollut opettamassa heitä?

Jeesus oli luvannut, että kuolemansa jälkeen hän lähettää seuraajilleen Pyhän Hengen. Sen avulla on mahdollista pysyä uskomassa.

Toukokuussa vietettävän helluntain raamatuntekstit kertovat siitä, miten Jumala lähetti Pyhän Hengen maailmaan. Tuo tapahtuma oli erikoinen: yhteen kokoontuneiden ihmisten päiden päälle laskeutui tulenliekkejä, jotka olivat merkkejä Jumalan lähettämästä Hengestä.

Jumala antaa Pyhän Henkensä vieläkin häneen uskoville. Pyhä Henki on kuin kotiopettaja: se asuu uskovan ihmisen luona ja tekee työtään jatkuvasti.

Pyhä Henki vaikuttaa omassatunnossa. Se ohjaa pyytämään omat synnit anteeksi ja elämään rauhassa kaikkien kanssa.

Pyhä Henki on myös lohduttaja ja ilon tuoja. Äitienpäivän lähestyessä toivotan äitien ja mummojen elämään Pyhän Hengen tuomaa lohdutusta ja iloa.

Katri isopahkala

 

 

Sk 5/2016

Hartaushetki

 

Jumalan valtakunta on äitimme

Äiti on varmasti eniten käytetty sana perheessämme. Niin usein lapset tarvitsevat äidin apua, lohdutusta tai puhallusta kipeään paikkaan. Kun yksi pojistamme oli kolmivuotias, hän ilmoitti menevänsä isona äidin kanssa naimisiin. Niin tärkeänä ja rakkaana hän piti äitiään.

Raamatussa Paavali kirjoittaa Galatian uskovaisille kahdesta äidistä (Gal. 4:21–26). Hagar oli orjaäiti ja hänen saamansa lapset syntyivät orjiksi. Sen ajan elämässä orjat olivat vapaiden ihmisten omaisuutta. Orjan omistaja päätti kaikista orjan asioista. Hagarilla Paavali tarkoitti oman aikansa Jerusalemin kaupungin asukkaita, jotka eivät uskoneet Jeesukseen vapahtajana. He uskoivat, että lakia ja vanhoja tapoja noudattamalla kelpasi Jumalalle. Näin he elivät lain orjuudessa. Tällaisia omavanhurskaita ihmisiä on paljon meidänkin aikanamme.

Mutta Abrahamin vaimo Saara oli vapaa äiti, joka synnytti Iisakin vapaaksi lapseksi. Iisakin jälkeläisistä muodostui Jumalan valittu kansa, niin kuin Jumala oli Abrahamille luvannut. Tämä uskovaisten joukko oli ja on vielä tänäänkin taivaallinen Jerusalem, joka on vapaa ja meidän äitimme.

Saat turvallisesti uskoa, että Jumalan valtakunta on uskovaisten Saara-äiti. Jumalan lapsena sinua hoidetaan hänen seurakunnassaan samanlaisella rakkaudella kuin äiti hoitaa lapsiaan. Sinä saat aina uudelleen kuulla toisilta uskovaisilta, että synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saara-äiti on meille niin tärkeä, että haluamme olla hänen hoidossaan koko elämämme. 

Arto Lohi

 

 

Sk 5/2016

Raamatun kyliä ja kaupunkeja

 

Egypti

 

Olet ehkä kuullut uutisista, että Suomeen on tullut paljon pakolaisia. He ovat joutuneet jättämään oman kotinsa ja matkustamaan vaarallisen matkan tänne kauas pohjoiseen. Ei ole varmasti ollut helppoa jättää kaikki tutut paikat ja lähteä pitkälle matkalle outoon maahan. Me puhumme heille vierasta kieltä, syömme erilaisia ruokia, asumme eri tavalla ja meillä on paljon kylmempää kuin heidän kotimaassaan. 

Jeesuskin on ollut pakolaisena jonkin aikaa. Viime Siionin keväässä kerroin, kuinka Jeesuksen vanhempien piti lähteä matkalle Betlehemiin. Tämän matkan aikana Jeesus syntyi. He eivät kuitenkaan voineet matkustaa takaisin kotiinsa Nasaretiin. Enkeli ilmoitti asiasta Joosefille. Maassa hallitsi nimittäin julma kuningas, Herodes, joka halusi tappaa Jeesus-lapsen. 

Joosef ja Maria noudattivat enkelin ohjetta ja lähtivät Egyptiin. Matka oli varmasti raskas, sillä matkaa oli ainakin 150 kilometriä. Autoja ei tuolloin ollut eikä perheellä ollut varmasti varaa hevoskyytiinkään. He kulkivat ehkä aasilla ja kävellen. Jumala kuitenkin auttoi heitä matkalla. He pääsivät Egyptiin ja asuivat siellä niin kauan, kunnes julma kuningas oli kuollut. Enkeli ilmestyi jälleen Joosefille ja antoi neuvon palata takaisin omaan kotiinsa. 

Kotimaassaan Jeesuksella oli tärkeä tehtävä. Jumala oli suunnitellut niin. Jeesuksen piti opettaa kansaa ja lopuksi kuolla ristillä. Hänen piti nousta kuolleista ja valmistaa meille tie taivaaseen. Sen hän tekikin, ja siihen mekin saamme uskoa. 

Lue: Jeesus, Jumalan poika, SRK: Jeesus pakolaisena
Leiki: Valitkaa muutama maa tai paikka ja merkitkää ne esineillä eri puolille huonetta. Esimerkiksi pehmoleijona voisi olla Afrikassa, joutsen Suomessa, pandakarhu Kiinassa... Yksi leikkijöistä antaa muille ohjeita, esimerkiksi: ”Hiipikää Afrikkaan!” tai ”Kävelkää varpaillaan Suomeen!” Leikkijät liikkuvat määrätyllä tavalla mahdollisimman nopeasti oikeaan paikkaan. Vaihdetaan ohjeiden antajaa välillä, jotta kaikki pääsevät antamaan ohjeita.

Pauliina Isopahkala

 

 

Sk 3/2016

Terveisiä päätoimittajalta

 

Miksi jonkun piti kuolla?

Miksi maailmassa tapahtuu surullisia ja pelottavia asioita? Jumalallehan kaikki on mahdollista, eikö hän voisi poistaa maailmasta kaiken pahan? Tällaisia kysymyksiä saattaa nousta mieleen esimerkiksi sotauutisia kuullessamme.

Lapset ovat tarkkoja ja tekevät paljon havaintoja. Siksi lasten mieleen nousee isoja kysymyksiä. Tällaiset kysymykset ovat kaikenikäisille yhteisiä, ja ne pysäyttävät meitä pohtimaan myös uskomisen asioita. 

Viime vuonna pääsiäisen aikaan poikamme Aukusti kysyi:

– Miksi Jumala päätti niin, että jonkun pitää kuolla meidän syntien takia? Eikö se olisi voinut tapahtua jotenkin muuten?

Emme osanneet suoraan vastata näin isoon kysymykseen.

Jumala ei ole kertonut meille, miksi syntien sovituksen täytyi tapahtua niin surullisella tavalla. Miksi Jumalan ainoan oman Pojan piti elää ihmisen elämä, kärsiä ja kuolla kaikkien hylkäämänä.

Kaikkivaltias Jumala olisi varmasti voinut järjestää syntien sovituksen myös jollakin toisella tavalla. Ehkä meidän on kuitenkin ristinkuoleman kautta helpompi ymmärtää, mitä Jeesus teki meidän puolestamme. 

Emme pysty elämään niin, ettemme tee pahaa. Jeesus pystyi. Hän kärsi ilman syytä sen rangaistuksen, joka meille ihmisille kuuluisi. Näin hän voitti synnin ja kuoleman vallan. Siksi saamme uskoa syntimme anteeksi hänen nimessään ja veressään.

Pääsiäiseen johtaneet tapahtumat olivat julmia, pelottaviakin. Emme löydä täydellistä vastausta siihen, miksi näin piti olla. 

Yksi on varmaa: Pääsiäisaamuna murhe vaihtui iloon, kun Jeesuksen hauta oli tyhjä. Ylösnousemuksen tuomaa iloa toivotan myös sinun pääsiäiseesi.

Katri Isopahkala


 

 

Sk 3/2016

Hartaushetki

 

Jeesus avasi tien taivaaseen

Uskovainen ihminen pääsee kuoltuaan taivaaseen. Taivas on uskon päämäärä, jonne olemme matkalla. Taivasta kuvataan Raamatussa paikaksi, jossa kaikki on hyvin: siellä ei vaivaa nälkä eikä jano; taivas on levon maa (Ilm. 7:16; Hepr. 4:10).

Kun Jeesus eli maan päällä, hän kertoi taivaasta. Hän sanoi menevänsä valmistamaan meille asuinsijaa taivaaseen ja noutavansa meidät sitten luoksensa, jotta saisimme olla yhdessä hänen kanssaan (Joh. 14:3).

Jeesuksen tehtävä maailmassa oli sovittaa meidän syntimme ja neuvoa meille tie taivaan kotiin. Hän sovitti meidän syntimme, kun hän pitkäperjantaina kuoli ristillä ja hänet haudattiin. Pääsiäisaamuna Jumala herätti hänet kuolleista takaisin elämään.

Kaikki Jeesuksen tunteneet olivat ihmeissään tästä. Kuinka kuollut voi herätä takaisin elämään! Pian ylösnousemisensa jälkeen Jeesus nousi taivaaseen Isän luo. Raamatun mukaan hän on nyt Isän eli Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme. Jeesus rukoilee, että kaikki ihmiset uskoisivat syntinsä anteeksi ja että kaikki uskovat olisivat yhtä.

Kaikki ihmiset herätetään kuolleista niin kuin Jeesus. Raamatussa kerrotaan elämän kirjasta (Ilm. 20:12). Siihen on kirjoitettu kaikkien uskovien nimet. Kaikki uskovat nousevat taivaaseen. Siellä he saavat nähdä Taivaan Isän ja Jeesuksen ja kaikki toiset uskovat.

Kannattaa uskoa. Usko tuo iloa jo elämässä, mutta lopulta päättymättömän, iankaikkisen ilon taivaassa. 

Ilpo Parviainen

 

 

Sk 3/2016

Raamatun kyliä ja kaupunkeja

 

Betlehem

Muistatko kun viime Siionin Keväässä kerroin Jeesuksen äidistä ja isästä, jotka asuivat Nasaretissa? Kerroin, että heidän piti lähteä matkalle juuri silloin, kun Maria odotti Jeesus-vauvaa. He menivät Betlehemiin veroilmoituksen takia. Nykyään veroilmoitus hoituu kätevästi postin tai internetin kautta. Marian ja Joosefin piti matkustaa pitkä matka Betlehemiin, koska Joosefin suku oli sieltä kotoisin. Keisari oli antanut sellaisen käskyn.

Muistat ehkä jouluevankeliumista tällaisen kohdan: ”Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.” (Luuk. 2: 6–7.)

Minulla on tapana tehdä jouluksi talli puulaatikosta. Käännän sen kyljelleen ja laitan pohjalle olkisilppua. Asettelen sinne ostamani hahmot: Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen, jonka paikka on seimessä. Yritän saada laatikkoon mahtumaan muutamia lampaita, härkiä ja aasin. Lisään vielä paimenia seimen äärelle. Nuo pienet koristeet muistuttavat meitä siitä, että Jeesus syntyi meidän Vapahtajaksemme. Hän sovitti ristillä meidän pahat tekomme, ja meillä on mahdollisuus päästä taivaaseen.

Kauemmas pöydälle nostan hahmoja, joilla on hienot vaatteet, päähineet ja lahjat. He ovat itämaan tietäjiä, jotka matkustavat katsomaan Jeesusta. Laitan ne talliin myöhemmin. Tietäjillä oli pitkä matka Betlehemiin. He eivät ehtineet sinne niin nopeasti kuin paimenet. Laatikon yläpuolelle ripustan pienen tähden. Se muistuttaa meitä siitä, että tähti johdatti tietäjät Jeesuksen luo. Jumala oli asettanut sen tähden taivaalle juuri oikeaan kohtaan. 

  • Lue: Jeesus, Jumalan poika, SRK: Jeesuksen syntymä, Paimenten jouluyö ja Itämaan tietäjät

Pauliina Isopahkala

 

 

Sk 2/2016

Terveisiä toimittajalta

 

Hyvä leikki tai harrastus tuo iloa

Eteisessä näkyy käyvän kova tohina: myssypäinen rouva asettelee vauvaa kantokoppaan, hieno neiti sulloo hoitokassiin vaihtovaatteita, työmies pakkaa autoa. Kohta peilikaappi pullistelee tavaraa, ja nämä kolme leikkijää istuvat kasan päällä. Ovi liukuu lämähtäen kiinni ja auto käynnistyy. Matka kohti kylpylää alkaa.

Tässä lehdessä on kirjoituksia lasten leikeistä ja koululaisten harrastuksista. Sivuilla 6–7 kerrotaan lempileikeistä, sivuilla 8–9 Tanskan perheen lukemisharrastuksesta ja sivuilla 20–21 koululaiset esittelevät omia harrastuksiaan.

Leikeissä sisarusten tai kavereiden kanssa oppii uusia taitoja. Jos oppii kuuntelemaan toista, lainaamaan omia tavaroitaan ja ottamaan kaikki mukaan, on niistä taidoista apua sitten vanhempanakin. Kun aikuiset tietävät, että leikki on lapselle opettavaista ja mieluista tekemistä, he antavat lasten leikkiä.

Kouluikäiset usein kaipaavat omaa harrastusta. Harrastus tuo iloa elämään, mutta se voi olla myös kuin toinen koulu, jos esimerkiksi alkaa soittaa jotakin soitinta. Se vaatii tahtoa mennä soittotunnille tai harjoitella läksyjä silloinkin, kun ei jaksaisi. Tämän lehden sivulta 19 voit lukea jutun viulua soittavasta Seelasta.

Useat harrastukset vaativat paljon aikaa, sinnikkyyttä ja rahaakin. Harrastus ei ole pakollinen, ja harrastaa voi myös kotona. Se mikä tuo iloa elämään eikä väsytä liikaa, on hyväksi.

Joskus voi tuntua hankalalta keskeyttää mukava tekeminen, kun tulee aika lähteä pyhäkouluun, raamattuluokkaan tai seuroihin. Näin voi olla lapsella tai aikuisella. Jumalan sanan kuulossa olemme kuitenkin elämän tärkeimmän asian äärellä. Sitä tekemistä ei voita mikään.

PS Tämä kuvake Siionin keväässä tarkoittaa haastattelun tai muun jutun ohessa olevaa näkökulmaa, joka on suunnattu kasvattajille. Hyviä hetkiä myös aikuisille Siionin kevään parissa!

Teksti: Saara Junes

 

 

Sk 2/2016

Hartaushetki

 

Jeesus, lasten ystävä

Kenen kanssa sinä haluat olla? Raamatussa kerrotaan, miten Jumala lähetti poikansa ihmisten keskelle. Jeesus tuli maan päälle jokaista ihmistä varten. Monesti Jeesus halusi olla niiden ihmisten kanssa, joista muut eivät välittäneet. Usein Jeesus pysähtyi sellaisten ihmisten kohdalle, jotka tarvitsivat apua.

Kun isällä ja äidillä on lapsi, he toivovat, että lapsi saisi elää mahdollisimman hyvän elämän. Uskovainen isä ja äiti toivovat erityisesti sitä, että lapsi saisi Jumalan siunauksen ja pysyisi uskomassa. 

Jeesuksen aikana uskovaiset isät ja äidit ymmärsivät, että Jeesus on Jumalan poika. He myös huomasivat, että Jeesus on ystävällinen ja auttavainen. Siksi he halusivat viedä lapsiaan Jeesuksen luo, jotta Jeesus rukoilisi lasten puolesta ja siunaisi heitä. Siitä Jeesus tulikin hyvälle mielelle. Jeesus otti lapsia syliinsä, pani kätensä heidän päänsä päälle ja siunasi heitä (Mark. 10).

Jeesuksen opetuslapset eivät ymmärtäneet, miten tärkeää Jeesukselle oli, että hän sai siunata lapsia. He ajattelivat, että lapset vain häiritsevät aikuisten tärkeitä asioita. Onneksi heillä oli hyvä opettaja. Jeesus opetti heille, että tärkeimmät asiat ovat lasten asioita. 

Lapsen elämässä on tärkeintä, että saa olla Jeesuksen siunattavana ja kuulla Jumalan valtakunnan sanaa. Se on myös aikuiselle kaikkein tärkein asia. Jeesus on opettanut meitä siunaamaan toisiamme ja olemaan ystävällisiä kaikille, varsinkin niille, joista muut eivät välitä.

Teksti: Mikko Pisilä

 

 

Sk 2/2016

Raamatun kyliä ja kaupunkeja

 

Nasaret

Kerran meidän lapset pohtivat, mikä vauvan kotipaikkakunta olisi, jos vauva syntyisi lentokoneessa. Kerroin, että vauvan kotipaikkakunta on aina se, jossa hänen vanhempansa asuvat. Jos vanhemmat asuvat Suomessa ja lapsi syntyy Kiinan matkalla, vauvan syntymäpaikaksi ei tule Kiina, vaan Suomi. 

Muistat varmaan Jeesuksen äidin ja isän, Marian ja Joosefin. Nasaret oli Marian ja Joosefin kotikaupunki. Siellä enkeli ilmoitti Marialle Jeesuksen tulevasta syntymästä. Jeesus ei kuitenkaan syntynyt Nasaretissa, vaan Marian ja Joosefin piti lähteä pitkälle matkalle juuri silloin kun Maria odotti Jeesusta. Jeesus syntyi Betlehemissä. Perhe ei päässyt heti palaamaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin, vaan heidän piti lähteä pakomatkalle Egyptiin. Myöhemmin enkeli ilmoitti Joosefille, että heidän oli aika palata Nasaretiin. Jeesus asui lapsuutensa ja nuoruutensa siellä. 

Nasaret on vanha kaupunki Galilean alueella Israelissa.  Jos matkustaisit Nasaretiin, se olisi aivan erilainen kuin Jeesuksen lapsuudessa. Jeesuksen aikaan Nasaret oli ehkä hyvin pieni kaupunki tai kylä. Nykyään siellä on suurin piirtein yhtä paljon asukkaita kuin Porissa. Joosefin ja Marian perheen taloa ei enää ole, vaan sen paikalle on rakennettu kirkko. 

Jumala johdatti Jeesuksen perhettä. Hän kertoi Joosefille unessa, mihin heidän piti seuraavaksi muuttaa. Taivaan Isä on johdattanut meidänkin perhettämme löytämään kodin juuri meille sopivasta paikasta. Saamme kiittää Taivaan Isää siitä. 

Lukuvinkkejä:

Jeesus, Jumalan poika -kirja: Kertomukset Jeesuksen kotimaa ja Enkeli ilmestyy Marialle

Lauluja:

Kotimaani ompi Suomi

Tiedän paikan armahan

On maista kaikista sittenkin

Lapsi, onnellisin mielin (Sl 299)

Nyt kotimaasta kaukana (Sl 300)

Leikkivinkkejä:

Leikkaa lehdestä kotipaikkakunnallesi sopivia kuvia. Yksi leikkijöistä piilottaa huoneeseen etukäteen jonkin kuvan. Kun piilottaja antaa merkin, leikkijät lähtevät etsimään kuvaa. Se, joka ensimmäisenä löytää kuvan, jää seisomaan hiljaa. Kun muut leikkijät huomaavat, että yksi heistä on löytänyt kuvan, he juoksevat nopeasti jonoon kuvan löytäjän taakse. Sitten valitaan uusi piilottaja jne.

Teksti: Pauliina Isopahkala

 

 

Sk 1/2016

Terveisiä päätoimittajalta

  

”Sitten minä annoin sille anteeksi”

Jumala loi ensin yhden ihmisen. Yhdellä ihmisellä oli koko ihana paratiisi asuttavanaan ja sen herkulliset hedelmät ruokanaan. Pian Jumala huomasi, että ihan yksin ihminen ei kuitenkaan ole onnellinen. Ja niin Jumala loi toisen ihmisen.

Raamatun luomiskertomus kertoo ensimmäisestä avioparista, naisesta ja miehestä. Aviopuoliso onkin monelle ihmiselle tärkein ystävä. Ihmisellä voi olla muitakin ystäviä, joiden kanssa on hyvä olla ja jutella tärkeistä asioista. Ystävälle voi kertoa myös siitä, jos on tullut paha mieli.

Paha mieli voi johtua monesta asiasta, kuten vaikkapa kiusaamisesta. Siitä kärsii niin lapsi kuin aikuinenkin. Usein kiusaamisesta tulee paha mieli myös sille ihmiselle, joka kiusaa toista. Kiusaamistapahtumat saattavat jäädä pitkäksi aikaa mieleen.

Pieni tyttömme kertoi illalla päiväkotipäivästään:

– Minä puristin tyttöä kaulasta, kun se särki Aapelin junan.

Emme ehtineet sanoa mitään, kun hän jatkoi:

– Sitten minä annoin sille anteeksi.

Seuraavana aamuna kuulimme päiväkodissa, että näin oli tosiaan tapahtunut: lapsilla oli tullut riita, joka oli saatu sovittua.

Aina kiusaamistilanteet eivät ole helppoja selvittää. Joskus niistä puhumiseen tarvitaan esimerkiksi vanhempien, opettajan tai koulukuraattorin apua. On tärkeää, että kaikkia osapuolia kuunnellaan, ja väärin toimineet henkilöt haluavat pyytää anteeksi ja toimia jatkossa paremmin.

Asioiden sopiminen ei aina poista mieleen tulleita haavoja, joita pitkäaikainen kiusaaminen voi jättää. Anteeksiantamus poistaa kuitenkin suuttumuksen ihmisten väliltä. Samalla se puhdistaa omantunnon ja antaa ihmiselle rauhan.

Minulla on uusi ja mieluinen työ: olen tämän Siionin kevät -lehden päätoimittaja.
Minulle voi lähettää juttuideoita ja palautetta osoitteeseen katri.isopahkala@srk.fi.

Katri Isopahkala

 

 

Sk 1/2016

Raamattu opettaa

 

Ystävyyden tuntomerkkejä

Millainen on sinusta hyvä ystävä? Mitkä ovat hänen ominaisuuksiaan? Ystävät ovat vertaisia keskenään. Mutta ystävä ei toimi tai ole ystävä pakosta, vaan omasta tahdosta, rakkaudesta. Ystävä ei vaadi ystävältään ’palkkaa’, vaan hänen ’palkkansa’ on ystävyys itse. Se ei ole paljon pyydetty. Tosi ystävyydessä kaikki sisältyy sanoihin: ole ystävä minulle.

Entä miten ystävyys käytännössä ilmenee? Se ilmenee sanoina ja tekoina, mutta ennen kaikkea arkipäivän ystävyys näkyy luottamuksena. Ystävän ja kaverin suurin ero onkin kenties siinä, että ystävät jakavat keskenään sisimpänsä tarkimmin varjeltuja ’salaisuuksia’, joita kavereille tai tovereille ei puhuta. Salaisuuksien jakaminen ei olisi mahdollista, elleivät ystävät luottaisi toisiinsa täydellisesti. Ystävyys on yksinkertaisen kaunista. Kun ystävä lupaa, ystävä pitää lupauksen. Ja kun ystävä tarvitsee apua, tekee ystävä kaikkensa tarjotakseen sitä.

Myös Raamattu opettaa luottamuksesta ystävyydessä. Samalla Raamattu valottaa, että ystävät on annettu siunaukseksi meille. ”Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä” (Sananl. 17:17).

Raamatun mukaan: ”Jobilla oli kolme ystävää: temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar. Kun he saivat kuulla onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he kävivät tapaamassa toisiaan ja päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä.” (Job 2:11–13.)

Jeesus itse oli ja on lasten ystävä. Hän halusi ottaa lapsia syliinsä ja siunasi heitä. Saamme turvallisin mielin aloittaa uutta vuotta tutun virren sanoin: ”Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee.” (VK 492:1.)

Risto Räihä

 

 

Sk 1/2016

Tutkimme Raamattua

 

Hyvä ystävä on rohkea

Millainen ystävä tai kaveri sinä olet toisille? Hyvän ystävän ominaisuuksia ovat uskollisuus, luotettavuus ja rohkeus. Miksi hyvän ystävän pitäisi olla rohkea?

Vanhassa testamentissa (1. Sam. 19) kerrotaan Daavidin ja Joonatanin ystävyydestä. Kuningas Saul oli kateellinen Daavidille, koska näki, että Jumala siunasi Daavidin elämää. Saul suunnitteli tappavansa Daavidin. Joonatan, joka oli Saulin poika, puolusti Daavidia isänsä edessä. Se vaati häneltä rohkeutta, sillä hän asetti näin itsensäkin alttiiksi isänsä vihalle.

Myös Miikal, Saulin tytär ja Daavidin vaimo, asetti itsensä kuolemanvaaraan Daavidin vuoksi. Kuultuaan, että kuningas oli käskenyt miehensä surmaamaan Daavidin, hän auttoi Daavidin ikkunasta pakoon. Joskus uskolliselta ystävältä kysytään rohkeutta puolustaa toista epäoikeudenmukaista kohtelua vastaan.

Mitä sinä tekisit, jos koulussa näkisit jonkun joutuvan kiusaamisen kohteeksi? Rohkenisitko mennä puolustamaan häntä? Tai uskaltaisitko kertoa asiasta opettajalle tai jollekin muulle aikuiselle? Tällaisiin tilanteisiin saamme pyytää rohkeutta Jumalalta. Hän auttoi Daavidia jättiläismäisen Goljatin edessä ja hän auttaa sinuakin (1. Sam. 17).

Rohkeutta tarvitsemme myös silloin, kun on tarpeen sopia asioita ystävien tai kavereiden kesken. Jumalan vastustaja tekee kaikkensa, että emme saisi riitojamme selvitettyä. Mutta evankeliumissa on Jumalan voima. Saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Arto Lohi

 

 

Sk 1/2016

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Israel vapautuu Egyptin orjuudesta

Israelilaiset halusivat palata Egyptistä isiensä kotiseudulle Kanaanin maahan. Farao ei kuitenkaan antanut heidän lähteä vaan piti heitä orjinaan. Jumala kuritti Egyptiä kymmenellä vitsauksella. Silloin farao päästi israelilaiset lähtemään.

Kun matka alkoi, Jumala ei johtanut israelilaisia lyhintä reittiä. Hän vei kansan tielle, joka kulki autiomaan kautta. Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä. Yöllä Herra valaisi heidän taivaltaan tulipatsaassa. Näin israelilaiset saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä.

Kun israelilaiset olivat lähteneet, Egyptin farao ja hänen hoviväkensä muuttivat mielensä. He sanoivat:

”Mitä teimmekään, kun päästimme israelilaiset palvelemasta itseämme!”

Farao otti mukaan sotaväkensä ja kaikki Egyptin sotavaunut miehistöineen. Herra paadutti faraon sydämen, niin että hän lähti ajamaan israelilaisia takaa.

Faraon lähestyessä israelilaiset huomasivat yhtäkkiä, että egyptiläiset olivat aivan heidän kintereillään. Israelilaiset pelästyivät ja sanoivat Moosekselle:

”Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Parempi meidän olisi palvella egyptiläisiä!”

Mutta Mooses sanoi kansalle:

”Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne. Saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Herra sotii teidän puolestanne!”

Herra sanoi Moosekselle:

”Miksi sinä huudat minua avuksi? Käske israelilaisten lähteä liikkeelle. Kohota sauvasi, ojenna kätesi merta kohti ja halkaise sen vedet, niin israelilaiset voivat kulkea meren poikki. Minun suuruuteni näkyy siinä, mitä faraolle ja hänen sotajoukolleen tapahtuu. Silloin egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra.”

Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään. Pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen. Se tuli egyptiläisten ja israelilaisten väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön.

Herra pani meren väistymään syrjään. Hän muutti meren kuivaksi maaksi. Vedet jakautuivat kahtia. Kun israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, vedet olivat muurina kummallakin puolen. Egyptiläiset lähtivät takaa-ajoon ja seurasivat heitä.

Mutta aamuyöstä Herra saattoi heidän joukkonsa sekasortoon. Silloin egyptiläiset sanoivat:

”Meidän on lähdettävä pakoon! Herra sotii israelilaisten puolella meitä vastaan!”

Herra sanoi Moosekselle:

”Ojenna kätesi merta kohti, niin vedet palaavat.”

Mooses ojensi kätensä merta kohti, ja meri palasi paikalleen. Se tuli pakenevia egyptiläisiä vastaan, ja Herra pyyhkäisi heidät meren aaltojen sekaan.

Mutta israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin. Näin Herra pelasti Israelin Egyptin käsistä. Kun israelilaiset näkivät, miten Herran käsi oli lyönyt Egyptin, he pelkäsivät Herraa ja uskoivat häneen.

Tuomo Komulainen

 

 

 

Sk 12/2015

Terveisiä toimittajalta

 

Iloinen odotus

Herään oven kolahdukseen. Kuka lähti pimeään aamuun näin aikaisin? Kun pääsen keittiöön, siellä koululainen roikottaa sanomalehteä:

– Ei se vieläkään tullut. Se paketti.

Viime sunnuntaina kirkoissa laulettiin virsikirjan ensimmäinen virsi, Hoosianna-hymni. Kodeissa sytytettiin ensimmäinen adventtikynttilä, joka kuvaa odotusta.

Joka sunnuntai ennen joulua sytytämme yhden kynttilän lisää. Samalla kun pimeys ulkona vain tihenee, valo sisällä lisääntyy. Monissa kodeissa ikkunaan ripustetaan adventtitähti. Lapset availevat adventtikalentereita. Kaikki odottavat.

Koululainen odottaa postinkantajan tuomaa pakettia. Mitä me odotamme, kun sytytämme kynttilöitä? Adventti on saanut nimensä sanoista Adventus Domini, jotka tarkoittavat Herran tulemista. Odotamme iloista joulun juhlaa, Jeesuksen syntymää.

Adventtiajan odotus päättyy jouluyöhön. Raamatussa profeetta Jesaja kertoo, kuinka pimeässä kulkeva kansa näkee suuren valon: Jeesus, maailman vapahtaja, on syntynyt! Jo kauan sitten eläneet ihmiset odottivat. Jumala piti lupauksensa ja lähetti poikansa maan päälle.

Adventtiaikana kuulemme ja pohdimme monia asioita Jeesuksesta. Meille kerrotaan, kuinka Jeesus tuli maailmaan ihmisten syntisyyden vuoksi. Voimme joka päivä tuntea, kuinka häneen uskominen tuo valon mieliimme ja sydämiimme. Meille luvataan, että saamme uskoa syntimme anteeksi hänen nimessään ja veressään.

Toinen adventtikynttilä kuvaa jouluiloa. Toisen adventtisunnuntain raamatunteksteissä puhutaan siitä, kuinka Jeesus tulee ajan lopulla uudelleen maan päälle. Hän tulee noutamaan häneen uskovat ihmiset luokseen taivaaseen. Siellä emme enää odota, vaan kaikki on täydellistä ja pelkästään iloitsemme.

Saara Junes

 

 

Sk 12/2015

Raamattu opettaa

 

Jeesus syntyi joulun

Jeesus oli nasaretilainen mies, joka eli kauan sitten. Hänellä oli neljä pikkuveljeä: Jaakob, Joosef, Juudas ja Simon sekä muutama sisar. Jeesuksen äidin nimi oli Maria. Isä Joosef oli puuseppä ja rakennusmies.

Raamatun mukaan Jeesus oli Jumalan poika. Tämän enkeli ilmoitti Maria-äidille jo ennen Jeesuksen syntymää. 

Raamatussa, Luukkaan evankeliumissa on kertomus Jeesuksen syntymästä. Sitä raamatunkohtaa sanotaan jouluevankeliumiksi. 

Kertomuksen mukaan Jeesus syntyi eläinten talliin Betlehemin kaupungissa. Syntynyttä Jeesus-vauvaa tulevat ensimmäisinä katsomaan paimenet, jotka olivat vartioimassa laumaansa. Paimenille viestin syntyneestä Jeesuksesta toi enkeli. Paimenet pelästyivät enkeliä, mutta enkeli vakuutti heille, ettei ole mitään pelättävää. Jeesuksen syntymä oli ilo koko maailmalle. 

Jeesus eli tavallisen lapsuuden. Hän sai olla isänsä kanssa rakennustyömaalla ja oppi rakennusmiehen ammatin. Kun Jeesus oli noin 30-vuotias, Johannes kastoi hänet. Siitä alkoi Jeesuksen tehtävä opettajana. Hän kehotti ihmisiä uskomaan syntinsä anteeksi.

Jeesuksen elämä päättyi jo nuorena miehenä. Hänet surmattiin. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, ja nyt hän on taivaassa ja rukoilee meidän puolestamme.

Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Jouluevankeliumia luetaan joulukirkossa, joulujuhlissa ja kodeissa. Jeesus elää taivaassa ja rakastaa meitä kaikkia. Hän siunaa joulumme.

Ilpo Parviainen

 

 

Sk 12/2015

Tutkimme Raamattua

 

Jeesuksen seimen äärellä

Jouluvalot luovat loistettaan syksyn pimeyden keskelle. Ne muistuttavat meitä siitä valosta, joka ensimmäisenä jouluyönä tuli maailmaan. Valmistaudumme viettämään Jeesus-lapsen syntymäjuhlaa.

Voi olla, että kotiisi tai jollekin ystävällesi tai sukulaisellesi on viime aikoina syntynyt vauva. Olet varmasti ihastellut lasta yhdessä vanhempien ja sisarusten kanssa. Vastasyntynyt on niin ihmeellinen ja ihana – aivan pieni, mutta samalla aivan täydellinen.

Yli 2 000 vuotta sitten kaukana täältä, Betlehemin kylässä syntyi poikavauva. Joulun lapsi Jeesus syntyi eläinten suojassa, koska matkalla olleet Maria ja Joosef eivät löytäneet tilaa majatalosta.

Marian ja Joosefin lisäksi lasta saapuivat katsomaan paimenet. He varmasti ihastelivat vastasyntyneen suloisuutta ja täydellisyyttä. Tämä ihmeellinen lapsi oli Jumalan poika, maailman vapahtaja. Tuona ensimmäisenä jouluyönä profeettojen ennustukset toteutuivat: Jumalan poika syntyi vaatimattomaan tallin seimeen.

Miksi näin tapahtui? Jumala rakastaa meitä niin paljon, että hän antoi ainoan poikansa syntyä maailmaan sovittamaan koko maailman synnit. Joulun ja pääsiäisen sanomat tulevat lähelle toisiaan. Jeesuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen takia saa vuoden jokaisena päivänä uskoa kaikki synnit anteeksi joulun lapsen Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jumalan sana lupaa, että paimenten lailla saamme polvistua Jeesuksen, oman vapahtajamme seimivuoteen äärelle. Uskon kautta saamme omistaa hänet sydämessämme omana vapahtajanamme. Näin saamme kokea, että joulun ihme on totta joka päivä.  

Jouni Hintikka

 

 

Sk 12/2015

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Taivaasta satanut manna

Israelin kansa vaelsi erämaan halki kohti luvattua maata. Helteisellä matkalla israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille:

– Egyptissä olimme lihapatojen ääressä ja saimme ruokaa kylliksemme. Mutta te olette tuoneet meidät tänne autiomaahan tappaaksenne kaikki nälkään!

Herra sanoi Moosekselle: 

– Minä annan sataa teille ruokaa taivaasta, niin että kansa voi joka päivä mennä keräämään ruokaa, mutta vain sen päivän tarpeiksi.

Mooses ja Aaron sanoivat israelilaisille:

– Tänä iltana te ymmärrätte, että juuri Herra toi teidät pois Egyptistä, ja huomisaamuna saatte nähdä Herran kirkkauden voiman, sillä hän on kuullut, kun olette nurisseet häntä vastaan. Häntä vastaan te olette nurisseet, ette meitä.

Mooses sanoi vielä:

– Herra antaa teille tänä iltana lihaa ruoaksi ja aamulla leipää niin paljon kuin jaksatte syödä.

Mooses sanoi Aaronille:

– Kutsu kaikki israelilaiset Herran eteen, sillä hän on kuullut heidän valituksensa.

Aaronin puhuessa israelilaisille kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä. Herra sanoi Moosekselle:

– Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin:

– Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.

Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan:

– Mitä tämä on? He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille:

– Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette.

Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. Mooses sanoi heille:

– Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi.

Jotkut eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle seuraavaksi aamuksi, mutta siihen tuli toukkia ja se alkoi haista.

Mooses sanoi:

– Kuutena päivänä viikossa voitte sitä kerätä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, eikä sitä silloin ole.

Vielä seitsemäntenäkin päivänä jotkut kansasta lähtivät sitä keräämään, mutta he eivät löytäneet mitään.

Herra sanoi Moosekselle:

– Kuinka kauan te kieltäydytte noudattamasta minun käskyjäni? Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin.

Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää.

Israelilaiset antoivat ruoalleen nimeksi manna. Se oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, kunnes tulivat luvatulle maalle. 

Tuomo Komulainen

 

 

 

Sk 11/2015

Terveisiä päätoimittajalta

 

Lapsi on isälle tärkeä 

Kun tulen iltapäivällä töistä kotiin, heti eteisessä vastassani ovat neljä lastamme. Nuorin lapsistamme on vielä äidin sylissä tai heiluttelee varpaitaan pinnasängyssään.

Eteiseen tulevilla lapsillani on isälle paljon asiaa. Monesti he kertovat iloisia asioita, joita kodissa on tapahtunut päivän aikana. Jos heille on tapahtunut jotain ikävää, he eivät ole niin iloisia. Jollekin on esimerkiksi tullut haava tai jokin tärkeä lelu on mennyt rikki. Heille on saattanut myös tulla riitaa, mistä on tullut paha mieli. 

Minusta on mukava tulla kotiin, kun lapset ovat minua vastassa. Se kertoo minulle, että olen heille tärkeä ja rakas. Yleensä käytän heitä sylissäni ja yritän kuunnella jokaista. Joskus saatan olla työstä niin väsynyt, että haluan sen jälkeen levätä hetken rauhassa. 

Lapset ovat meille isille tärkeitä ja rakkaita. Haluamme heille vain parasta. Siksi emme aina suostu kaikkeen, mitä lapset ehdottavat. Saatamme esimerkiksi kieltää lapsilta jotakin tai käskeä heitä tekemään jotain sellaista, mitä he eivät haluaisi tehdä.

Toimimme näin, koska ajattelemme sitä, mikä on lapsillemme hyväksi. Esimerkiksi vaaralliseen paikkaan ei kannata mennä, koska silloin voi loukata itsensä. Eikä karkkia ole hyvä syödä joka päivä, sillä siinä pilaa hampaansa ja terveytensä.

Isän ja äidin neuvoja kannattaa kuunnella, koska heillä on paljon sellaista tietoa, jota lapsilla ei vielä ole. Jumala on antanut lapsille isän ja äidin, jotta he huolehtisivat lapsistaan. Isä ja äiti toteuttavat tätä Jumalan antamaa tärkeää tehtävää.

Uskovainen isä ja äiti haluaa kaikkein eniten sitä, että lapset säilyvät uskovaisina, Jeesuksen opetuslapsina. Sen vuoksi he vievät lapsiaan pyhäkouluun ja päiväkerhoon ja ottavat heitä mukaan seuroihin kuuntelemaan Jumalan sanaa.

Uskovaisessa kodissa on hyvä olla, sillä siellä voidaan antaa kaikki riidat ja pahat sanat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun uskomme syntimme anteeksi, varjellumme uskovaisina ja pääsemme kerran Jumalan luokse taivaaseen.

Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 11/2015

Raamattu opettaa

 

Jumala on jokaisen lapsen isä

Kun olin pieni poika, kaverini putosi jäihin. Olimme leikkimässä rannalla ja jää petti. Kovin syvää siinä ei ollut, mutta säikähdin kovasti. Juoksin hakemaan isää apuun. Isä tuli siinä tilanteessa ensimmäisenä mieleeni.

Vaikeissa tilanteissa lapsi turvautuu monesti isäänsä, tuttuun ja turvalliseen aikuiseen. Isä osaa auttaa ja hän haluaa auttaa. Näin minäkin ajattelin tuolloin kauan sitten. Nyt kun itse olen isä ja pappa, haluan auttaa lapsiani ja lastenlapsiani, jos osaan. Aina en osaa.

Jeesus opetti opetuslapsilleen rukouksen. Hän tarkoitti sen myös meille tämän ajan ihmisille. Hän tiesi, että ihmiset eivät aina osaa tehdä niin kuin haluaisivat tehdä. Hän tiesi, että emme osaa aina edes rukoilla, kun tarvitsemme apua. Tuo Jeesuksen opettama rukous on Isä meidän -rukous.

Jeesus kehotti pyytämään apua Jumalalta, omalta isältään. Rukous alkaa sanoilla Isä meidän, joka olet taivaissa. Jeesus ei sanonut minun isäni vaan Isä meidän. Näin hän vakuutti, että Jumala on taivaallinen Isämme.

Jumala on luonut maailman ja kaiken hyvän, mitä täällä on. Hän on luonut kasvit, eläimet ja ihmiset. Jumala on luonut myös meidät, sinut ja minut. Hän antaa meille myös paljon hyviä lahjojaan elämäämme varten. Kaikki hyvä, mitä meillä on, on Jumalan lahjaa. Jumala on hyvä isä omille lapsilleen.

Parhaan ja tärkeimmän lahjan Jumala antoi meille Jeesuksen kautta. Hän antoi oman, rakkaan poikansa kaikkien ihmisten syntien sovittamiseksi. Siksi mekin saamme uskoa omat syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kimmo Heikkilä

 

 

Sk 11/2015

Tutkimme Raamattua

 

Kunnon poika on isänsä ilo

Raamatussa, Sananlaskujen kirjassa sanotaan näin: ”Kunnon poika on isänsä ilo, onnellinen se, jolla on viisas poika.” (Sananl. 23:24) Tämä tarkoittaa tietysti yhtä lailla myös tyttöjä. Isälle on paljon iloa tytöistä ja pojista, kun hän näkee kuinka he kasvaessaan oppivat uusia taitoja ja tekevät hyviä asioita.

Viisaan lapsen isä saa olla onnellinen. Sananlaskujen kirjassa viisaudella ei tarkoiteta niinkään sitä, että on nopeat hoksottimet ja hyvä muisti. Viisaus on paremminkin sitä, että osaa varoa synnin houkutuksia ja käyttäytyä ystävällisesti toisia ihmisiä kohtaan. Tällaiseen viisauteen ei vaadita erityisiä älynlahjoja, vaan kuuliaisuutta sille viisauden äänelle, joka meille puhuu Jumalan sanassa ja omassatunnossa. Viisas ei olekaan sellainen ihminen, joka ihailee omaa älyään, vaan sellainen, joka kuuntelee mielellään hyviä neuvoja ja osaa ottaa oppia myös nuhteista.

Viisaus on harkitsevaisuutta, joka ymmärtää olla lähtemättä tekemään tyhmyyksiä. Tällaista viisautta kannattaa rukoilla Jumalalta, koska sitä ei ole koskaan liikaa. Niin isä kuin lapsikin huomaa kerta toisensa jälkeen toimineensa tyhmästi. Pelastuksemme on siinä, että taivaallinen Isä haluaa antaa lapsilleen tyhmyydet anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä saarnattu armon evankeliumi kasvattaa meitä viisauteen.

Uskovaisessa kodissa me saamme elää armon lapsina. Kun synnit annetaan anteeksi, tyhmyydet voidaan unohtaa ja lapset ovat isän silmissä viisaita ja kunnollisia.

Mikko Pisilä

 

 

Sk 11/2015

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Jumala ilmestyy palavassa pensaassa

Mooses oli kasvanut aikuiseksi. Hän oli saanut vaimokseen midianilaisen papin Jetron tyttären. Vaimon nimi oli Sippora. Mooseksen työnä oli paimentaa vaimonsa isän Jetron lampaita.

Kerran Mooses vei lammaslauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli:

– Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Miksi pensas ei pala poroksi?

Kun Herra näki hänen tulevan, hän huusi pensaasta:

– Mooses, Mooses!

Mooses vastasi:

– Tässä olen.

Herra sanoi:

– Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.

Herra sanoi vielä:

– Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.

Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

Herra sanoi:

– Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. Olen tullut vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.

Mutta Mooses sanoi Jumalalle:

– Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?

Jumala sanoi:

– Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt. Kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.

Mooses sanoi Jumalalle:

– Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ”Mikä on hänen nimensä?” Mitä minä heille silloin sanon?

Jumala sanoi Moosekselle:

– Minä olen se joka olen. Hän sanoi vielä:

– Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ”Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.” Se on oleva minun nimeni ikuisesti. Kutsu koolle Israelin vanhimmat ja sano heille, että Herra, heidän isiensä Jumala, on ilmestynyt sinulle. Sano heille, että minä olen nyt ryhtynyt huolehtimaan heistä ja että olen nähnyt, mitä heille on Egyptissä tapahtunut. Sano, että minä olen päättänyt viedä heidät pois Egyptin sorrosta maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. He kuulevat sinua.

– Menkää sitten Egyptin kuninkaan luo ja sanokaa hänelle: ”Herra on kutsunut meitä. Siksi meidän on nyt mentävä autiomaahan uhraamaan Herralle.” Mutta minä tiedän, ettei Egyptin kuningas päästä teitä menemään muutoin kuin pakosta. Siksi minä kuritan egyptiläisiä monilla ihmeteoilla, jotka teen heidän keskuudessaan. Vasta sitten farao päästää teidät lähtemään. 

Tuomo Komulainen

 

 

Sk 10/2015

Terveisiä toimittajalta

 

Taivaallinen aarre

Muutama vuosi sitten keksimme erään lapsemme kaverisynttäreillä piilottaa ja etsiä aarteita. Eri puolille puutarhaa kätkettiin lakupötköjä, joita sitten poikajoukko merkin saatuaan ryntäsi etsimään. Piha tömisi ja iloiset huudot kumahtelivat: oli mahtavaa löytää aarre!

Millaisia aarteita sinä etsit? Mikä sinulle kelpaa aarteeksi? Olen nähnyt lapsia valikoimassa pieniä kiviä taskuihinsa: tummia ja vaaleita, sileitä ja röpelöisiä, litteitä ja pulleita. Eräs sukulainen kertoi koluavansa metsistä vihreitä laatikoita, joissa on viestejä. Niitä kutsutaan geokätköiksi. Olen kuullut, että taitavat uimarit etsivät harvinaisuuksia merenpohjasta, kuten suhisevia simpukoita!

Jo yli 2000 vuotta sitten ihmiset pitivät kauniista esineistä ja halusivat kerätä niitä itselleen. Jeesus huomasi tämän ja kehotti heitä keräämään aarteita taivaaseen. Jeesus kuvasi, kuinka Jumalan valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Joka sen löytää, on löytänyt enemmän kuin kauniin tavaran. Hän on löytänyt taivaallisen aarteen! Saamme pitää aarteen omanamme uskomalla syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin elämme lähellä Jumalaa täällä maan päällä ja kerran taivaassa.

Saara Junes

 

Sk 10/2015

Raamattu opettaa

 

Pieni on suurin taivasten valtakunnassa

Oletko joskus nähnyt aivan pienen vauvan? Mitä hän osasi tehdä? Aivan vastasyntyneet lapset osaavat vain syödä ja itkeä silloin, kun ne tarvitsevat hoitoa.

Osaatko sinä jo puhua ja leikkiä? Nämä ovat Taivaan Isän sinulle antamia taitoja. Eikö olekin mukavaa, että voimme sanoilla kertoa toisille ajatuksiamme ja käsillä tehdä monenlaista?

– Kuka on suurin taivasten valtakunnassa? kysyivät opetuslapset kerran Jeesukselta.  Silloin Jeesus kutsui luokseen pienen lapsen ja asetti hänet opetuslasten keskelle.

– Ellette tule sellaisiksi kuin lapsi, ette pääse taivasten valtakuntaan, hän sanoi.

– Joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. (Matt. 18:1–4.)
Mitä suurta Jeesus näki pienessä lapsessa? Lapsi luottaa, että isä ja äiti tekevät hänelle hyvää ja pitävät hänestä huolta. Aivan pieni lapsi ei osaa loukata toisia sanoillaan tai teoillaan. Jokainen vauva syntyy maailmaan Taivaan Isälle rakkaana lapsena. Suurinta on lapsen usko, joka on luottavaista. Lapsi on uskovaisen esikuva, josta aikuistenkin kannattaa ottaa mallia.

Oletko joskus tehnyt tai sanonut jotain, josta on tullut toiselle paha mieli? Silloin on omatunto tullut kipeäksi. Se tarvitsee Jumalan hoitoa, niin kuin pieni vauva tarvitsee vanhempiensa hoitoa.

Omaatuntoa hoidamme pyytämällä ja antamalla anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pyhäkoulussa ja seuroissa Jumalan lapsen usko saa ruokaa. Kukaan ei ole liian pieni Jumalan lapseksi, kuten Siionin laulussa En oo liian pieni todetaan.

Arto Lohi

 

Sk 10/2015

Tutkimme Raamattua

 

Kirkossa – Jumalan kasvojen edessä

Tutussa virressä veisaamme: ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla (Vk. 397:1).” Turvallisuus ja rakkaus liittyvätkin varsin läheisesti toisiinsa. Kaikki ihmiset tarvitsevat turvaa ja rakkautta.

Koulutielle ja leikkeihin saamme pyytää enkelten varjelusta Psalmin sanoihin luottaen: ”Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen (Ps. 91:11–12).”

Millaisia mielikuvia avautuu, kun kuulet sanan kirkko? Ehkä mieleesi tulee alttaritaulu, kirkkovuosi, jumalanpalvelus, kukat, urut tai virret. Kirkko on pyhitetty ennen kaikkea jumalanpalvelukselle.

Jumalan rakkauden kuvana toimii myös luonto ja luomakunta. Kun liikumme luonnossa, ihailemme auringonpaistetta, sinistä taivasta, metsän puita ja niityn kukkia. Kaupungilla kävellessämme huomaamme iloksemme kauniita puistoja, komeita kirkkoja, erilaisia rakennuksia ja vastaantulevia ihmisiä.

Kirkko sijaitsee usein keskustan tuntumassa, aitiopaikalla. Kirkon torni kellotapuleineen kutsuu sunnuntaiaamuisin seurakuntalaisia jumalanpalvelukseen, jossa ennen kaikkea Jumala palvelee meitä hyvyytensä, rakkautensa ja laupeutensa kautta. Toisaalta voimme kirkkohetkeen pysähtyä vaikkapa leireillä keskellä luontoa.

Sirakin kirjasta saamme lukea: ”Ylväänä kohoaa kirkas taivaankansi, kuinka ihanan näyn taivas tarjoaakaan! Kirkkaat tähdet ovat taivaan kaunistus, sädehtivä koru Herran korkeuksissa. Katso sateenkaarta ja ylistä sen luojaa: kuinka ihmeellinen se onkaan loistossaan!” (Sir. 43.)

Saamme turvallisin, luottavaisin ja kiitollisin mielin jatkaa elämäämme. ”Sinua, rakas Isämme, ruumiimme raittiin luoja, kiitämme elämästämme, suo sille voima, suoja. Ja toivoon meitä rohkaise, yhdessä että kasvamme rauhassa, rakkaudessa.” (Vk. 460:3.)

Risto Räihä

 

Sk 10/2015

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Mooses joessa

Israelilaiset olivat saapuneet Egyptiin ja kotiutuneet sinne. Farao oli luvannut Joosefille, että he saivat asua Gosenin maakunnassa. Kului aikaa ja sukupolvet vaihtuivat. Israelilaiset olivat hedelmällisiä ja saivat paljon lapsia. Egyptissä nousi valtaan uusi kuningas, joka ei enää tiennyt Joosefista mitään. Hän sanoi kansalleen:

– Israelilaiset ovat tulleet liian lukuisiksi ja voimakkaiksi. Nyt meidän on toimittava viisaasti, ettei­vät he enää lisäänny. Muuten voi käydä niin, että he sodan sattuessa liittyvät vihollisiimme, alkavat taistella meitä vastaan ja lähtevät pois tästä maasta.

Niin israelilaisille asetettiin työnjohtajia, joiden oli määrä näännyttää israelilaiset raskaalla pakkotyöllä. Mutta mitä enemmän heitä sorrettiin, sitä enemmän he lisääntyivät ja sitä laajemmalle he levisivät. Egyptiläiset alkoivat vihata heitä. He pakottivat lopulta israelilaiset orjikseen.

Farao puhui heprealaisten kätilöille:

– Kun autatte heprealaisnaisia synnytyksessä, tarkastakaa heti lapsen sukupuoli. Jos lapsi on poika, tappakaa se. Mutta jos se on tyttö, se saa jäädä eloon.

Mutta kätilöt pelkäsivät Jumalaa, eivätkä tehneet niin kuin farao oli käskenyt. Silloin kuningas kutsui kätilöt luokseen ja kysyi heiltä:
– Miksi olette antaneet poikalasten elää?

Kätilöt vastasivat faraolle:

– Heprealaiset naiset ovat toisenlaisia kuin egyptiläiset, paljon vahvempia. He ovat synnyttäneet jo ennen kuin kätilö ehtii heidän luokseen.

Jumala antoi kätilöiden menestyä, ja kansa lisääntyi ja voimistui suuresti. Koska kätilöt tottelivat Jumalaa, perheet säilyivät suurina. Niin farao antoi koko kansalleen käskyn, että kaikki heprealaisille syntyneet pojat oli heitettävä Niilin virtaan, mutta tytöt oli jätettävä eloon.

Eräs Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen naisen, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.

Faraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikossa korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faraon tytär sääli lasta ja sanoi:

– Tämä on varmaan heprealaisten poikia.

Silloin pojan sisar sanoi faraon tyttärelle:

– Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?

Faraon tytär sanoi:

– Tee niin, ja tyttö haki paikalle pojan äidin.

Faraon tytär sanoi äidille:

– Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan.

Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen:

– Olen nostanut hänet vedestä ylös.

Tuomo Komulainen

 

 

Sk 9/2015

Terveisiä toimittajalta

 

Tuntematon polkupyöräilijä

Olimme syksyisellä iltakävelyllä lastemme kanssa. Kadulla ohitsemme pyöräili vanhempi mies, ehkä jo monen pienen lapsen pappa. Yksi lapsistamme on hyvin puhelias, ja hän tervehti reippaasti vierasta miestä. Mies tervehti takaisin.

Vähän matkaa pyöräiltyään mies pysähtyi. Hän joi mehua pullostaan ja jäi odottamaan, että ehdimme hänen kohdalleen. Kun saavutimme hänet, hän alkoi jutella kanssamme. Miehellä oli surua: vaimo oli vakavasti sairas. Puhuimme muistakin asioista. Lopulta mies kertoi olevansa uskomassa.

Me aikuiset emme olisi tervehtineet vierasta ohikulkijaa, mutta lapsi oli rohkeampi. Myöhemmin juttelimme yhdessä siitä, miten mukavasti poikamme oli suhtautunut tuntemattomaan pyöräilijään. Tervehdyksen kuullessaan mies havahtui siihen, että joku huomasi hänet. Samalla hänen surulliset mietteensä keskeytyivät, ja hän sai kertoa niistä toisille ihmisille.

Maan päällä elänyt Jumalan Poika, Jeesus, jätti meille esimerkin toisten ihmisten huomioimisessa. Hän pysähtyi erityisesti sellaisten ihmisten kohdalle, joiden elämässä oli suruja. Jeesus lohdutti synnistä kärsiviä ihmisiä anteeksiantamuksella. Näistä kohtaamisista jäi ihmisille iloinen ja rauhallinen olo.

Katri Isopahkala

 

 

Sk 9/2015

Raamattu opettaa

 

Mukava tavata

Syksy on tullut, ja kesän touhut ovat jääneet taakse. Kävitkö suviseuroissa? Jos kävit, tapasit siellä varmasti monta sukulaista, serkkua ja ystävää. Kaikki eivät päässeet suviseuroihin, mutta silti saatoit nähdä kesän aikana tuttuja ja kavereita vaikkapa muissa seuroissa, juhlissa tai kylässä. Ystävien tapaamisista kesän aikana jäi monelle meistä mukavia muistoja. 

Syksyllä koulun sekä esimerkiksi päiväkerhon ja pyhäkoulun alkaminen tuntuu monien tyttöjen ja poikien mielestä mukavalta, mutta samalla jännittävältä. Voi olla, että jatkat samassa ryhmässä kuin keväällä. Silloin on kiva jälleen nähdä tutut koulu-, kerho- ja pyhäkoulukaverit.

Saatat aloittaa myös uudessa luokassa tai ryhmässä. Tapaat uusia ihmisiä – saatatpa saada uuden ystävänkin. Ihmisten kohtaaminen on mielenkiintoista ja mukavaa, etenkin silloin kun he kohtelevat sinua ystävällisesti.

Kuinka voisit itse kohdata ihmisiä niin, että kaikille tulee hyvä mieli? Hymy ja kohtelias tervehtiminen ovat hyvä tapa aloittaa. Käyttäydymmehän ystävällisesti kaikkia, myös erilaisia ihmisiä kohtaan. Erityisen tärkeää on, että kukaan ei kiusaa toista.

Jeesus antoi meille hyvän opetuksen ihmisten kohtaamisesta: ”Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Jeesus kohtasi kaikki ihmiset, erilaiset lähimmäisetkin samanarvoisina. Hän oli lasten ystävä, mutta myös halveksittujen ja syntisten ystävä.

Kun Jeesus kohtasi ihmisiä, hänen tärkeimmät terveisensä olivat: ”Poikani, tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” Nämä Jeesuksen, meidän parhaan ystävämme, terveiset ovat totta tänäkin päivänä.

Jouni Hintikka

 

 

 

Sk 9/2015

Tutkimme Raamattua

 

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi

Raamatussa eräs lainopettaja kysyi kerran Jeesukselta: ”Kuka on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastaa kysymykseen kertomalla pienen kertomuksen. Kertomuksessa mies, joka oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, joutui yllättäen rosvojen käsiin. Rosvot varastivat mieheltä kaiken ja mieheen sattuikin.

Miesraukka jäi tien vierelle. Hän tarvitsi apua. Samaa tietä kulki pappi. Hän huomasi, mitä oli tapahtunut, mutta ei pysähtynyt auttamaan. Ohi kulki myös papin apulainen, leeviläinen, mutta häneltäkään ei herunut apua. Lopulta tietä asteli muuan samarialainen, joka oli ystävällinen ja auttoi miestä. Hän vei miehen majataloon hoidettavaksi ja maksoi miehen hoidonkin. 

Jeesus opetti tällä kertomuksella sitä, että tuo samarialainen oli miehelle oikea lähimmäinen. Oikea lähimmäinen on sellainen, joka auttaa toista tämän hädässä. Kertomuksen samarialainen ajatteli niin, että tuo pieksetty ja ryöstetty mies oli hänen lähimmäisensä ja häntä pitää rakastaa ja auttaa.

Pieksetyn miehen oli varmasti helpompi pitää tuosta samarialaisesta kuin kahdesta muusta tapahtuman nähneestä, jotka eivät olleet häntä auttaneet. 

Kaikki Jumalan luomat ihmiset ovat meidän lähimmäisiämme. Me ihmiset olemme kaikki samanarvoisia. Meidän pitää rakastaa toisiamme ja olla valmiita auttamaan. Meille läheisimmät ihmiset, kuten äiti ja isä sekä siskot ja veljet ovat hyvin tärkeitä lähimmäisiämme.

Osaisimmepa rakastaa toisiamme kotona. Kunpa riitelisimme vähemmän ja nauraisimme enemmän! Lähimmäisen puolesta voi myös rukoilla. Sekin on toisen auttamista. Voi rukoilla, että Jumala siunaisi ja antaisi uskon ja iloisen mielen.

Ilpo Parviainen

 

 

Sk 9/2015

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Joosef armahtaa veljiään

Kanaaninmaassa oli suuri nälänhätä, minkä vuoksi Joosefin veljet lähtivät Egyptiin ostamaan viljaa. Kun Joosef näki veljensä, jotka olivat myyneet hänet Egyptiin, hän ei ensin ollut tuntevinaan heitä. Nuoremman veljensä Benjaminin näkeminen kosketti häntä kuitenkin niin, että hän lopulta kertoi, kuka oli.

Liikuttuneena Joosef sanoi veljilleen:

– Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin. Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne. Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. Nälkä on nyt jo kaksi vuotta vallinnut kaikkialla, ja edessä on vielä viisi vuotta, joiden aikana ei korjata satoa. Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat. Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala, joka asetti minut faraon neuvonantajaksi. Menkää nyt kiireesti isäni luo ja sanokaa hänelle: ’Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule viipymättä tänne minun luokseni, niin saatte asua minun lähelläni Gosenin maakunnassa, sinä, poikasi ja heidän lapsensa. Minä huolehdin sinun elatuksestasi, niin ettet sinä eikä sinun perheesi jää puutteeseen, sillä nälkävuosia on vielä viisi jäljellä.’ Näettehän omin silmin, ja veljeni Benjamin näkee, että minä itse puhun teille. Kertokaa vielä isälleni, miten korkeassa asemassa minä olen Egyptissä ja mitä kaikkea olette nähneet, ja tuokaa isä kiireesti tänne.

Sitten Joosef lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja puhkesi itkuun, ja myös Benjamin syleili häntä ja itki. Ja Joosef syleili itkien kaikkia veljiään. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat pitkään hänen kanssaan. 

Kun tieto Joosefin veljien saapumisesta tuli faraolle, hän oli mielissään. Farao sanoi Joosefille: 

– Sano veljillesi näin: ’Kuormatkaa juhtanne ja lähtekää Kanaaninmaahan. Tuokaa sieltä isänne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni. Minä annan teille parasta, mitä Egyptistä löytyy.’ Saat myös sanoa heille näin: ’Ottakaa Egyptistä vaunuja mukaanne vaimojanne ja lapsianne varten, käykää hakemassa isänne ja palatkaa tänne. Teille kuuluu kaikki, mikä Egyptissä on parasta.’

Jaakobin pojat tekivät niin, ja Joosef antoi heille vaunuja faraon lupauksen mukaisesti sekä evästä matkaa varten. Sitten hän päästi veljensä lähtemään ja sanoi heille:

– Älkää riidelkö matkalla.

Joosefin veljet lähtivät Egyptistä ja saapuivat Kanaaninmaahan isänsä Jaakobin luo. He kertoivat hänelle:

– Joosef on elossa! Hän on koko Egyptin maan valtias!

Mutta Jaakob ei uskonut heitä. Vasta kun he kertoivat kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hän virkistyi. Hän sanoi:

– Se on sittenkin totta! Poikani Joosef elää! Minä lähden Egyptiin, että saan nähdä hänet ennen kuin kuolen.

Tuomo Komulainen

 

 

Sk 7–8/2015

Terveisiä päätoimittajalta

 

Miksi käymme seuroissa?

Pyhäkoulut ja päiväkerhot ovat kesäaikaan tauolla, mutta olet varmaan käynyt seuroissa nyt kesällä. Ehkä sinulla on tältä kesältä muistoja joistakin isoista seuroista, opistoseuroista tai suviseuroista.

Jos olit suviseuroissa, mieleesi varmaan jäivät vesisateet, jotka muuttivat osan kentästä mudaksi. Onneksi välillä paistoi lämpimästi aurinko, joka kuivatti kenttää ja kastuneita vaatteita!

Kesä – niin kuin muutkin vuodenajat: syksy, talvi ja kevät – on seurojen aikaa. Miksi seuroja järjestetään ja miksi suuret seurat kokoavat paljon väkeä yhteen joka kesä?

Me uskovaiset tarvitsemme Jumalan sanaa, jota kuulemme seuroissa. Jumala on vaikuttanut meissä Jumalan sanan nälän. Se tarkoittaa sitä, että haluamme kuunnella ja oppia uskomisen asioita.

Jumalan sana on sielun ruokaa, jota tarvitsemme, jotta säilymme Jumalan lapsina. Jumalan sanan tärkein viesti on, että jokaisella on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun uskomme synnit anteeksi, säilymme Jumalan lapsina.

Ei ole tärkeää, meneekö isoihin vai pieniin seuroihin. Tärkeintä on, että siellä saa kuulla Jumalan sanaa – olipa kuulijoita yksi tai tuhansia. Toivomme, että mahdollisimman moni ihminen tulisi seuroihin.

Meidän on tärkeää käydä seuroissa myös sen vuoksi, että siellä tapaamme muita uskovaisia. Raamattu kertoo, että me kaikki Jumalan lapset olemme yhtä Jumalan perhettä. Olemme sisaria ja veljiä, ja Jumala on yhteinen isämme. Hän pitää meistä hyvää huolta ja vie meidät perille taivaan kotiin.

Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 7–8/2015

Raamattu opettaa

 

Vihreille niityille

Maailman kenties tunnetuin laulu löytyy Raamatusta. Laulu kertoo, miten Jumala pitää uskovaisesta huolta niin kuin paimen pitää huolta lampaasta. Paimenen tehtävä on huolehtia, että eläimet saavat riittävästi ruokaa ja juomaa, ja  ne pysyvät tallella, terveinä ja turvassa. Samalla tavoin Jumala pitää huolta omistaan.

Laulussa paimen johtaa lampaansa vihreille niityille. Se on paras paikka lampaalle, koska siellä on paljon tuoretta ruohoa syötäväksi ja se saa liikkua vapaasti. Joskus lampaallakin on aikoja, jolloin se joutuu olemaan kopissa tai aitauksessa ja syömään kuivaa, keltaista heinää. Sellaiset ajat unohtuvat, kun lammas pääsee vihreille niityille. 

Suviseurat ja monet muut kesän seurat järjestetään vihreillä niityillä. Kun seurat alkavat, pelloilla kasvaa ruohoa. Ruoho tuoksuu mukavasti, ja seurakentällä istuskelija saattaa napata ruohonkorren käteensä ja nyppiä siitä pieniä paloja. Toinen saattaa pureskella heinänkortta samalla, kun kuuntelee seurapuhetta. Joku saattaa tehdä ruohon lehdestä pillin laittamalla sen peukaloidensa väliin. Trööt!

Suviseurat kestävät monta päivää, ja noiden päivien aikana nurmi tallaantuu. Sen täytyy tallaantua siksi, että uskovaiset saisivat olla vihreillä niityillä Hyvän Paimenen, Jeesuksen hoidossa. Kun seuroissa saarnataan evankeliumia, siellä kuuluu Hyvän Paimenen ääni. Kun lammas kuulee paimenensa äänen, se osaa kulkea oikeaan suuntaan ja tuntee olevansa turvassa.

Mikko Pisilä

 

 

Sk 7-8/2015

Tutkimme Raamattua

 

Jeesuskin piti seuroja

Olitko sinä suviseuroissa? Taitaa olla monelle tuttu kysymys, kun kaverit kohtaavat. Tänä vuonna suviseurat pidettiin Vaasassa, ja monet pääsivätkin sinne. Ja ellei päässyt seuroihin, niitä saattoi kuunnella seuraradion kautta. Se on Jumalan lahja meille.

Miksi menemme suviseuroihin ja opistoseuroihin? On mukava, kun saamme tavata tuttuja ihmisiä, joita muuten näemme harvoin. Moni saa isoissa seuroissa myös uusia ystäviä. Se on hyvä asia. Meidän ei tarvitse olla yksin. Tämä ei kuitenkaan ole tärkein syy mennä seuroihin.

Kuulin kesäseuraradiossa muiden ohjelmien lisäksi suviseuroissa olleiden lasten haastatteluja. Monissa sanottiin, että seurojen tärkein asia on kuulla Jumalan sanaa. Se on aivan totta. Se on tärkeää meille kaikille, lapsille ja aikuisille. Seurapuheiden alussa puhuja lukee Raamattua ja sitten selittää sitä kuulijoille. Me uskomme, että Jumalan Henki avaa sanaa sen mukaan kuin Jumala tietää kuulijoiden tarvitsevan. Hän pitää meistä hyvää huolta, joka päivä, koko ajan. Siihen on turvallista luottaa. 

Opetuslapsetkin aikoinaan kuulivat, kun Jeesus puhui heille Jumalasta ja selitti Vanhan testamentin kirjoituksia. Silloinkin pidettiin seuroja. 

Raamatussa sanotaan, että usko tulee kuulosta. Siksi on tärkeää, että käymme pyhäkoulussa, raamattuluokassa ja seuroissa kuuntelemassa Jumalan sanaa.

Kimmo Heikkilä

 

 

Sk 7-8/2015

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Joosef selittää faraon unet

Egyptin farao näki unta. Hän seisoi Niilin rannalla. Yhtäkkiä Niilistä nousi seitsemän lihavaa lehmää, jotka jäivät syömään kaislikkoon. Niiden jälkeen Niilistä nousi seitsemän laihaa lehmää, jotka jäivät toisten viereen. Ja laihat lehmät söivät ne seitsemän lihavaa lehmää. Siihen farao heräsi.

Sitten hän nukahti uudestaan ja näki toisen unen. Samassa korressa kasvoi seitsemän paksua tähkää, mutta niiden jälkeen puhkesi esiin seitsemän ohutta tähkää. Ohuet tähkät nielivät seitsemän paksua tähkää. Siihen farao heräsi, ja hän huomasi, että se oli ollut unta.

 Aamulla farao oli levoton. Hän kutsutti luokseen Egyptin viisaat. Hän kertoi heille unensa, mutta kukaan ei osannut selittää niitä. Silloin ylijuomanlaskija kertoi faraolle heprealaisesta unenselittäjästä, Joosefista, jonka hän oli tavannut vankilassa.

Farao kutsutti Joosefin luokseen. Hänet haettiin vankilasta, hänen partansa ja hiuksensa ajeltiin, ja hän sai ylleen uudet vaatteet. Sitten hän tuli faraon luo. Farao sanoi Joosefille:

– Minä olen nähnyt unta, jota kukaan ei osaa selittää. Mutta minulle on kerrottu, että sinä osaisit.

Joosef vastasi:

– Minä itse en pysty, mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan vastauksen.

Niin farao kuvasi unensa lihavista ja laihoista lehmistä sekä paksuista ja ohuista tähkistä. 

Joosef sanoi faraolle:

– Unet tarkoittavat samaa. Jumala on kertonut faraolle, mitä hän aikoo tehdä. Seuraavat seitsemän vuotta ovat suuren yltäkylläisyyden aikaa koko Egyptin maassa. Mutta niitä seuraa seitsemän niin kovaa nälkävuotta, että koko tuo yltäkylläisyys jää Egyptissä unohduksiin. Nälänhätä ulottuu yli koko maan. Faraon unen toistuminen taas merkitsee sitä, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja panee sen pian täytäntöön. Siksi faraon tulisi nyt valita viisas mies Egyptin käskynhaltijaksi. Faraon tulisi myös asettaa maahan virkamiehiä, jotka ottavat talteen viidenneksen sadosta niinä seitsemänä viljavana vuotena. Heidän tulee koota talteen syötävää ja varastoida viljaa varmaan talteen. Tämä vilja olkoon varalla niiksi seitsemäksi nälkävuodeksi, jotka tulevat Egyptiin. Silloin maa ei joudu perikatoon.

Nämä sanat miellyttivät faraota ja hänen hovinsa miehiä, ja farao sanoi heille:

– Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!

Joosefille hän sanoi:

– Koska Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, ei voi olla toista niin viisasta miestä kuin sinä. Sinä saat hallita minun valtakuntaani, ja koko kansani tottelee sinua.

Faraon unet kävivät toteen. Tuli seitsemän yltäkylläisyyden vuotta, jolloin viljasadot olivat suuria. Faraon käskynhaltijana Joosef varastoi viljaa kaupunkeihin. Kun seitsemän hyvää vuotta olivat kuluneet, alkoi seitsemän nälkävuoden aika. Mutta Egyptin maassa oli tallella syötävää. 

Tuomo Komulainen

 

 

Sk 6/2015

Terveisiä toimittajalta

 

Harrastamassa ja hiljentymässä

Taivaan Isä on antanut meille yhdeksän lasta. Kaikki he ovat ihania ja erilaisia. He näyttävät omilta itseltään ja käyttäytyvät eri tilanteissa omilla tavoillaan. He myös harrastavat eri asioita.

Helka pelaa mielellään sählyä ja Inka leipoo. Kosti ja Leevi pelaavat sählyä ja jääkiekkoa. Aaro pelaa jalkapalloa, ja Iikka tykkää lukea kirjoja. Hilla käy askartelukerhossa ja tykkää myös lukea. Helmi on vasta neljävuotias, mutta pitää piirtämisestä. 1,5-vuotiaan Sallin mielestä on mukava sotkea meidän taloa – tai ainakin se vaikuttaa siltä.

Mitä sinä harrastat? Tykkäätkö sinä leipoa? Tai piirtää? Pelata jotakin peliä? Kutoa tai virkata? Lukea? Rakentaa legoilla? Hyviä harrastuksia on paljon. On mukavaa, että on sellaista tekemistä, josta tykkää. Se virkistää ja tuo hyvää mieltä. Monesti harrastuksista voi löytää myös hyviä kavereita.

Aina ei elämän tarvitse olla vain mukavaa. Kotona on äidillä ja isällä paljon sellaista tekemistä, johon he tarvitsevat apua. Minusta ainakin tuntuu todella mukavalta, jos joku lapsista on tyhjentänyt tiskikoneen tai kerännyt leluja. Tulee kiitollinen olo!

Harrastuksista on myös hyvä ehtiä seuroihin, raamattuluokkaan ja pyhäkouluun. Niissä hiljennytään elämän tärkeimpien asioiden kohdalle. Seuroissa puhutaan Jeesuksesta ja Jumalasta ja siitä, että kaikki synnit saa uskoa Jeesuksen nimessä anteeksi. Taivaan Isä pitää meistä huolen!

Tänä kesänä aiomme lastemme kanssa aloittaa uuden harrastuksen: teemme kuistille laatikkokasvimaan. Toivottavasti sinäkin saat tehdä kesällä jotakin sellaista, mistä sinä tykkäät!

Sirkka Lehto

 

 

Sk 6/2015

Raamattu opettaa

 

”Kun on turva Jumalassa”

Tutussa virressä laulamme: ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla” (Vk. 397:1). Turvallisuus ja rakkaus liittyvät toisiinsa. Kaikki ihmiset tarvitsevat turvaa ja rakkautta.

Rakkaus liittyy ihmisenä elämiseen. Monet ihmiset, asiat tai tilanteet tuntuvat meistä mukavilta ja hyviltä. Tällaiset myönteiset kokemukset vaikuttavat siihen, että elämä tuntuu hyvältä. 

Kun liikumme luonnossa, ihailemme auringonpaistetta, sinistä taivasta, metsän puita ja niityn kukkia. Kaupungilla kävellessämme huomaamme iloksemme kauniita puistoja, erilaisia rakennuksia ja vastaantulevia ihmisiä.

Rakkaus ei ole vain tunneside ihmisten välillä. Rakkautta voimme tuntea vaikkapa kotiseutuun tai lemmikkieläimeen. Rakkauteen liittyy turvallisuudentunnetta, myönteisiä kokemuksia ja muistoja.

Virsirunoilija vierittää eteemme kauniin pyynnön, jonka turvissa on hyvä jatkaa elämän matkaa: ”Kun ystävien seurassa viihdymme vapaahetkin, niin valollasi kirkasta puuhamme hupaisetkin. Käy vierellämme, näytä tie, maailma ettei harhaan vie ja tahraa sieluamme. Sinua, Jeesus, palvella saan valtakunnassasi ja työtä tehdä, iloita sun armahtamanasi. Suo minun olla ystävä ja hyvyyttäsi säteillä kaikille, joita kohtaan.” (Vk. 543:4,5.)

Risto Räihä

 

 

Sk 6/2015

Tutkimme Raamattua

 

Hyvät harrastukset virkistävät

Mitä sinä harrastat? Tiesitkö, että vielä muutamia vuosikymmeniä sitten ei etenkään maalla puhuttu juuri lainkaan harrastuksista? Elämä oli niin täynnä työtä, ettei vapaa-aikaa jäänyt.

Nykyisin on toisin. Työaika ja vapaa-aika erottuvat selvemmin toisistaan, ja on hyvä, että meillä on vapaa-aikana mielekästä tekemistä. Se virkistää meitä ja antaa vaihtelua ansio- ja koulutyölle.

Hyvät harrastukset myös suojelevat meitä joutilaisuuden vaaroilta. Sielunvihollinen ei jätä käyttämättä tilaisuutta, jos huomaa, ettei meillä ole mielekästä ja järkevää tekemistä.

Millaisia ovat hyvät harrastukset? Voisi varmaan sanoa, että ne ovat kehittäviä ja niiden parissa saamme kokea mielihyvää. Esimerkiksi luonto, liikunta, käsin tekeminen ja hyvä musiikki tarjoavat meille paljon mahdollisuuksia harrastamiseen.

Mitähän tässä yhteydessä voisi tarkoittaa Johanneksen Raamattuun kirjoittama ajatus: “Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:15.) 

Varmaan Johannes tahtoo varoittaa meitäkin siitä, ettei mikään tulisi elämässämme elävää uskoa tärkeämmäksi. Kiehtova harrastus voi temmata niin mukaansa, että uskomisen kallis lahja alkaakin näyttää halvalta. Jumalalta saamme pyytää voimaa siihen, etteivät harrastuksetkaan erottaisi meitä hänestä. Kun saamme kuulla Jumalan valtakunnasta ilosanoman Jeesuksen sovintotyöstä, jaksamme uskoa ja harrastaakin iloisella ja vapaalla mielellä.

Arto Lohi

 

 

Sk 6/2015

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Jumala pitää Joosefista huolta vankeudessakin

Joosefin kateelliset veljet olivat myyneet Joosefin ismaelilaisille kauppiaille. Kauppiaat veivät Joosefin Egyptiin. Siellä hänet osti egyptiläinen Potifar, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijoiden päällikkö.

Jumala oli Joosefin kanssa, ja siksi hänellä oli onni mukanaan. Hän asui egyptiläisen isäntänsä talossa. Isäntä huomasi, että Jumala oli Joosefin kanssa ja antoi Joosefin onnistua kaikissa toimissaan.

Kun Potifar oli määrännyt Joosefin taloutensa hoitajaksi, Jumala siunasi hänen taloaan Joosefin tähden. Herran siunaus näkyi kaikessa, mitä Potifarilla oli, niin kotona kuin maatiloilla. Sen tähden Potifar jätti Joosefin hoitoon koko omaisuutensa. 

Potifar oli tyytyväinen Joosefiin, joka teki kaikki työnsä hyvin. Sen vuoksi Potifar jätti Joosefin hoitoon koko omaisuutensa. Mutta Potifarin vaimo oli Joosefille ilkeä. Hän kertoi miehelleen valheita Joosefista. 

Potifar uskoi vaimoaan, joka valehteli, että Joosef oli tehnyt pahoja tekoja. Sen vuoksi Potifar raivostui Joosefille. Hän otti Joosefin kiinni ja pani tämän vankilaan.

Jumala piti Joosefista huolta vankilassakin ja oli hänen kanssaan, niin että hän saavutti vankilan päällikön suosion. Päällikkö uskoi Joosefin valvontaan vankilan muut vangit. Joosef huolehti kaikesta, mitä siellä tehtiin. Eikä vankilan päällikkö valvonut Joosefin tekemisiä, koska Joosef Jumalan avulla suoritti ne hyvin. Jumala antoi Joosefin onnistua kaikessa.

Tuomo Komulainen

 

 

Sk 5/2015

Terveisiä toimittajalta

 

Nallipyssyllä äitiä lohduttamaan

Muistatko sinä Raamatusta, mitä Mooses-nimiselle vauvalle ja hänen äidilleen tapahtui? Egyptin hallitsija, farao, määräsi, että uskovaisiin perheisiin syntyvät poikalapset piti tappaa, jotta uskovaisia ei olisi liian paljon. Farao pelkäsi, että jos uskovaisia olisi oikein paljon ja tulisi sota, he voisivat mennä vihollisen puolelle.

Luimme lasteni kanssa Mooses-vauvasta kertovaa kuvakirjaa. Kun kirja oli luettu, lapset halusivat katsoa uudestaan sivua, jossa Mooseksen äiti istuu rannalla ja itkee. Hän on juuri joutunut laskemaan pienen Mooses-poikansa kaislakorissa suureen Niilin virtaan, jossa saattoi uiskennella esimerkiksi krokotiileja. Hän laittoi pojan veteen siksi, ettei poikaa löydettäisi ja tapettaisi.

Mooseksen äidin kyyneleistä voi päätellä, että lapsi oli hänelle hyvin rakas, eikä hän halunnut luopua siitä. Minä olen joutunut luopumaan omasta lapsestani. Neljäs lapsemme eli vain yhden päivän. Pienen tytön kuolema tuntui hyvin surulliselta, mutta toiset lapset osasivat lohduttaa minua. Kun istuimme sohvalla suremassa, tuli vanhin lapsemme paikalle ja huomautti:

–Tuohon te ette jouda enää kauaa keskittymään, kun minä tulen paukuttamaan nallipyssyllä.

Ja niin hän tekikin. Hän haki pienen nallipyssynsä ja paukutteli sillä niin, että lopulta me kaikki nauroimme yhdessä. Eikä tämä ole ainoa kerta, kun joku lapsistamme on ilahduttanut minua hauskoilla jutuillaan. Eniten minua on lohduttanut kuitenkin se, että pieni tyttöni on jo päässyt Jumalan luo, ja me voimme tavata vielä toisemme taivaassa.

Mooses-vauva ei kuollut, vaan faraon tytär pelasti hänet
joesta, ja antoi takaisin äidin hoidettavaksi. Mikä onnen päivä se olikaan Mooseksen äidille! Jumala oli varjellut hänen poikansa vaarallisella kaislakorimatkalla Niilin laineilla, ja äiti tunsi taas ihanan vauvansa sylissään. Vaikka Mooseksen äidillä oli muitakin lapsia, Mooses oli hänelle valtavan rakas. Raamatussa sanotaan, että jokainen lapsi on Jumalan luoma ihme. Niin se onkin: jokainen lapsi on erilainen ja omalla tavallaan erityisen ihana. 

Katri Isopahkala

 

 

Sk 5/2015

Raamattu opettaa

 

”Katso taivaan lintuja”

Keväällä muuttolinnut palaavat Suomeen. Ne ovat olleet talven kaukana etelässä, missä talvet eivät ole yhtä kylmiä kuin täällä Suomessa. Muuttolinnuista on tehty ainakin yksi loru: ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.”

Oma suosikkini muuttolinnuista on töyhtöhyyppä. Sen tunnistaa päälaella olevasta töyhdöstä. Aivan kuin sillä olisi hiukset! Töyhtöhyypän voi nähdä varmimmin pellonreunalla. Siellä viihtyvät myös kuovit, nuo koukkunokkaiset kahlaajat, jotka voi tunnistaa parhaiten äänestään: ”Kuuui – – kuuui – – kuui!”

Muuttolintujen matka kaukaa etelästä takaisin Suomeen on raskas ja vaivalloinen. Ne ovat kuitenkin melko huolettomia meihin ihmisiin verrattuna. Raamatussa on Jeesuksen opetus siitä, ettei kannata olla liian huolissaan erilaisista asioista; Jumala pitää meistä huolen.

Jeesus kehottaa: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne” (Matt. 6:26). Te lapset saatte olla vielä kokonaan huolettomia monista asioista. Taivaan Isä pitää teistä huolen.

Äitienpäivän aikaan taitaa suurin osa muuttolinnuista olla jo Suomessa, ainakin kiuru, peippo ja västäräkki. Töyhtöhyyppäkin pyrähtelee tukka ojennuksessa, ja kuovin huuto kajahtaa. Äitienpäivänä niiden keväiset äänet muistuttavat äitiä ja meitä kaikkia siitä ilosta, jota Jumalan lapsena saamme kokea.

Ilpo Parviainen

 

 

Sk 5/2015

Tutkimme Raamattua

 

Jumalan siunausta äidille

Raamatussakin puhutaan äideistä ja heidän tärkeästä tehtävästään. Eräs tunnetuimpia Raamatun äitejä on Jeesuksen äiti Maria. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan ihmeellisestä tapahtumasta, jossa enkeli Gabriel kertoi nuorelle Marialle, että hänelle syntyy lapsi.

Uuden elämän alku, pienen lapsen syntymä on aina suuri ihme ja Jumalan lahja. Enkeli kertoi, että tällä kertaa kyseessä ei ole tavallisen lapsen syntymä vaan Marialle syntyvä lapsi on Jumalan poika, Jeesus.

Maria oli saamastaan tiedosta hyvin hämmästynyt. Hän halusi kuitenkin luottaa Jumalan johdatukseen ja vastasi enkelille: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” (Luuk. 1:38.) Raamattu kertoo, kuinka Jumala piti Jeesuksen äidistä huolta monien vaikeidenkin vaiheiden keskellä. 

Marialle ja Joosefille syntynyt lapsi, Jumalan poika, oli koko maailman Vapahtaja. Pääsiäisestä ei ole vielä kulunut kovin pitkä aika. Erityisesti pääsiäisen aikaan muistelemme, kuinka Jeesus sovitti koko
maailman synnit ja avasi meille tien taivaaseen.

Marian tavoin me kaikki maailman ihmiset, lapset ja aikuiset, saamme luottaa Jumalan johdatukseen. Kotona ja koulussa, kaikissa elämämme vaiheissa, saamme luottaa siihen, että Taivaan Isä auttaa ja pitää meistä huolen.

Ennen kaikkea saamme luottaa ja turvata Jeesuksen sovitustyöhön. Jeesuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen kautta saamme uskoa omat syntimme anteeksi ja pääsemme kerran taivaaseen. Tämä tuo meidän elämäämme kaikkein suurimman turvan.

Jouni Hintikka

 

 

Sk 5/2015

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Joosef joutuu Egyptiin

Jaakobilla oli 12 poikaa, joista Joosef oli toiseksi nuorin. Jaakob rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, sillä Joosef oli syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Isä teetti Joosefille pitkän, värikkään puvun.

Veljet huomasivat, että isä piti Joosefista enemmän kuin heistä muista. He alkoivat vihata Joosefia, niin etteivät enää voineet edes puhua hänelle ystävällisesti.

Kerran Joosef näki unen, ja kun hän oli kertonut sen veljilleen, he vihasivat häntä entistäkin enemmän. Joosef näet sanoi heille:

– Kuulkaapa, millaista unta minä näin! Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen.

Veljet sanoivat hänelle:

– Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?

Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi senkin veljilleen:

– Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni. 

Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä:

– Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?

Kerran kun Joosefin veljet olivat menneet paimentamaan isänsä lampaita ja vuohia, Jaakob sanoi Joosefille:

– Veljesi ovat karjan kanssa Sikemissä. Sinun pitäisi mennä sinne heidän luokseen.

Joosef vastasi: 

– Hyvä on, isä.

Ja Jaakob sanoi hänelle: 

– Mene katsomaan, miten veljesi ja karja voivat, ja tule sitten kertomaan minulle.

Jaakob lähetti Joosefin matkaan. Joosef löysi veljensä Dotanista, jonne he olivat siirtyneet. Veljet näkivät Joosefin jo kaukaa ja sanoivat toisilleen:

– Tuolla se unien näkijä nyt tulee. Tapetaan hänet, heitetään hänet johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt. Sittenhän nähdään, miten hänen unensa käyvät toteen.

Mutta kun Ruuben kuuli tämän, hän tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään ja kielsi vahingoittamasta häntä.

Kun Joosef tuli veljiensä luo, he kävivät häneen käsiksi, riisuivat hänen pukunsa ja heittivät hänet kaivoon, joka silloin oli kuivillaan.

Paikalle tuli ismaelilaiskaravaani, joka oli matkalla Egyptiin.

Juuda ehdotti:

– Myydään poika noille ismaelilaisille, niin meidän ei tarvitse käydä häneen käsiksi, onhan hän sentään meidän veljemme.

Niin veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet ismaelilaisille.

Veljet ottivat Joosefin puvun, teurastivat vuohen ja kastoivat puvun vereen. Sitten he veivät sen isälleen ja sanoivat:

– Tämän me löysimme. Tutki, onko se poikasi puku vai ei.

Jaakob tunsi vaatteen ja sanoi:

– Poikani puku! Villipeto on hänet syönyt.

Ja Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri pitkän aikaa. Hänen poikansa ja tyttärensä koettivat lohduttaa häntä, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi:

– Ei, minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo.

Ja isä itki Joosefia. Mutta Joosef myytiin Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijoiden päällikkö.

Tuomo Komulainen

 

 

Sk 4/2015

Terveisiä toimittajalta

 

Suklaamunia tärkeämpi asia 

 Parisen viikkoa sitten poikani Aukusti oli sanonut eskarissa näin:

– Suklaamunat ei olekaan kaikista tärkeintä pääsiäisessä. On yksi vielä tärkeämpikin asia.

Opettajaa oli alkanut kiinnostamaan, että mikähän tuo asia voisi olla, mutta Aukusti oli vastannut:

– En minä nyt jaksa alkaa sitä selittämään.

Ja niin tuo Aukustin tarkoittama tärkeämpi asia jäi sillä kertaa selvittämättä. Arvasikohan opettaja kuitenkin, mistä oli kysymys?

Siitä on jo melkein 2000 vuotta aikaa, kun yhdellä haudalla tapahtui ihmeellisiä asioita. Nuo asiat liittyvät siihen, mistä Aukustikin koulussa vihjaisi. Näin siitä kerrotaan Raamatussa: Maria lähti haudalta ja kertoi Jeesuksen mukana kulkeneille miehille, että Jeesus elää. Miehet itkivät, kun heidän opettajansa Jeesus oli tapettu ristillä. He eivät uskoneet, että Maria olisi voinut nähdä hänet. Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi toisille miehille. He menivät kertomaan tästä muille, mutta heitäkään ei uskottu. Viimein Jeesus ilmestyi omille opetuslapsilleen, kun he olivat syömässä. Jeesus sanoi heille: Menkää kaikkialle maailmaan ja kertokaa tämä iloinen asia kaikille ihmisille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, se pelastuu.

Mikä iloinen asia siihen liittyi, että maa oli järissyt ja Jeesus kuollut ristinkuoleman? Jeesuksen kotiväelle ja ystäville se oli ollut hirveän surullinen päivä. Ilo liittyi siihen, että Jeesus, Jumalan Poika, oli noussut haudasta ja voittanut kuoleman. Jeesus ei ollut tehnyt pahaa, mutta hän kärsi sen rangaistuksen, joka ihmisen pahoista teoista seuraa. Siksi me voimme saada hänen nimessään anteeksi omat pahat tekomme ja löytää onnen hänen luonaan.

Tästä iloisesta asiasta, evankeliumista, Jeesus käski meidän kertoa muillekin. Niin Aukustikin teki, kun nosti pääsiäisen tärkeimmän asian eskarikavereiden pohdittavaksi.

Katri Isopahkala

 

 

Sk 4/2015

Raamattu opettaa

 

Pääsiäisen hyvä viesti – Jeesus pelasti ihmiset

Jumala on luonut maailman, myös meidät ihmiset. Hän tietää ja tuntee meistä jokaisen. Jumala haluaa, että kaikki ihmiset pääsevät hänen luokseen taivaaseen. 

Kaikki lapset ovat uskovaisia, kun he syntyvät tänne maailmaan. Sielunvihollinen houkuttelee kuitenkin ihmisiä omaan joukkoonsa ja epäuskoon. Jumala tiesi sen jo aikojen alussa. Hän tiesi myös, että me ihmiset olemme heikkoja. Joudumme helposti syntiin. Siksi Jumala lähetti oman poikansa, Jeesuksen, maan päälle. Hänen tehtävänsä oli sovittaa ihmisten synnit. 

Jeesus teki niin kuin Jumala halusi. Hän opetti elämänsä aikana ihmisiä. Hän kertoi Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta ja opetti uskomaan. Tärkeimmän tehtävänsä, ihmisten syntien sovittamisen, hän teki kuollessaan Golgatalla. Jeesus kärsi rangaistuksen, vaikka ei ollut tehnyt yhtään syntiä. Sen jälkeen hän kolmantena päivänä nousi kuolleista. Näin Jeesus täytti Jumalan tahdon.

Tuon tapahtuman muistoksi me vietämme pääsiäistä. Se on suuri ilon juhla. Se kertoo meille suurimmasta lahjasta, jonka hyvä Jumala on meille antanut. Se muistuttaa meitä kaikkia, että Jeesus kuoli myös meidän, sinun ja minun, puolestamme. Tämän lahjan ansiosta me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi. Kun haluamme näin uskoa, saamme luottaa, että pääsemme taivaaseen.

Pääsiäinen on keväällä. Talvi on jäänyt taakse ja kevätaurinko lämmittää ja tekee päivän kirkkaaksi. Siitä tulee hyvä mieli. Sekin kertoo meille Jumalan voimasta ja rakkaudesta meitä kohtaan.

Kimmo Heikkilä

 

 

Sk 4/2015

Tutkimme Raamattua

 

Herra sotii teidän puolestanne

Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan israelilaisista, jotka elivät Egyptissä. Israelin kansa kasvoi suureksi. Egyptin kuningas alkoi pelätä suurta ja voimakasta Israelin kansaa ja yritti näännyttää heidät orjuuteen ja pakkotyöhön. Silloin Jumala antoi Moosekselle tehtävän viedä israelilaiset pois Egyptistä. 

Eräänä yönä israelilaiset pääsivät lähtemään suurella joukolla kohti sitä maata, jonka Jumala oli luvannut heille. Egyptin kuningas katui, että oli päästänyt heidät lähtemään, ja lähti sotajoukkonsa kanssa takaa-ajoon. Kun Israelilaiset tulivat kaislameren rantaan, he näkivät lähestyvän sotajoukon ja hätääntyivät, koska ajattelivat joutuneensa kuolemanloukkuun. Mooses kuitenkin sanoi heille: ”Älkää pelätkö. Herra tekee suuren ihmeen. Hän sotii teidän puolestanne.”

Mooses ojensi sauvansa merta kohti, ja meri jakautui kahtia. Israelilaiset kulkivat meren halki kuivaa maata pitkin, ja meri sulkeutui heidän takanaan niin, että vihollisen sotajoukko hukkui. Israelin kansa pääsi vaeltamaan luvattuun maahan. Tämän suuren ihmeen muistoksi Jeesuksen aikana vietettiin pääsiäistä. 

Kerran kun Jeesus meni pääsiäisjuhlille, hänet otettiin kiinni ja hän kuoli ristiinnaulittuna. Jeesus kuitenkin nousi haudastaan kuoleman voittajana. Tämä on uusi pääsiäisen ihme: Herra on sotinut meidän puolestamme. Ristinkuolemallaan Jeesus vapautti meidät synnin vallasta ja ylösnousemisellaan hän avasi meille tien kirkkauden maahan, jonka Jumala on luvannut lapsilleen. 

Mikko Pisilä

 

 

Sk 4/2015

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Jaakobin paini

Jaakob oli lähtenyt appensa Labanin luota ja kulki kohti Kanaaninmaata. Hänellä oli ollut Labanin kanssa riitaa, mutta he tekivät matkalla sovinnon. Laban palasi kotiinsa, ja Jaakob jatkoi perhekuntineen matkaa. Vastaan tuli Jumalan enkeleitä. Heidät nähdessään Jaakob sanoi:

– Tässä on Jumalan etuvartio.

Jaakob valmistautui kohtaamaan veljensä Esaun. Jaakob pelkäsi Esaun olevan katkera siitä, että heidän isänsä Iisak oli siunannut hänet Esaun sijasta. 

Jaakob lähetti sananviejiä edellään Esaun luo. Palattuaan Jaakobin luo sananviejät kertoivat: 

– Kohtasimme veljesi Esaun, ja hän on nyt tulossa sinua vastaan mukanaan 400 miestä.

Jaakob pelästyi ja jakoi väkensä kahtia. Hän ajatteli:

– Jos Esau käy toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen pääsee pakoon.

Jaakob sanoi:

– Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä joka sanoit minulle: ’Palaa maahasi ja synnyinseudullesi, niin minä annan sinun menestyä’! Minä en ole ansainnut sitä suurta hyvyyttä ja armoa, jota olet osoittanut minulle, palvelijallesi. Pelkkä sauva kädessäni minä aikoinani tulin yli Jordanin, ja nyt on minulle karttunut väkeä ja karjaa kahden suuren joukon verran. Pelasta minut veljeni Esaun käsistä! Minä pelkään, että hän tappaa minut ja meidät kaikki, äitejä ja lapsia myöten. Mutta sinä olet sanonut: ’Minä annan sinun menestyä ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin merenrannan hiekkajyvät, joita ei voi laskea.’

Ja Jaakob jäi sinne siksi yöksi.

Sitten Jaakob kokosi Esauta varten lahjaksi karjalaumoja ja lähetti palvelijansa viemään ne perille. Jaakob näet ajatteli:

– Minä yritän lepyttää hänet lahjoilla, jotta hän olisi minulle suopea, kun kohtaan hänet.

Hänen lahjaksi erottamansa karja lähti jatkamaan matkaa hänen edellään, mutta hän itse jäi yöksi leiriinsä.

Samana yönä Jaakob otti mukaan vaimonsa, orjattarensa ja kaikki poikansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbok-virran yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle:

– Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.

Mutta Jaakob sanoi:

– En päästä sinua, ellet siunaa minua.

Mies kysyi häneltä:

– Mikä sinun nimesi on?

Hän vastasi:

– Jaakob.

Silloin mies sanoi:

– Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.

Jaakob sanoi hänelle:

– Sano sinäkin nimesi.

Mutta mies vastasi:

– Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?

Ja hän siunasi Jaakobin siellä. Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. Hän sanoi:

– Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa. 

Tuomo Komulainen

 

 

Sk 3/2015

Terveisiä päätoimittajalta

 

Millainen on sinun perheesi?

Keitä sinun perheeseesi kuuluu? Sinulla on ehkä isä ja äiti sekä veljiä ja siskoja. Entä missä asut perheesi kanssa? Asut ehkä maaseudulla tai kaupungissa – järven rannalla tai metsän keskellä – kerrostalossa, rivitalossa tai omakotitalossa.

Perheitä ja asuinpaikkoja on hyvin monenlaisia. Meitä ihmisiä asuu eri puolilla maailmaa: täällä Suomessa ja monissa muissa maissa, kuten suuressa Kanadassa, lämpimässä Egyptissä ja kaukaisessa Japanissa.

Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle oman perheen ja kotiseudun. Asuimmepa missä päin maailmaa tahansa, meitä kaikkia ihmisiä yhdistää kaksi asiaa: Jumala on luonut meidät jokaisen, ja hän rakastaa meitä kaikkia niin paljon, että hän antoi maailmaan ainoan Poikansa Jeesuksen.

Jeesuksen tehtävänä oli sovittaa koko maailman synnit ristinkuolemallaan. Jumala haluaa, että ihan kaikki ihmiset uskovat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jokainen ihminen saa olla Jumalan lapsi. Siihen ei tarvita muuta kuin se, että haluaa uskoa omat syntinsä anteeksi.

Uskovaisina saamme asua Jumalan valtakunnassa. Tässä valtakunnassa Jumala on meidän taivaallinen Isämme, joka siunaa ja varjelee meitä koko elämämme ajan. Saamme olla aina turvallisella mielellä: Jumala itse suojelee meitä.

Jumala johdattaa meitä ihanaan taivaan kotiin, joka on elämämme päämäärä. Hän haluaa, että meillä kaikilla on hyvä olla myös jo täällä maan päällä. Hän muistuttaakin sanassaan, että meidän tulee kohdella hyvin ja ystävällisesti kaikkia ihmisiä. Ketään ei saa esimerkiksi kiusata. Olemmehan kaikkien kavereita!

Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 3/2015

Raamattu opettaa

 

Jumala on luonut jokaisen

Mitä samanlaista on sinussa ja vaikkapa sisaressasi tai ystävässäsi? Koitapa keksiä kolme asiaa. Mietipä sitten, mitä erilaista tuossa toisessa on sinuun verrattuna? Keksitkö kolme eroavaisuutta?

Meissä ihmisissä on paljon samanlaisia asioita. Jokaisella on kaksi silmää ja korvaa. Huomaatko, mitä muuta jokaisella ihmisellä on kaksi? Jumala on nähnyt hyväksi, että monia ruumiin jäseniä on juuri kaksi, vaikka yhdelläkin voisimme tulla toimeen. Miksikähän näin on hyvä?

Ihmisten välillä on myös paljon eroja. Jollakin on siniset silmät ja toisella ruskeat. Joku on suurikokoinen ja toinen vähän pienempi. Yksi on hyvä jalkapallossa ja toinen kirjoittamisessa. Missä asiassa sinä olet hyvä? Entä ystäväsi?

Jeesus näki kerran tien sivussa miehen, joka oli ollut syntymästään saakka sokea. Opetuslapset arvelivat, että hän oli menettänyt näkönsä siksi, että hän tai hänen vanhempansa olivat tehneet jotain väärää eli syntiä. Mutta Jeesus vastasi heille, että näin ei ole. “Hän on sokea siksi, että Jumalan teot hänessä ilmoitettaisiin”, Jeesus sanoi. Sitten hän sylkäisi maahan ja teki maasta ja syljestä tahnan. Kun hän voiteli tahnalla miehen silmät, mies alkoi nähdä. (Joh. 9.)

Sinä ja minä olemme Jumalan luomia ihmisiä. Niin oli myös tuo sokeana syntynyt mies, ja niin ovat kaikki ihmiset maailmassa. Jumalan luomistyö on hyvä, vaikka meillä on myös monenlaisia puutteita, sairauksiakin. Jumala on antanut meille ystäviä, jotka voivat auttaa meitä, kun tarvitsemme apua.

Syntisairauteen on olemassa hyvä lääke. Kun pyydät toiselta uskovaiselta anteeksi, hän saarnaa sinulle evankeliumin Jeesuksen nimessä ja veressä.

Arto Lohi

 

 

Sk 3/2015

Tutkimme Raamattua

 

Jokainen on arvokas

Kultainen sääntö on ohje toisen ihmisen kohtaamiseen: ”Kaikki mitä tahdotte toisten tekevän teille, tehkää te samoin heille” (Matt. 7:12). Jokainen ihminen odottaa reilua, armollista, oikeudenmukaista ja kohtuullista kohtelua.

Välillä ajassamme korostuu liikaakin vastakkainasettelun periaate. Oven osoittaminen, kaapin paikan näyttäminen, tilille vetäminen ja syyllisten etsiminen lienevät tuttuja sanontoja.

Armollinen ja arvostava kohtaaminen olisi varmasti usein syyttelevää kohtaamista parempi. Miten sellaisia kohtaamisia voitaisiin lisätä? Tiedämme hyvin, että arvostava käyttäytyminen toisia ihmisiä kohtaan ruokkii itseään. Olisiko kiitollisuus oiva lääke lisäämään toisia arvostavaa käyttäytymistä? Kiitollisuuteen sisältyy, että emme ota asioita itsestään selvinä, vaan arvostamme sitä, mitä meillä jo on. Lisäksi kiitollisuus nostaa huomion pois epäonnistumisista ja pettymyksistä. Näin se vahvistaa itsearvostusta ja suojaa myös vaikeuksien ja kriisien keskellä.

Voisimmeko me toimia lähimmäisillemme kiitollisuuden kylväjinä jakaen niitä elämän lahjoja, joita taivaallinen Isä on hyvyydessään ja rakkaudessaan siunannut? Saarnaaja pohdiskelee: ”Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä” (Saarn. 3:12). Virsirunoilija valottaa: ”Sinua, Jeesus, palvella saan valtakunnassasi ja työtä tehdä, iloita sun armahtamanasi. Suo minun olla ystävä ja hyvyyttäsi säteillä kaikille, joita kohtaan. (VK 543:5.)

Risto Räihä

 

 

Sk 3/2015

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Kaupungin ja tornin rakentajat

Vedenpaisumuksesta pelastui vain kahdeksan ihmistä. He olivat Nooa ja hänen vaimonsa sekä heidän kolme poikaansa vaimoineen. Nooa ryhtyi viljelemään maata ja istutti ensimmäisen viinitarhan.

Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen vielä 350 vuotta. Kaikkiaan hän eli 950 vuotta, ja sitten hän kuoli.

Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jafet. Heidän jälkeläisiään ovat kaikki maailman ihmiset.

Jafetin jälkeläisiä olivat muun muassa kittiläiset ja rodanilaiset. Näistä erkanivat omiin maihinsa rannikoiden ja saarten kansat.

Haamin pojat olivat Kus, Misraim, Put ja Kanaan. Kusille syntyi Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä. Hän oli suuri metsästäjä. Siksi onkin tapana sanoa: ”On kuin Nimrod, suuri metsästäjä Jumalan armosta.”

 Nimrod muutti Assyriaan ja rakensi Niniven, Rehobot-Irin, Kalahin ja Resenin suuret kaupungit.

Myös Seemille syntyi poikia, ja hänestä tuli kaikkien Eberin jälkeläisten kantaisä. Heidän asuinalueensa ulottui Mesasta Sefarin suuntaan idän vuoristoon saakka.

Tuohon aikaan koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui samaa kieltä. Kun ihmiset siirtyivät itään, he löysivät Sinearin maasta tasangon ja jäivät sinne asumaan. He sanoivat toisilleen:

– Tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi.

He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä ja asfalttipikeä muuraamiseen. He sanoivat:

– Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan.

Herra Jumala tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat. Herra sanoi:

– Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta.

Ja niin Jumala hajotti ihmiset sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen. Babylonista Herra myös hajotti ihmiset kaikkialle maailmaan. 

Tuomo Komulainen

 

 

Sk 2/2015

Terveisiä toimittajalta

 

Linna ja sen muurit

Jerusalemin lähellä kaukana Israelissa on vuori, jonka nimi on Siion. Raamatun mukaan Siion-vuorella sijaitsi linnake, jonka kuningas Daavid valloitti, ja josta tuli sitten Daavidin kaupunki.

Siion tarkoittaa myös uskovien ihmisten joukkoa. Raamatussa sanotaan, että Siion on ihmisen turvapaikka, niin kuin oikea linnake. Siellä sanotaan myös, että Jumala on itse linnoituksensa turva.

Jumala on luvannut olla mukana siellä, missä häneen uskovat ihmiset kokoontuvat – seuroissakin. Nykyisin seuroja pidetään usein rauhanyhdistyksillä. Oletko sinä nähnyt Jumalan istuvan seurapenkissä? Minä en ole nähnyt, mutta uskon että hän on mukana näkymättömässä muodossa, Henkensä kautta.

Maailmassa ei ole aina ollut rauhanyhdistyksiä, mutta Jumalaan uskovat ihmiset ovat silti kokoontuneet yhteen kuuntelemaan Jumalan sanaa. Menneinä aikoina ihmiset ovat kokoontuneet koteihin, kirkkoihin ja jopa maanalaisiin luoliin.

Luolaseuroissa olisi varmaan ollut käyttöä otsalampuille, mutta sellaisia ei vielä silloin oltu keksitty. Oli pidettävä tulta öljylampussa. Tuollaisia lamppuja näen, kun menen omalle kotirauhanyhdistykselle seuroihin. Seurasalin seinällä on mielenkiintoinen taideteos, siinä on ledvalotkin. Teos kuvaa kymmentä neitsyttä ja heidän lamppujaan.

Teoksesta tulee mieleen kysymys: onkohan minun lampussani öljyä ja palaako siinä tuli? Tuo kysymys tarkoittaa sitä, että olenkohan minä yhä uskomassa. Onneksi jokaisessa seurapuheessa luvataan, että kaikki omat synnit saa uskoa anteeksi. Anteeksiantamus on sitä öljyä, jota me tarvitsemme omiin uskon lamppuihimme, etteivät ne pääse sammumaan.

Eikö ole ihmeellistä, että tuota öljyä saa ihan ilmaiseksi. Sitä ei tarvitse tienata edes omalla työllä – ei rauhanyhdistyksellä eikä työpaikalla tai kotonakaan. Tuon öljyn Jumala lahjoittaa meille oman poikansa Jeesuksen tekemän työn tähden.

Katri Isopahkala 

 

 

Sk 2/2015

Raamattu opettaa

 

Minun kotini

Mikä on sinun mielestäsi maailman paras paikka? Moni pieni tyttö ja poika sekä aikuinen vastaa tähän: oma koti. Maailmassa on monenlaisia koteja. On pieniä ja suuria koteja – koteja, joissa asuu suuri perhe ja koteja, joissa asuu yksi ihminen.

Kotona opit monia tärkeitä asioita. Vanhempien kasvatustehtävään kuuluu opettaa lapsilleen, mikä on oikein ja väärin. Kotona opettelemme yhdessä esimerkiksi hyviä ja kauniita käytöstapoja, toisen huomioimista ja arvostamista, kuuliaisuutta ja ahkeruutta. Kodin yhteisiin töihin osallistumalla opimme kantamaan vastuuta. Kun kodin työt tehdään yhdessä, kaikilla on sopivasti työtä ja lepoa.

Koti on suuri Jumalan lahja. On tärkeää, että jokaisella on kotona hyvä olla. Voimme kaikki vaikuttaa siihen, että kotona olisi hyvä ja turvallinen ilmapiiri. Kotona jokaisen tulisi saada olla oma itsensä. On tärkeää, että kotona voi ilmaista monenlaisia tunteita. Tunteita pitää kuitenkin osata myös hillitä.

Kotonakaan kaikki ei aina mene hyvin, vaan toimimme taitamattomasti, meille tulee riitoja ja olemme tottelemattomia. Silloin on tärkeää pyytää ja antaa anteeksi. Uskovaisessa kodissa on käytössä anteeksiantamuksen evankeliumi. Se on suurin aarre ja tärkein asia myös kotona. Se luo kotiin turvallista ilmapiiriä ja antaa mahdollisuuden aloittaa riitojenkin jälkeen puhtaalta pöydältä.

Ajallinen koti täällä maan päällä on väliaikainen. Kun Jumala voimallaan varjelee meidät uskomassa, pääsemme kerran taivaan kotiin.

Jouni Hintikka

 

 

Sk 2/2015

Tutkimme Raamattua

 

Auttaja saa hyvän mielen – kaksinkertaisesti

Oletko kuullut puhuttavan kultaisesta säännöstä? Sillä tarkoitetaan yleensä Raamatussa olevaa ohjetta: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12). Kultainen sääntö esiintyy erilaisina muunnelmina lähes kaikissa uskonnoissa. Meille kristityille kultainen sääntö on hyvä muistutus välittämisestä.

Toisesta välittäminen on hyvä osoittaa käytännössä auttamalla toista. Me jokainen tarvitsemme joskus apua. Kun olimme pieniä, tarvitsimme apua aivan kaikessa. Koululaisena saatat tarvita opastusta esimerkiksi koulutehtävien hoitamisessa. Pienten lasten vanhemmat tarvitsevat paljon toistensa tukea. Isommat lapset voivat ilahduttaa vanhempiaan tekemällä pieniä kotitöitä. Vanhat ihmiset tarvitsevat myös monenlaista apua. 

Joskus kotitöistä saattaa saada rahaa vanhemmilta. Kun muistaa kultaisen säännön, apua voi antaa myös ilman rahapalkkaa. Palkaksi saa hyvän mielen kaksin kerroin. Se tarkoittaa sitä, että hyvä mieli tulee sekä autettavalle että auttajalle. 

Raamatussa puhutaan auttamisesta enemmänkin. Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Joka toisia auttaa, sitä autetaan” (Sananl. 11:17). Raamatussa kehotetaan myös iloitsemaan iloitsevien kanssa ja itkemään itkevien kanssa.

Daavidin ja Joonatanin ystävyys Raamatussa on hyvä esikuva auttavaisista ystävyksistä: ”Joonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton, sillä hän rakasti tätä kuin omaa henkeään. Hän riisui viittansa ja antoi sen Daavidille, samoin sotapaitansa, miekkansa, jousensa ja vyönsäkin.” (1. Sam. 18:3–4.)

Ilpo Parviainen

 

 

Sk 2/2015

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Vedenpaisumus

Aatamin ja Eevan jälkeläiset lisääntyivät ja levisivät maan päällä. He eivät kuitenkaan eläneet oikein, vaan tekivät syntiä. Kun Herra näki, että ihmisten pahuus kasvoi ja heidän ajatuksensa olivat pahat, hän katui, että oli luonut ihmisen.

Herra sanoi:

– Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt.

Vain Nooa perhekuntineen pysyi Jumalalle kuuliaisena. Jumala teki hänen kanssaan liiton. Jumala sanoi Nooalle:

– Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa.

Jumala kehotti Nooaa rakentamaan suuren arkin ja sanoi:

– Sinun tulee mennä arkkiin ja ottaa mukaan poikasi, vaimosi ja poikiesi vaimot. Ja kaikkia elollisia sinun tulee ottaa mukaasi arkkiin kaksi, uros ja naaras. Sinun tulee myös ottaa mukaan arkkiin kaikenlaista syötävää.

Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli häntä käskenyt.

Kun vedenpaisumus tuli, Nooa meni omaisineen arkkiin turvaan. Myös kaikista maailman eläinlajeista tuli arkkiin uros ja naaras. Ja Jumala sulki arkin oven.

Maan päällä satoi rankasti neljäkymmentä päivää ja yötä. Kaikki syvyyden lähteet puhkesivat ja taivaan ikkunat aukenivat. Vedet nostivat arkin maasta, niin että se kohosi korkealle ja alkoi ajelehtia. Vesi nousi niin, että korkeimmatkin vuoret peittyivät. Kaikki kuivalla maalla elävät olennot hukkuivat, kaikki, joissa oli elämän henkäys. Jäljelle jäivät vain Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa. Maa oli veden vallassa sataviisikymmentä päivää.

Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eikä ihmisiä ja eläimiä, jotka olivat arkissa. Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taukosi. Vedet vähenivät hiljalleen, kunnes arkki rantautui Araratin vuoristoon. Silloin Nooa avasi arkin ikkunaluukun ja päästi lentoon ensin korpin ja sitten kyyhkysen, mutta ne eivät löytäneet maata. Nooa odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti kyyhkysen uudelleen. Kun kyyhkynen illalla palasi, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä. 

Vedet väistyivät ja maa kuivui. Jumalan käskystä arkin ovi avattiin, ja ihmiset ja eläimet purkautuivat ulos.

Nooa rakensi alttarin ja uhrasi Herralle. Kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään:

– En enää koskaan hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.

Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja uudisti liittonsa. Liiton merkiksi Jumala levitti taivaalle sateenkaaren.

Tuomo Komulainen

 

 

Sk 1/2015

Terveisiä toimittajalta

 

Suurempi vai pienempi poni?

Kesken iltapalan yksi lapsistamme kysyi: ”Äiti, miksi kaikki eivät ole uskomassa?” Se on tärkeä kysymys. Mutustelimme leipää ja pohdimme lasten kanssa tuota asiaa. Ja kun oli kysymys uskomisesta, muistelimme, mitähän siitä Raamatussa sanotaan.

Kerroin lapsille, että meidän jokaisen ihmisen elämässä on valintatilanteita, ihan tavallisena arkipäivänäkin. Myös pienet lapset joutuvat valitsemaan. Mitä sinä teet silloin, kun leikkikaveri ehtii ottaa lelukorista isomman dinosauruksen tai ponin kuin sinä?

Meillä käy joskus niin, että toinen leikkijä riuhtaisee lelun toisen kädestä. Joskus käy toisin: lapset sopivat keskenään vuoroista tai päättävät yhteisesti, kuka leikkii isolla ponilla ja kuka pienellä. 

Huomaatko, minkälaisia valintoja lapset noissa tilanteissa tekivät? Riuhtaisusta seurasi riitaa, joku itki. Sovittelusta seurasivat huimat leikit, joita äitikin ihmetteli.

Jokainen ihminen joutuu valitsemaan hyvän ja pahan väliltä – pienissä ja isommissa asioissa. Jokainen lapsi syntyy tähän maailmaan uskovaisena. Mutta jos ihminen jossain elämänsä vaiheessa luopuu Jumalasta, hänen tärkein valintansa liittyy uskon lahjan vastaanottamiseen. Jumala lahjoittaa ihmisen sydämeen uskon, kun tämä haluaa uskoa omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä. Usko antaa elämään rauhan, joka säilyy, vaikka välillä olisi melua ja kiirettäkin.

Meillä on keskusteltu monesti uskosta ja epäuskosta. Lasten kanssa olemme jutelleet siitä, ettei kavereita tarvitse jakaa kahteen osaan. Usko ei tee kenestäkään toista parempaa. Jokainen ihminen tekee oikeita ja vääriä valintoja.

Jeesus kutsui kaikkia ihmisiä tulemaan mukaansa, kuuntelemaan saarnaa ja uskomaan häneen. Mekin voimme tehdä Jeesuksen esimerkin mukaan: kutsua koulukavereita vaikkapa pyhäkouluun tai raamattuluokkaan.

Meidän tehtävämme ei ole erotella ihmisiä uskon tai muidenkaan asioiden perusteella; Jeesus lähestyi juuri niitä ihmisiä, joita toiset eivät ottaneet mukaansa. Niin mekin voimme tehdä.

Katri Isopahkala

  

 

Sk 1/2015

Raamattu opettaa

 

Jumala huolehtii meistä kaikista

Oletko koskaan pelännyt? Ainakin minä olen. Monet erilaiset asiat saattavat pelottaa meitä. Joku pelkää olla pimeässä. Joku toinen saattaa pelätä koiria. Pelon aiheita on erilaisia. Kun joudumme tilanteeseen, joka on meille uusi ja outo ja tuntuu uhkaavalta, me pelkäämme. Haluamme, että tuntisimme olomme turvalliseksi. Haluamme, että joku auttaisi meitä.

Raamatussa puhutaan myös pelkäämisestä. Olemme vasta viettäneet joulua. Jouluevankeliumissa kerrotaan, kuinka kedon paimenille ilmestyi enkeli. Paimenet pelästyivät, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö!” 

Opetuslapset olivat monta kertaa peloissaan. Jeesus sanoi aina heille saman asian: ”Älkää pelätkö!” 

Opetuslapset pelkäsivät kerran myrskyssä, kun he olivat Gennesaretinjärvellä. Jeesus tuli heidän luokseen veden päällä kävellen ja sanoi: ”Älkää pelätkö, minä se olen.” Sitten hän tyynnytti myrskyn.

Vuorisaarnassaan Jeesus rohkaisi luottamaan Jumalaan. Hän kehotti katsomaan taivaan lintuja, jotka eivät kylvä eivätkä niitä. Ne eivät huolehdi tulevasta. Kuitenkin Taivaan Isä pitää huolen niistä. Sitten Jeesus sanoi, että ihmiset ovat arvokkaampia kuin linnut. Taivaan Isä pitää hyvää huolta myös ihmisistä, meistä kaikista.

Jumala on luvannut auttaa kaikkia, jotka turvaavat häneen. Turvaamme häneen, kun haluamme uskoa syntimme anteeksi Jumalan Pojan, Jeesuksen, nimessä ja veressä. Kun saamme anteeksi, tulee hyvä olo. Jumala pitää meistä hyvän huolen, eikä meidän tarvitse pelätä mitään. On turvallista elää uskovaisena.

Kimmo Heikkilä

 

 

Sk 1/2015

Tutkimme Raamattua

 

Abram lähti kohti tuntematonta

Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi” (1. Moos. 15:6).

Kuvittelepa mielessäsi seuraava tilanne. Joku vieras tulee kotiinne ja sanoo vanhemmillesi:

– Myykää kaikki mitä teillä on, talo, auto, huonekalut ja kaikki, sitten muuttakaa erääseen toiseen maahan.

Olisitko sinä valmis jättämään tutun kotipaikan ja kaverit? Miltä tuntuisi lähteä pois Suomesta? Pelottaisiko se, että et tietäisi edes päämäärää? Jos olisi pakko lähteä, minne haluaisit mennä? Aasiaan vai Afrikkaan, Pohjois- vai Etelä-Amerikkaan?  

Abraham sai tuollaisen kummallisen muuttokehotuksen suoraan Jumalalta. Abrahamia kutsuttiin tuolloin vielä lyhemmällä nimellä Abram. Hän ei ollut enää edes kovin nuori vaan jo 75-vuotias. Raamattu ei kerro, mitä Abram ajatteli kuullessaan Jumalan kehotuksen.

Jumala antoi myös lupauksen. Hän lupasi siunata Abramin elämää ja antaa hänelle suuren perheen. Niin Abram lähti. Matkallaan hän sai kokea niin menestystä kuin koettelemuksiakin. Molemmat kuuluivat Jumalan siunaukseen.

Aika kului, ja Abram ei saanut vaimonsa kanssa lasta, vaikka Jumala oli luvannut hänestä syntyvän suuren suvun. Epäiliköhän Abram Jumalan lupausta? Jumala ilmestyi Abramille uudestaan. Jumala uudisti lupauksensa, ja Abram halusi taas uskoa. 

Usko oli Abrahamille suurin asia elämässä. Hän oli valmis lähtemään epävarmoihin olosuhteisiin ja vieraaseen maahan Jumalaan luottaen. Olkoon Abrahamin usko esimerkkinä myös meille. Kun uskomme, Jumala siunaa elämäämme ja huolehtii meistä. Hän myös
vie meidät päämäärään, taivaaseen. 

Harri Vähäjylkkä

 

 

Sk 1/2015

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Kolme miestä tulisessa uunissa

Kuningas Nebukadnessarin hovissa asui kolme uskovaista miestä: Sadrak, Mesak ja Abed-Nego. Jumala oli siunannut heitä, ja he olivat nousseet korkeaan asemaan kuninkaan palveluksessa. 

Nebukadnessar oli viisas hallitsija, mutta hän palveli epäjumalia. Hän rakennutti kultaisen kuvapatsaan ja kutsui alaisensa sen vihkimisjuhlaan. Sadrak, Mesak ja Abed-Nego eivät olleet paikalla.

Juhlassa kuninkaan kuuluttaja huusi, että kun musiikki alkaa soida, kaikkien tulee heittäytyä maahan ja kumartaa epäjumalankuvaa. Se joka ei kumartaisi, heitettäisiin tuliseen uuniin.

Kun musiikki alkoi soida, kaikki juhlavieraat heittäytyivät maahan ja kumarsivat patsasta. 

Kuninkaan luo tuli kaldealaisia, jotka alkoivat syyttää juutalaisia. He sanoivat:

– On juutalaisia miehiä, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, jotka olet pannut hoitamaan Babylonin hallintoa. He eivät palvele sinun jumaliasi eivätkä kumarra kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt.

Silloin kuningas käski noutaa juutalaiset eteensä ja kysyi:

– Ettekö te, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, tosiaankaan tahdo palvella minun jumaliani ettekä kumartaa kultaista patsasta, jonka olen pystyttänyt?

Kuninkaan puhe päättyi uhkaukseen:

– Jos ette kumarra, teidät heitetään heti tuliseen uuniin. Ja mikä jumala voisi teidät pelastaa minun käsistäni?

Sadrak, Mesak ja Abed-Nego vastasivat:

– Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi. Ja vaikka niin ei kävisikään, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra.

Kuningas Nebukadnessarin kasvot vääristyivät vihasta. Hän käski kuumentaa uunin seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti, ja hän käski sotilaittensa sitoa Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon ja heittää heidät tuliseen pätsiin. Niin tehtiin, ja kaikki kolme miestä putosivat sidottuina uuniin.

Kun kuningas katsoi uuniin, hän sanoi hämmästyneenä hovimiehilleen:

– Eikö tuleen heitetty kolme sidottua miestä?

– Varmasti, kuningas, he vastasivat.

Kuningas sanoi:

– Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, ja se neljäs on niin kuin Jumalan poika.

Kuningas kutsui Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon ulos tulisesta uunista. Liekit eivät olleet pystyneet heihin: heidän partansa, hiuksensa ja vaatteensa eivät olleet kärventyneet, eikä heistä lähtenyt edes savun hajua.

Silloin Nebukadnessar sanoi:

– Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon jumala! Hän lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka luottivat häneen eivätkä välittäneet kuninkaan käskystä. He mieluummin panivat henkensä alttiiksi kuin suostuivat palvelemaan muuta jumalaa kuin omaansa!

Kuningas oli vakuuttunut, ettei mikään muu jumala olisi pystynyt miehiä pelastamaan. Niinpä hän kielsi rangaistuksen uhalla ketään loukkaamasta Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon Jumalaa, ja miehet saivat entistä paremman aseman kuninkaan hovissa.

Tuomo Komulainen

 

 

 

Sk 9/2014

Terveisiä päätoimittajalta

 

Jumalan luoma kaunis maailma

Oletko maistanut tämän syksyn puolukoita tai karpaloita? Ehkä kävit kesän aikana itse poimimassa marjoja, esimerkiksi metsästä mustikoita tai suolta hilloja.

Raamattu kertoo, että aikojen alussa Jumala loi koko maailman ja että hän luo koko ajan uutta. Kaikki luonnon antimet ovat Jumalan lahjaa meille ihmisille.

Jumala on antanut meille Suomeen hyvin rikkaan ja kauniin luonnon. Me ihmiset voimme monin tavoin hyötyä luonnosta. Kesällä kypsyy metsämarjojen lisäksi myös puutarhan ja maatilan sato: ruis ja kaura, perunat ja porkkanat, viinimarjat ja omenat.

Sekä kesällä että talvella syömme päivittäin luonnon antimia. Peltojen ja puutarhojen sato tehdään hilloiksi ja soseiksi, leiviksi ja ryyneiksi.

Joka kevät ja kesä saamme ihastella kasvun ihmettä, kun uusi ruoho nousee mullan alta ja lehdet puhkeavat puihin. Jumala antaa auringon paistaa ja sateen kosteuttaa, niin että kasvit saavat tarvitsemansa ravinnon.

Näemme kasvun ihmeen myös toisissa ihmisissä silloin, kun Jumala antaa perheeseen lapsia. Lapsi kasvaa ja oppii uutta. Hän on ihmeellinen Jumalan luomistyö.

Näin syksyllä luonto pukeutuu ruskan upeisiin väreihin. Saamme iloita kauniista maailmasta, jonka Jumala on antanut asuttavaksemme.

Tämä maailma ei kuitenkaan ole lopullinen kotimme. Meitä uskovaisia odottaa taivaan koti, jonne me kaikki pääsemme sitten, kun tämä elämämme päättyy. On turvallista elää uskovaisena, sillä itse Jumala huolehtii meistä ja johtaa meitä kohti taivaan kotia.

Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 9/2014

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Saban kuningatar vierailee Salomon luona

Israelin kuningas Salomo oli kuuluisa viisaudestaan ja rikkauksistaan. Jumala oli luvannut siunata häntä rikkaudella ja viisaudella, koska hän halusi palvella ja totella Jumalaa. Salomo oli niin viisas, että kun häneltä kysyttiin jotakin asiaa, hän osasi antaa siihen hyvän vastauksen.

Salomo asui Jerusalemissa, jonne hän rakennutti Jumalan ohjeiden mukaan komean temppelin jumalanpalvelusta varten. Itseään ja palvelusväkeään varten hän rakennutti hienon palatsin.

Kun Saban kuningatar sai kuulla, mitä Salomosta kerrottiin, hän lähti Jerusalemiin kokeillakseen Salomon viisautta vaikeilla kysymyksillä. Kuningattarella oli mukanaan mahtava seurue. Hänen kameleidensa kuormissa oli suuret määrät hajusteita, kultaa ja jalokiviä.

Saavuttuaan Salomon luo kuningatar esitti kysymykset, jotka hänellä oli mielessään. Salomo osasi vastata kaikkiin kysymyksiin. Niistä yksikään ei ollut hänelle liian vaikea.

Sillä tavalla Saban kuningatar sai nähdä, miten viisas Salomo oli. Hän näki myös, millaisen palatsin Salomo oli rakentanut, millaisia ruokia hänen pöydässään tarjottiin, miten hänen alaisensa asuivat ja miten palvelu oli hovissa järjestetty. Hän näki palvelusväen asut, samoin juomanlaskijat ja heidän asunsa sekä polttouhrit, jotka kuningas Salomo uhrasi Herran temppelissä.

Tämän kaiken nähtyään kuningatar mykistyi ihmetyksestä. Hän sanoi Salomolle: ”Totta se oli, mitä minä maassani kuulin sinusta ja viisaudestasi. En uskonut niitä puheita ennen kuin tulin ja näin kaiken omin silmin. Eihän minulle ole kerrottu puoliakaan sinun suuresta viisaudestasi. Sinulla on kaikkea paljon enemmän kuin olin kuullut.”

Kuningatar sanoi vielä Salomolle: ”Onnellisia ovat sinun miehesi, onnellisia nämä palvelijat, jotka jatkuvasti saavat olla luonasi ja kuunnella viisaita sanojasi! Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on mieltynyt sinuun niin, että on asettanut sinut valtaistuimelleen hallitsemaan kuninkaana hänen nimissään. Koska sinun Jumalasi rakastaa Israelia, hän antaa sen säilyä ikuisesti ja on pannut sinut sen kuninkaaksi pitämään voimassa lakia ja oikeutta.”

Kuningatar antoi Salomolle paljon kultaa ja runsaasti hajusteita ja jalokiviä. Sen jälkeen ei ole enää koskaan nähty mitään niiden hajusteiden veroista, jotka Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle.

Kuningas Salomo antoi Saban kuningattarelle vastalahjat hänen tuomisistaan sekä lisäksi kaiken, mitä hän halusi ja pyysi. Sitten kuningatar palasi seurueineen omaan maahansa.

Kuningas Salomo voitti rikkaudessa ja viisaudessa kaikki maailman kuninkaat. Hänen luokseen tuli kuninkaita kaikkialta maailmasta kuulemaan viisautta, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä. Joka vuosi hän sai tulijoilta lahjoja: hopeasta ja kullasta valmistettuja esineitä, vaatteita, aseita ja hajusteita sekä hevosia ja muuleja.

2. Aik. 9

Pekka Aittakumpu

 

 

 

Sk 9/2014

Raamattu opettaa

 

Jumala loi vuodenajat

Tänä kesänä oli lämmintä. Aurinko paistoi paljon. Myös uimavedet olivat lämpimiä. Nyt on syksy. Illat pimenevät jo ennen nukkumaanmenoa, eikä ulkona tarkene enää ilman pitkiä housuja ja pitkähihaista paitaa.

Syksyllä luonto on hyvin kaunis. Puiden lehdet muuttuvat ruskeiksi, keltaisiksi tai punaisiksi.

Jumalan luomassa maailmassa vaihtelevat säät ja ilmat. Suomessa on selvät erot eri vuodenajoilla: talvet ovat kylmiä ja lumisia ja kesät lämpimiä ja aurinkoisia. Keväällä talvi vaihtuu vähä vähältä kesäksi ja syksyllä kesä muuttuu talveksi.

Minusta on mukavaa, kun vuodenajat vaihtelevat. Nyt syksyllä on mukavan raikasta kuuman kesän jälkeen. Jossain päin maailmaa on aina kesä. Siellä ihmiset ovat tottuneet kuumaan ilmaan. Kun joku heistä tulee talvella Suomeen, häntä palelee hurjasti.

Jokaisena vuodenaikana on jotain erityistä. Kesäisin on suviseurat. Suviseuroissa on mukava, kun taivaalla loistaa aurinko ja seurateltassa puhutaan Jeesuksesta ja siitä, että synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Syksyllä alkavat päiväkerhot ja pyhäkoulu sekä isommilla lapsilla koulu. Pienemmät lapset menevät syksyllä päiväkotiin, jos äiti tai isä ei voi hoitaa heitä päivisin kotona.

Talvella, keskellä pimeintä aikaa, vietetään valon juhlaa – joulua, joka on Jeesuksen syntymäjuhla. Keväällä lumien sulaessa ja pajunkissojen tullessa esiin on pääsiäisjuhlan aika.

Nyt syksyllä kannattaa mennä metsään ja syödä luonnon karkkeja: mustikoita, vadelmia, hilloja ja puolukoita. Jumala on antanut meille kauniin luonnon. Varjellaan sitä yhdessä.

Ilpo Parviainen

 

 

 

Sk 9/2014

Tutustumme Raamatun kertomuksiin

 

JAAKOB SAA SIUNAUKSEN   

1. Moos 27

Iisakille ja Rebekalle syntyivät kaksospojat Esau ja Jaakob. Jumala oli ilmoittanut jo ennen lasten syntymää Rebekalle, että hänestä syntyy kaksi kansaa. Kun pojat varttuivat, Esausta tuli metsästäjä, jota isä ihaili. Jaakob viihtyi kotona, ja äiti rakasti enemmän häntä. Jaakob varjeltui uskovaisena, mutta Esau luopui uskostaan, otti epäuskoisia heettiläisiä vaimoja ja aiheutti muutenkin elämällään murhetta vanhemmilleen.

Esaulle, joka oli syntynyt ennen Jaakobia, kuului esikoisoikeus. Se merkitsi isän esikoissiunausta ja suurempaa osaa perinnöstä. Esau piti kuitenkin siunausta niin halpana, että myi sen kerran metsästä tullessaan veljelleen lautasellisesta keittoa.

Kun Iisak tuli vanhaksi, hän kutsui Esaun luokseen ja pyysi, että tämä lähtisi metsästämään riistaa ja tekisi siitä herkkuruokaa isälleen. Iisak lupasi sen jälkeen antaa Esaulle esikoissiunauksen. Rakel kuuli tämän keskustelun. Hän tiesi, että tuo isän siunaus kuului Jaakobille.

Raimo Österberg

 

 

Sk 9/2014

Tutkimme Raamattua

 

Jumalan kunnia luonnossa

Tänään oli ukkosmyrsky. Ensin ilma oli aivan tyyni ja hiljainen. Sitten alkoivat haapapuiden lehdet havista ja kohta kaikkien puiden latvat jo taipuivat tuulen voimistuessa. Kaukaa alkoi kuulua voimistuvaa kohinaa ja näytti siltä kuin sankka sumupilvi lähestyisi. Se oli kuitenkin nopeasti etenevä saderintama.

Kohta alkoi rankkasade ja vettä syöksyi kuin kosken pauhulla joka rännistä. Kaukaa oli kuulunut jyrinää jo jonkin aikaa. Sitten kirkas salama välähti ihan lähellä ja mahtava ukkosen jyrähdys tärisytti kotipihaa. Kaksi kertaa sammuivat valot ja koneet sisällä talossa, kun virta katkesi. Sähkökatkos ei kestänyt kuin hetken.

Pian tuuli tyyntyi, yhtä äkisti kuin oli alkanutkin. Vain hiljainen sade ropisi enää pihakiveykselle. Aurinkokin pilkotti jo pilven takaa valmiina kuivattamaan myrskyn jälkiä. Vaikuttava luonnonnäytelmä oli ohitse. Sen rinnalla tunsin olevani vain pieni avuton ihminen, mutta kuitenkin Taivaan Isän kämmenellä turvassa ja suojassa!

Psalmissa kirjoitetaan: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen (Ps 8:4-5).

Ihminen ei voi itse suoraan nähdä silmillään Jumalaa tai kuulla korvillaan hänen puhettaan. Kristinopin mukaan voimme kuitenkin nähdä Jumalan ympärillämme olevassa luonnossa. Hänen voimansa ja luomistyön ihmeet näkyvät kaikkialla. ”Taivaat ilmoittavat Jumalan kunnian, ja vahvuus julistaa hänen kättensä teot” (Ps 19:2). Ajattelepa vaikka kesän makeita mansikoita, kypsyvää vehnän tähkää, syksyn punaposkisia omenoita, muuttomatkalle lähtevää kurkiauraa, talviunille kömpivää karhuemoa, vuodenaikojen vaihtelua, jylhiä vuoria, sinisenä siintävää merta tai vaikkapa ukkosmyrskyä! Eikö tämä kaikki olekin ihmeellistä?

Taivaan Isä on antanut ihmiselle tehtäväksi huolehtia luonnosta. Saamme nauttia luonnon rikkaudesta ja ihmeistä. Luonnossa kannattaakin liikkua usein ja pysähtyä tutkimaan ja ihmettelemään pieniä ja suuria asioita.

Petri Kulmala

 

 

 

Sk 7-8/2014

Terveisiä päätoimittajalta

 

Hyvä olla Jumalan perheessä

Millainen sinun perheesi on? Kun minä asuin vielä lapsuudenkodissani, perheeseeni kuului äitini ja isäni sekä seitsemän siskoa ja viisi veljeä. Nyt perheeseeni kuuluu vaimoni Tiina ja meidän neljä pientä lastamme.

Perheellä tarkoitetaan yleensä isää ja äitiä ja heidän lapsiaan. Perheitä on kuitenkin monenlaisia. On isoja perheitä ja pieniä perheitä. Jossakin perheessä ei ole isää tai äitiä. Joku ihminen taas asuu ja elää yksin. Hänellä on yhden hengen perhe.

Raamattu kertoo, että täällä maailmassa on myös Jumalan perhe. Jumalan perheen Isä on Jumala itse. Häntä kutsutaankin myös Taivaan Isäksi.

Me uskovaiset ihmiset olemme lapsia Jumalan perheessä. Olemme Jumalan lapsia ja toistemme sisaria ja veljiä. Paavali kirjoittaa: ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen.”

Jumalan perheessä on myös äiti. Tämä äiti on Jumalan seurakunta, koko Jumalan lasten joukko. Seurakuntaäiti huolehtii meistä toisten Jumalan lasten kautta. Saamme esimerkiksi kuulla syntien anteeksiantamuksen sanomaa toisiltamme.

Meidän Jumalan lasten on tärkeää kuunnella Taivaan Isän puhetta. Jumala puhuu meille sanassaan. Sitä saamme kuulla seuroissa, pyhäkoulussa ja muissa Jumalan lasten tilaisuuksissa.

Monet olivat kesäkuussa suviseuroissa, joissa pidettiin kymmeniä seurapuheita. Sielläkin saimme kuulla Jumalan puhetta. Tässä lehdessä palaamme vielä suviseuratunnelmiin.

Voimme myös lukea itse Jumalan sanaa Raamatusta ja puhua siitä kotonamme.

Jumalan sana vahvistaa uskoamme. Se rohkaisee meitä elämään Jumalan lapsina. Jumalan sanan tärkein viesti on syntien anteeksiantamus.

On hyvä ja turvallista elää Jumalan lapsena Jumalan perheessä. Jumala pitää meistä lapsistaan hyvää huolta.


Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 7-8/2014

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Hanna ja Samuel

Efraimin vuoristossa asui Hanna ja hänen miehensä Samuel. Hanna oli lapseton ja oli sen vuoksi surullinen. Murheissaan hän rukoili Jumalaa ja lupasi: ”Herra! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi.”

Jumala vastasi Hannan rukoukseen, ja tämä synnytti aikanaan pojan. Hanna antoi pojalleen nimeksi Samuel. Kun Samuel varttui, Hanna toteutti lupauksensa ja antoi hänet pyhäkköön, jotta hän palvelisi siellä Jumalaa pappi Eelin kanssa.

Hanna teki joka vuosi Samuelille pienen viitan ja toi sen hänelle pyhäkköön. Eräällä kerralla pappi Eeli siunasi Hannan pyhäkössä sanoen: ”Herra antakoon sinulle tästä vaimosta pojan sen tilalle, joka on luovutettu Herralle!”
Jumala piti huolen Hannasta, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä.

Pyhäkössä nuori Samuel oli tottelevainen Jumalan sanalle. Hän kasvoi ja oli iloksi sekä Herralle että ihmisille.
Sen sijaan Eelin kaksi poikaa eivät välittäneet Jumalasta. He tekivät sellaista, jonka Jumala oli sanassaan kieltänyt. Jumala sanoi Eelille, että tämän pojille kävisi huonosti, koska nämä olivat olleet tottelemattomia hänelle.

Eräänä iltana, kun pappi Eeli ja Samuel olivat menneet nukkumaan, joku kutsui Samuelia nimeltä. Samuel vastasi: ”Täällä minä olen.” Sitten hän juoksi Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Mutta Eeli vastasi: ”En minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan.”
Samuel palasi vuoteelleen, mutta hän kuuli uudelleen jonkun kutsuvan häntä. Taas hän nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Mutta Eeli vastasi: ”Ei, poikani, en minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan.”

Vuoteessaan Samuel kuuli kutsun vielä kolmannen kerran. Hän nousi jälleen, meni Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Silloin Eeli ymmärsi, että Jumala kutsui Samuelia.
Eeli sanoi Samuelille: ”Mene nukkumaan, mutta jos joku vielä kerran kutsuu sinua, vastaa näin: ’Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.’”

Samuel meni takaisin vuoteelleen. Silloin Jumala kutsui häntä kuten edellisilläkin kerroilla. Samuel vastasi: ”Puhu, palvelijasi kuulee.”
Niin Jumala puhui sinä yönä Samuelille. Siitä lähtien Jumala ilmoitti Samuelille tahtonsa ja Samuel kertoi sen Israelin kansalle.

Jumala oli Samuelin kanssa ja antoi hänelle paljon viisautta. Koko Israelin kansa oppi tietämään, että Jumala oli valinnut Samuelin profeetan tehtävään. Hänestä tuli Israelin kansan johtaja.

1. Sam. 1–3

Pekka Aittakumpu

 

 

 

Sk 7-8/2014

Raamattu opettaa

 

Jeesus jakoi elämän leipää suviseuroissa

Suviseuroissa on monia erilaisia hyviä ruokia tarjolla. Oma lempiruokani on spagetti. Mitä sinä söit suviseuroissa?

Ruoka on meille ihmisille tärkeä. Jos ei muista syödä, tulee nälkä ja huono olo. Ilman ruokaa emme selviä pitkään.

Tavallisen ruoan lisäksi suviseuroissa on tarjolla sielun ruokaa. Se on vielä tärkeämpää ruokaa. Pyhäjoen suviseurojen ensimmäisessä saarnassa puhuja sanoi, että olemme Jumalan ruokapöydän ääressä. Mitä se tarkoittaa?

Jeesus sanoi, että Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta. Jeesus sanoi, että se leipä antaa maailmalle elämän. Kun opetuslapset kuulivat tämän, he pyysivät Jeesukselta sitä leipää. Jeesus vastasi, että hän on elämän leipä.

Uskovaisilla ihmisillä on Pyhä Henki. Pyhä Henki jatkaa sitä työtä, mitä Jeesus teki aikanaan. Suviseuroissa on monta seurapuhetta eli saarnaa. Puheiden kautta Jeesus jakaa elämän leipää.

Saarnassa puhuja lukee Raamattua ja selittää sitä. Puheen tärkein viesti on se, että jokainen saa uskoa omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä on sitä elämän leipää. Sitä sielu tarvitsee ravinnoksi.

Elämän leipää tarjotaan myös muissa seuroissa ja uskovaisissa kodeissa. Tämä leipä ei lopu koskaan. On tärkeää käydä seuroissa ja kuunnella, mitä siellä puhutaan. Kun ihminen uskoo synnit anteeksi, hän pääsee taivaaseen. Haluathan sinäkin uskoa näin?

Pekka Kainua

 

 

 

Sk 7-8/2014

Tutustumme Raamatun kertomuksiin

 

PRONSSIKÄÄRME

4. Moos. 21:4–9

Israelin kansa oli päässyt lähtemään Egyptin orjuudesta matkalle kohti luvattua Kanaanin maata. Rasittavan erämaavaelluksen aikana kansa alkoi monta kertaa napista Moosesta vastaan. Jumalan ihmeelliset teot ja apu aikaisemmissa matkan vaiheissa unohtuivat aina vastoinkäymisten kohdatessa. Näin kävi myös sen jälkeen, kun Mooseksen sisarukset Mirjam ja Aaron olivat kuolleet, ja edomilaiset eivät antaneet israelilaisten kulkea maansa halki.

Kun kansan täytyi kiertää Edomin maa, se kävi kärsimättömäksi ja alkoi taas puhua Jumalaa ja Moosesta vastaan: ”Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? Täällä ei ole leipää eikä vettä. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!”

Jumala rankaisi kansaa ja lähetti sen kimppuun myrkkykäärmeitä. Kun suuri joukko israelilaisia kuoli niiden puremiin, kansalle tuli hätä. Se tunnusti tehneensä syntiä ja pyysi Moosesta rukoilemaan, että Herra ottaisi käärmeet pois.

Raimo Österberg

 

 

Sk 7-8/2014

Tutkimme Raamattua

 

Jumalan majassa

Oletko sinä rakennellut majoja? Se on monen lapsen mielipuuhaa. Majoja voi tehdä ulkona vaikka risuista tai laudanpätkistä, tai sisällä huonekaluista ja peitoista. Myös teltan voi pystyttää sisälle tai ulos. Majassa on aina oma tunnelmansa. Se tuntuu kodikkaalta, kun on itse ollut mukana rakentamassa. Vaikka sataisi oikein kovasti, hyvässä teltassa on mukava olla.

Vanhassa testamentissa on annettu ohjeet lehtimajanjuhlasta. Jumala käski israelilaisten asua joka vuosi seitsemän päivää lehtimajoissa (3. Moos. 23:42). Silloin vietettiin iloista juhlaa Herran edessä. Lehtimajanjuhla oli sadonkorjuun jälkeen, ja silloin syötiin parhaita hedelmiä.

Suviseurat on samanlainen juhla, jossa asutaan majoissa ja ollaan iloisia Herran edessä. Suviseuroissakin syödään parhaita herkkuja. Kioskilla on monesti melkoinen vilske. Kioskin herkkuja parempi on kuitenkin Jumalan sana, joka on kuin makeaa hunajaa (Hes. 3:3). Jos karkkia tai jäätelöä syö liikaa, tulee paha olo. Jumalan sanaa ei kuitenkaan voi kuunnella liikaa. Se antaa makean rauhan, joka on loppumaton (Sl 19:5).

Raamatussa puhutaan Jumalan majasta. Sen kattona on Herran kirkkaus.­ ­  (Jes. 4:5–6.) Kun uskoo kirkkauden evankeliumin Jeesuksen nimessä, silloin saa asua Jumalan majassa. Jumalan majassa kaikki uskovaiset saavat olla suojassa tämän maailman helteeltä ja myrskyiltä. Kaikki majat puretaan joskus, mutta Jumalan majaa ei pureta koskaan. Taivaassa on Jumalan maja ihmisten keskellä (Ilm. 21:3).

Mikko Pisilä

 

 

 

Sk 6/2014

Terveisiä päätoimittajalta

 

MUISTITKO LEVÄTÄ?

OLIPA MUKAVA PÄIVÄ! Lapseni olivat menneet heti aamulla pihalle leikkimään. Siellä touhuttiin leikkimökissä, keinuttiin, hypittiin trampoliinilla ja haettiin isin kanssa saunapuita liiteristä. Iltapäivällä nukuttiin päiväunet, piirrettiin, siivottiin ja saunottiin. Kyllä illalla uni maistui niin vilkkaan päivän jälkeen!

Me ihmiset olemme sellaisia, että tykkäämme tehdä ja touhuta. Jokaisella on omat lempipuuhansa. Pienten lasten päivät kuluvat leikkiessä. Sanotaan, että leikki on lapsen työtä. Leikkiessä lapsi oppii paljon uutta.

Isommat lapset käyvät koulussa ja oppivat siellä monia tärkeitä taitoja, kuten lukemista, kirjoittamista ja vieraiden kielten puhumista. Niitä taitoja tarvitaan myöhemmin elämässä.

Aikuiset taas käyttävät paljon aikaa työntekoon ja kodin askareisiin. Aikuistenkin on hyvä välillä leikkiä, esimerkiksi harrastaa jotain itselleen mieluista asiaa. Joku tykkää lukea kirjoja tai pelata jalkapalloa, toinen haluaa ommella vaatteita tai maalata öljyväreillä.

Kaiken tekemisen ja leikin keskellä ihminen tarvitsee myös lepoa. Väsyneenä on mukava istahtaa alas ja olla tekemättä mitään. Oikein väsyneenä voi pötkähtää vuoteelle mukavaa asentoon ja laittaa silmät kiinni.

Lepäämistä varten Jumala on antanut yön ja pyhäpäivän. Yö on nukkumista varten. Nukkumisesta saamme voimaa, jotta olemme taas virkeitä ja hyväntuulisia.

Pyhäpäivä on erityisesti Jumalan sanan kuuntelemista varten. Jumalan sana on ruokaa, jota tarvitsemme, jotta säilymme uskovaisina, Jeesuksen opetuslapsina. Saamme siitä voimaa matkallemme, jonka päämääränä on taivaan koti. Raamattu sanoo taivaan kotia myös ”levon maaksi”. Siellä on hyvä olla, siellä saa levätä.

Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 6/2014

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Nuori Gideon sai Jumalalta tehtävän

Israelin kansa lankesi uudelleen palvelemaan epäjumalia. Sen vuoksi Jumala lähetti Midianin kansan ahdistamaan israelilaisia.

Israelilaiset joutuivat tekemään vuorille turvapaikoikseen onkaloita ja luolia. Aina kun he olivat kylväneet viljan, viholliset tulivat ja tuhosivat heidän satonsa ja ryöstivät heidän lampaansa ja aasinsa. Israelilaisille ei jäänyt mitään syötävää, ja he huusivat Jumalaa avukseen.

Israelissa eli tuohon aikaan Gideon-niminen poika. Jumalan enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!” Gideon vastasi enkelille: ”Voi, jos Herra todella on meidän kanssamme, miksi nämä kaikki onnettomuudet ovat kohdanneet meitä?”

Jumala puhui Gideonille enkelin kautta. Hän sanoi: ”Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!”

Gideon kysyi, miten hän voisi pelastaa Israelin. ”Minähän olen vähäpätöisintä sukua ja perheemme nuorin.” Jumala lupasi: ”Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.”

Gideon pyysi Jumalalta merkkiä, jotta hän voisi olla varma, että Jumala itse oli puhunut hänen kanssaan. Gideon valmisti uhriksi nuoren pukin ja leipiä. Sitten hän asetti ruuat kalliolle Jumalan enkelin eteen. Enkeli kosketti sauvansa kärjellä ruokia, ja silloin kalliosta kohosi tuli, joka söi lihan ja leivät. Gideon ymmärsi nyt, että hän oli todella nähnyt Jumalan enkelin.

Seuraavana yönä Jumala puhui Gideonille jälleen. Hän käski Gideonin repiä maahan alttarin, jonka israelilaiset olivat pystyttäneet epäjumalalle, ja rakentaa tilalle kivisen alttarin Jumalalle. Gideon ei uskaltanut tehdä sitä päivällä, koska hän pelkäsi sukulaisiaan ja kaupungin väkeä. Siksi hän pystytti alttarin yöllä.

Aamulla kaupunkilaiset raivostuivat saatuaan tietää, että Gideon oli rikkonut epäjumalan alttarin. Gideonin isä kuitenkin puolusti poikaansa eikä antanut kaupunkilaisten rangaista tätä.

Midianilaiset olivat jälleen tulossa ahdistamaan israelilaisia. Silloin Jumalan Henki valtasi Gideonin. Hän puhalsi torveen ja kutsui Israelin miehiä mukaansa.

Gideon pyysi Jumalalta jälleen merkkiä, jotta hän olisi varma, että hän voisi pelastaa Israelin. Hän sanoi: ”Minä tuon vastakerittyä villaa puimatantereelle. Jos huomisaamuna villassa on kastetta mutta maan pinta on kuiva, minä tiedän, että sinä teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut.”

Jumala toteutti Gideonin pyynnön, ja seuraavana aamuna villat olivat märkiä, mutta maa niiden ympärillä oli kuiva. Gideon pyysi vielä yhtä merkkiä: ”Tällä kertaa pysykööt villat kuivina, vaikka maa niiden ympärillä on kasteesta märkä.” Jumala toteutti myös tämän Gideonin pyynnön: villat olivat kuivia, vaikka maa oli kauttaaltaan kasteesta märkä.

Sitten Gideon lähti koko sotajoukkonsa kanssa midianilaisten leiriä kohti. Gideonilla oli mukanaan kolmekymmentäkaksi tuhatta soturia. Jumala kuitenkin sanoi, ettei Gideon saanut ottaa mukaansa taisteluun heitä kaikkia, vaan ainoastaan kolmesataa miestä.

Gideon antoi kolmellesadalle miehelleen torven ja ruukun, jonka sisään oli kätketty palava soihtu. He menivät yön pimeydessä midianilaisten leirin reunamille. Siinä he puhalsivat torviin, rikkoivat ruukut ja huusivat. Silloin kaikki midianilaiset pelästyivät ja joutuivat kauhun valtaan. He hyökkäsivät toistensa kimppuun ja pakenivat sitten israelilaisia. Israelilaiset saivat heistä voiton.

Häviönsä jälkeen midianilaiset eivät enää uskaltaneet häiritä israelilaisia. Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta, Gideonin elämän loppuun saakka.

Tuom. 6–8

Pekka Aittakumpu

 

 

 

Sk 6/2014

Raamattu opettaa

 

Anteeksianto puhdistaa riidat

Meille kaikille tulee joskus riitoja. Ne saavat aikaan pahaa mieltä. Vihaisena tulee sanottua tai tehtyä sellaista, mitä ei haluaisi.

Kerran lapset leikkivät ulkona rosvoa ja poliisia. Esikoululainen Aapo oli poliisina. Nelivuotias Ossi oli rosvo, jota poliisi yritti ottaa kiinni. Pojat juoksivat pihaa ympäri riemusta kiljuen. Ossin jalka tarttui risuun ja hän kaatui. Aapo kellahti hänen päälleen. Kummallakin kävi kipeää. Ilo vaihtui itkuksi ja kohta riidaksi.
– Sinä kamppasit, huusi Ossi.

Aapo väitti, että Ossi oli kaatunut itse ja kaatanut hänetkin. Hän tarttui Ossia puserosta kiinni. Pian hiekka pöllysi, kun pojat kierivät yhtenä myttynä pihalla.

Meteli kuului sisälle asti, ja kohta äiti ilmestyi portaille. Äidin käskystä pojat lopettivat tappelun. He istuivat selvittämään asiaa. Äiti arveli, että pojilla oli paha mieli, koska hyvin alkanut leikki oli päätynyt riitaan. Pojat olivat samaa mieltä, ei tuntunut hyvältä.
– Muistatteko, miten pahan mielen saa pois? kysyi äiti.

Kyllähän pojat sen tiesivät. Äiti ja isä olivat monta kertaa puhuneet asiasta. Pyhäkoulussakin oli käsitelty samaa asiaa. Mutta silti tuntui vaikealta vastata.

Hetken pojat murjottivat. Lopulta Aapo otti Ossia kaulasta ja sanoi:
– Anna anteeksi.

Ossi pyysi Aapolta anteeksi. Äiti saarnasi pojille kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kohta kaksi iloista poikaa jatkoi leikkejään pihalla.

Kun saa pyytää ja antaa sopimattomat sanat ja teot anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, tulee kevyt olo. Jumala rakastaa meitä ja antaa meille synnit anteeksi. Saamme jatkaa leikkejä puhtaalla omallatunnolla.

Kimmo Heikkilä

 

 

 

Sk 6/2014

Tutustumme Raamatun kertomuksiin

 

JEESUS JA KAPERNAUMIN SADANPÄÄLLIKKÖ

Matt. 8:5–13

Jeesuksen aikana Israel oli osa suurta Rooman keisarikuntaa. Maahan oli siitä syystä tuotu paljon roomalaisia virkamiehiä ja sotilaita.

Jeesus muutti aikuisena asumaan Kapernaumin kaupunkiin, Gennesaretinjärven rannalle. Sielläkin oli tulliasema ja varuskunta, jota johti roomalainen sadanpäällikkö. Sadanpäällikkö oli tottunut siihen, että hänen alaisinaan olevat sata sotilasta tottelivat aina hänen käskyjään.
Sadanpäällikkö kunnioitti juutalaisia ja oli rakennuttanut heille Kapernaumiin rukoushuoneen, jota sanottiin synagogaksi. Siellä pidettiin myös koulua pojille.

Sitten tapahtui, että sadanpäällikön palvelija halvaantui ja makasi kotona suurissa tuskissa. Hänen isäntänsä oli kuullut Jeesuksen ihmetöistä ja uskoi, että tämä pystyisi pelastamaan hänen palvelijansa.

Niinpä tuo sadanpäällikkö tuli Jeesuksen luo ja kertoi huolensa hänelle. Mutta kun Jeesus lupasi tulla parantamaan palvelijan, sadanpäällikkö yllättäen sanoikin:
– Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle.

Raimo Österberg

 

 

Sk 6/2014

Tutkimme Raamattua

 

PERHE ON JUMALAN LAHJA

eesus sanoi: ”Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” (Matt. 12:49–50.)

Kukaan meistä ei ole voinut päättää, että syntyy suomalaiseksi. Emme ole myöskään voineet valita perhettä, johon olemme syntyneet. Myöskään vanhemmat eivät etukäteen tiedä, millaisia lapsia Jumala heille antaa. Omat vanhemmat, sisarukset ja koti ovat Jumalan antamia lahjoja.

Perhe on pienemmän tai suuremman ihmisjoukon kasvupaikka. Koti puolestaan on perheelle turvapaikka, kuin linnunpesä, jossa koetaan turvaa ja lämpöä. Vanhemmilla ja lapsilla on perheessä omat, hiukan erilaiset tehtävät. Jokaisen perheenjäsenen tulisi saada kokea olevansa arvokas ja rakastettu.

Aikamme täyttyy harrastuksista, kavereista ja monenlaisista menoista. Kannattaa opetella viettämään aikaa myös oman perheen kanssa. Yhdessä koettu ilo ja mukavat kokemukset lujittavat perheenjäsenten välistä yhteyttä. Joskus on tarpeen puhua myös siitä, onko perheessämme kaikilla hyvä olla.

Jeesus antaa meille esimerkin suhtautumisesta ajalliseen perheeseen. Raamattu kertoo, että Jeesus oli kuuliainen vanhemmilleen, vaikka hän oli Jumalan Poika. Vielä kuolemansa hetkellä hän huolehti äitinsä Marian tulevaisuudesta ja pyysi opetuslastaan huolehtimaan äidistään.

Jeesus opetti, että ajallistakin perhettä tärkeämpää on kuulua Jumalan lasten perheeseen. Hän kutsui perheenjäsenikseen niitä, jotka uskoivat häneen ja seurasivat häntä. Perhe on Jumalan lahja ajallista elämäämme varten, mutta usko ja siitä syntyvä Jumalan perheen jäsenyys antavat iankaikkisen elämän taivaassa.

Harri Vähäjylkkä

 

 

 

Sk 5/2014

Terveisiä päätoimittajalta

 

Toukokuussa juhlitaan!

Kevät! Aurinko paistaa, kukat aukeavat ja linnut laulavat.
Ensi sunnuntaina liput nousevat salkoihin ja liehuvat keväisessä maisemassa. Perheissä on askarreltu kortteja, ja jääkaapissa odottaa kakku juhlapäivää varten.

Muistatko, mitä juhlapäivää silloin vietetään? On äitienpäivä! Oletkin ehkä jo tehnyt äidillesi jonkin yllätyksen.

Miksi juhlimme äitiä? Äiti on meille kaikille tärkeä. Hän hoitaa sinua ja huolehtii sinusta. Jumala on antanut sinulle oman äidin.

Äitiä kannattaa kiittää ja ilahduttaa muinakin päivinä kuin äitienpäivänä. On kuitenkin hyvä, että vuodessa on ainakin yksi päivä, jolloin erityisesti muistetaan äitiä.

Sinä tunnet parhaiten oman äitisi, mutta olet tavannut myös muiden lasten äitejä. Raamatun ihmisilläkin oli jokaisella oma äiti. Muistatko, kuka oli Jeesuksen äiti?

Jeesuksen äidin nimi oli Maria. Hän oli uskovainen ja ajatteli, että Jeesus-lapsi oli hänelle Jumalan antama lahja. Jokainen lapsi on äidilleen ja isälleen Jumalan lahja.

Maria halusi noudattaa Jumalan tahtoa ja kasvattaa Jeesusta parhaansa mukaan. Jeesus taas halusi huolehtia äidistään. Ennen kuolemaansa hän pyysi erästä opetuslastaan huolehtimaan Mariasta, sitten kun hän itse ei enää eläisi täällä maan päällä.

Huolehdimmehan äideistämme! Huolehdimmehan toisistamme! Jumala auttaa meitä siinä. Hän itse huolehtii meistä kaikista, omista lapsistaan.

Rauhallista ja siunattua äitienpäivää sinulle ja äidillesi!

Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 5/2014

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

 

Ruut halusi palvella Jumalaa

Eräs Noomi-niminen nainen muutti miehensä ja kahden poikansa kanssa Israelista vieraaseen maahan. Sieltä Noomin pojat löysivät itselleen vaimot. Toisen pojan vaimon nimi oli Orpa ja toisen Ruut.

Vieraalla maalla Noomin mies ja hänen poikansa kuolivat. Silloin Noomi päätti palata kotimaahansa Israeliin. Hän oli kuullut, että Jumala oli huolehtinut kansastaan ja antanut sille hyvän sadon.

Noomi sanoi kuolleiden poikiensa vaimoille: ”Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla.”

Orpa noudatti Noomin pyyntöä, mutta Ruut sanoi: ”Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.”

Silloin Noomi ymmärsi, että Ruut todella tahtoi tulla hänen mukaansa. He lähtivät ja saapuivat yhdessä Israeliin, Betlehemin kaupunkiin. Siellä oli juuri alettu leikata ohraa pelloilta.

Eräänä päivänä Ruut pyysi Noomilta lupaa mennä pellolle poimimaan maahan pudonneita ohrantähkiä. Ruut sai luvan ja meni sattumalta rikkaan ja mahtavan miehen, Boasin, pellolle.

Kun Boas kuuli, kuka Ruut oli, hän sanoi: ”Kuulehan, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan. Jää tänne ja pysy minun palvelijattarieni mukana. Pidä silmällä, millä pellolla minun mieheni leikkaavat, ja kulje heidän jäljessään. Jos sinua janottaa, niin mene noiden astioiden luo ja ota sieltä vettä niin kuin muukin väki.”

Silloin Ruut vaipui polvilleen, kumarsi maahan saakka ja sanoi Boasille: ”Miten sinä voit olla minulle näin hyvä? Kohtelet minua kuin tuttavaa, vaikka olen vierasmaalainen.”

Boas vastasi Ruutille: ”Minulle on kerrottu, kuinka hyvä sinä olet ollut Noomille miehesi kuoltua ja miten jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit vieraan kansan pariin. Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa.”

Boas auttoi Ruutia monin tavoin. Hän tarjosi tälle syötävää ja juotavaa ja pyysi, että tämä poimisi tähkiä vain hänen pelloiltaan.

Ruut sai poimia rauhassa ja ottaa parhaimmat tähkät. Hän oli pellolla iltaan saakka ja sai tähkistään kokonaisen säkillisen ohrajauhoja.

Kun Ruut palasi kotiinsa, Noomi iloitsi siitä, että he olivat saaneet runsaasti ruokaa. Noomi sanoi: ”Siunattu se, joka on kohdellut sinua noin hyvin! Siunatkoon häntä Herra, joka on aina muistanut niin eläviä kuin kuolleita.”

Ruut pysytteli Boasin pelloilla poimimassa tähkiä koko ohranleikkuun ja vielä vehnänleikkuunkin ajan.

Myöhemmin Ruut ja Boas avioituivat. He saivat lapsen, pojan, jolle he antoivat nimeksi Obed. Aikanaan tämän pojan lapsenlapsesta, Daavidista, tuli Israelin kuningas. n

Ruut 1–4

Pekka Aittakumpu

 

 

 

Sk 5/2014

Raamattu opettaa

 

Hyvässä turvassa äidin hoidossa

Äidin syli on lapselle turvallinen paikka. Äidin hoito on rakastavaa ja tuo hyvän mielen. Linnunpoikasenkin on hyvä olla emonsa sylissä.

Eräs virsi alkaa sanoilla: ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla” (Vk 397:1). Tässä virressä verrataan linnunpoikasen kokemaa turvaa siihen, että meillä ihmisillä on turvallista olla Jumalan lapsi. Jumala rakastaa meitä jokaista paljon. Jumala on turvamme.

Jumalan rakkautta ja turvallisuutta saa kokea Jumalan seurakunnassa. Virressä lauletaan: ”Herra seurakunnassansa aina hoitaa lapsiansa. Armonsa hän heille antaa, käsillänsä heitä kantaa.” (Vk 397:2.)

Toiset uskovaiset tuovat turvaa elämään. Heiltä voi saada tärkeitä neuvoja ja apua hädässä. Uskovainen ihminen voi saarnata toiselle synnit anteeksi. Olemme hyvässä Jumalan turvassa. Uskovaisten toisilleen osoittama rakkaus on parhaimmillaan kuin äidin rakkautta. Tätä kuvaavat erään Siionin laulun sanat:

Jumalan valtakunta on
kuin äiti läheisin, rakkain.
On syli äidin lämpöinen
ja paikka lapselle parhain.
Kun lapsi rakkautta saa
ja äiti hoitaa, puhdistaa,
ei mitään lapselta puutu.
(Sl. 268:4)

Ilpo Parviainen

 

 

Sk 5/2014

Tutustumme Raamatun kertomuksiin

 

Hyvä paimen

Joh. 10:1–21

Lammaslauma ja sitä hoitava paimen on tavallinen näky vielä tänäkin aikana Israelissa, Jeesuksen kotimaassa. Myös Raamatussa puhutaan paljon lampaista ja paimenista. Mooses ja Daavidkin olivat paimenia ennen kuin Jumala antoi heille tehtäväksi johtaa omaa kansaansa.

Kun Jeesus puhui ihmisille Jumalan valtakunnasta, hän käytti usein vertauksia. Jokapäiväiseen elämään kuuluvat tutut asiat auttoivat kuulijoita ymmärtämään hänen opetuksiaan. Vertaus hyvästä paimenesta kuvaa Jeesuksen hyvää huolenpitoa omistaan.

Paimenella on monta tehtävää. Hän johdattaa lammaslauman ruohoa kasvaville laitumille ja vesilähteitten luo. Lampaat tuntevat oman paimenensa äänen ja seuraavat häntä mielellään. Jos joku peto uhkaa käydä yksittäisen lampaan tai koko lauman kimppuun, paimen puolustaa sitä. Yön ajaksi paimen vie lauman kivimuurin ympäröimään lammastarhaan ja asettuu itse oviaukon eteen eläväksi portiksi.

Raimo Österberg

 

 

Sk 5/2014

Tutkimme Raamattua

 

Kunnioita isääsi ja äitiäsi

Oletko kuullut sellaisen väitteen, että nykyaikana lapset eivät enää kunnioita vanhempiaan ja muita aikuisia? Pitääköhän tämä paikkansa? Vanhemmille ja esimerkiksi opettajille saatetaan puhua rumasti, väittää vastaan tai toimia tahallaan eri tavalla kuin on sovittu. Voidaan jopa puhua selän takana pahaa ja halveksivasti kavereiden kanssa tai levitellä perättömiä juoruja. Tällainen käyttäytyminen ei liene vierasta kenellekään. Luulen kuitenkin, että pohjimmiltaan jokainen haluaisi kunnioittaa toisia ihmisiä.

Erityisen tärkeää on kunnioittaa omia vanhempiaan. Tämä on niin tärkeä asia, että Taivaan Isä on nostanut sen yhdeksi kymmenestä käskystä: kunnioita isääsi ja äitiäsi (2. Moos 20:12). Se on samalla myös ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: ”jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä” (Ef 6:3).

Elämä on Jumalan lahja, ja meidän tulee kunnioittaa sitä. Jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas siksi, että on olemassa. Taivaan Isän edessä jokainen ihminen on samanarvoinen. Ei ole sattumaa, että sinä olet syntynyt oman isäsi ja äitisi lapseksi. Myös he ovat saaneet oman elämänsä lahjaksi, kun ovat Jumalan tahdosta syntyneet tähän maailmaan. Jokainen isä ja äiti on juuri se oikea ja ainoa, Jumalan valitsema isä ja äiti lapselleen.

Jumalan sanan mukaan meidän tulee rakastaa lähimmäistä niin kuin itseämme ja tehdä toiselle sitä, mitä toivoisimme itsellemme tehtävän. Aina emme onnistu tässä. Suurinta rakkautta ja kunnioitusta isää ja äitiä kohtaan on se, että saamme antaa ja pyytää epäonnistumiset, tottelemattomuudet, pahat ajatukset ja kaikki muutkin syntimme anteeksi.

Petri Kulmala

 

 

 

 

 

Sk 4/2014

Terveisiä toimittajalta

Pääsiäinen on ilon juhla

PÄÄSIÄISENÄ saamme koristaa kotiamme iloisin värein. Maalaamme pääsiäismunia ja keräämme pajunoksia. Laitamme rairuohon kasvamaan. Se kuvastaa keväistä luontoa, joka herää talven jälkeen elämään.

Pääsiäistä edeltää palmusunnuntai. Se aloittaa hiljaisen viikon, jolloin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä. Palmusunnuntaina voit pukeutua virpojaksi.

Virpomisessa käytettävät pajunoksat muistuttavat palmunlehvistä, joita ihmiset levittivät tielle, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Saat ehkä palkkioksi suklaamunia, joiden sisältä löytyy yllätys. Pääsiäinen on keväisten värien ja ilon juhla.

Hiljaisen viikon päivillä on mielenkiintoisia nimiä: palmusunnuntain jälkeen on malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai eli pääsiäislauantai. Sukkasunnuntai eli pääsiäissunnuntai aloittaa uuden viikon, pääsiäisviikon.

Pääsiäiseen liittyy mukavien asioiden lisäksi myös surua ja kärsimystä. Pitkänäperjantaina Jeesus naulattiin ristille. Hän kuoli meidän kaikkien ihmisten syntien vuoksi. Kolmantena päivänä kuolemasta Jeesus nousi ylös haudasta ja meni taivaaseen. Suru vaihtui iloon.

Pääsiäisenä saamme olla iloisia siitä, että Jeesuksen ansiosta saamme uskoa syntimme anteeksi. Saamme iloita myös siitä, että valo lisääntyy ja luonto herää kevääseen. Linnut laulavat ja lumet alkavat sulaa. Aurinko lämmittää luontoa ja meidän mieliämme.

Kaarina Haukipuro

 

 

Sk 4/2014

Raamattu opettaa

Jeesus voitti synnin ja kuoleman

Alussa Jumala loi ihmisen. Hän muovasi maasta ihmisen hahmon ja puhalsi siihen hengen. Ensimmäiset ihmiset, Adam ja Eva, elivät vapaina Eedenin puutarhassa. Siellä heidän tehtävänään oli pitää huolta kasveista ja puista, kaloista, linnuista ja kaikista eläimistä. Silloin ei vielä ollut olemassa syntiä eikä kuolemaa.

Sitten käärme tuli kiusaamaan heitä ja houkutteli heidät tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan. Ensimmäiset ihmiset söivät puusta, josta Jumala oli kieltänyt syömästä, ja se oli syntiä. Synnin rangaistuksena ihmisen osaksi tuli myös kuolema.

Syntiinlankeemuksen jälkeen jokainen ihminen on ollut syntinen. Synti saa meidät rikkomaan Jumalan tahdon, tekemään ja sanomaan sellaista mitä ei pitäisi. Synti saa ihmiset olemaan ilkeitä toisilleen ja tuhoamaan luontoakin. Jumalan mieli tulee siitä murheelliseksi.

Jumala on kuitenkin halunnut auttaa meitä. Hän on lähettänyt maan päälle yhden ihmisen, joka ei ole syntinen. Jeesus, Jumalan Poika, tuli pelastamaan meidät synnin vallasta. Hän ei koskaan tehnyt syntiä. Jeesus oli kuuliainen Taivaan Isälle. Jeesus otti kannettavakseen kaikkien ihmisten synnit. Hän kärsi synnin rangaistuksen ja kuoli ristiinnaulittuna.

Kuolema ei ollut Jeesusta voimakkaampi. Jeesus nousi kuolleista pääsiäisenä. Kun me uskomme syntien anteeksiantamuksen evankeliumin Jeesuksen nimessä ja veressä, kuolemalla ei ole meihin valtaa. Mekin nousemme kuolleista viimeisenä päivänä ja pääsemme Jeesuksen mukana taivaaseen.

Mikko Pisilä

 

 

Sk 4/2014

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

Debora ja israelin voitto

Jumala auttoi israelilaiset uuteen kotimaahansa, Kanaaninmaahan. Israelilaiset eivät kuitenkaan totelleet Jumalaa. He hylkäsivät Jumalan ja palvelivat epäjumalia. Silloin Jumala antoi heidän joutua onnettomuuksiin.

Lopulta Jumala asetti israelilaisten johtajiksi tuomareita, jotka auttoivat heitä. Mutta israelilaiset eivät vieläkään totelleet Jumalaa. Silloin Jumala antoi heidän joutua Kanaanin kuninkaan valtaan.

Kanaanin kuninkaan sotajoukot kohtelivat israelilaisia huonosti. Israelilaiset ymmärsivät, etteivät he selviäisi ilman Jumalan apua. He hylkäsivät epäjumalat ja huusivat Jumalaa apuun.

Siihen aikaan Israelissa oli tuomarina naisprofeetta Debora. Hän kutsui luokseen Barak-nimisen israelilaisen miehen ja sanoi hänelle: ”Herra, Israelin Jumala, antaa sinulle tämän käskyn: Kokoa kymmenentuhannen miehen sotajoukko. Minä annan sinun voittaa Kanaanin kuninkaan sotavaunut ja joukot.”

Barak vastasi Deboralle: ”Minä lähden, jos sinä lähdet kanssani. Mutta ellet lähde, en minäkään lähde.” Silloin Debora sanoi Barakille: ”Hyvä on, minä lähden kanssasi, mutta sinä et tästä retkestä saa kunniaa. Herra antaa vihollisemme naisen käsiin.”

Naisprofeetta Debora lähti Barakin ja kymmentuhannen sotilaan kanssa vuorelle. Kun Kanaanin kuninkaan sotajoukot kuulivat, että Israelin sotilaat lähestyivät. He kokoontuivat yhteen taistelua varten.

Silloin Debora sanoi Barakille: ”Lähde liikkeelle! Nyt on se päivä, jona Herra antaa vihollisen sinun käsiisi. Tiedäthän, että Herra itse kulkee sinun edelläsi!”

Barak hyökkäsi sotilaidensa kanssa. Silloin Jumala saattoi koko Kanaanin kuninkaan sotajoukon sekasorron valtaan. Barak ajoi Kanaanin kuninkaan sotajoukkoa takaa, ja se tuhottiin kokonaan.

Israel sai Jumalan avulla voiton ja vapautui Kanaanin kuninkaan vallasta. Silloin Debora ja Barak kiittivät ja ylistivät Jumalaa. He lauloivat yhdessä: ”Kuulkaa minua, kuninkaat, kuunnelkaa, ruhtinaat! Minä tahdon laulaa Herralle, minun soittoni ylistää Israelin Jumalaa. Näin tuhoutuvat kaikki sinun vihollisesi, Herra, mutta ne, jotka Herraa rakastavat, ovat voitokkaat kuin nouseva aurinko.”

Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta. n

Tuom. 4–5

Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 4/2014

Tutkimme Raamattua

Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen

Ristiinnaulitsemisen jälkeen Jeesus haudattiin kalliohautaan, jonka Joosef Arimatialainen antoi hänen käyttöönsä. Naisten mennessä haudalle kolmantena päivänä he huomasivat ihmeen tapahtuneen. Hauta oli tyhjä. Jeesus oli noussut kuolleista.

Jeesus ilmestyi näiden uskovaisten naisten lisäksi lähimmille opetuslapsilleen. Ylösnousemisensa jälkeen Vapahtaja ilmestyi monta kertaa omilleen. Näin tapahtui muun muassa Emmauksen tiellä, Gennesaretin järvellä ja opetuslasten ollessa koolla lukittujen ovien takana.

Jeesus toi pelkääville opetuslapsilleen turvallisia terveisiä ja antoi omilleen merkittävän tehtävän. Hän lähetti heidät saarnaamaan syntien anteeksiantamusta. Jeesus sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut.” (Joh. 20:22–23.) Tämä tehtävä koskee myös tämän ajan uskovaisia. Tehtävämme on saarnata syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä.

Evankeliumin uskominen vahvistaa heikkoa uskoa ja poistaa epäilyksiä. Opetuslapsi Tuomaksellakin oli epäilyksiä. Hän ei jaksanut uskoa, että itse Jeesus ilmestyi heidän keskelleen. Kun Tuomas sai nähdä Jeesuksen haavat, hän uskoi.

Jeesus sanoi Tuomakselle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” (Joh. 20:29.) Me emme voi omin silmin nähdä Jeesusta. Uskon silmin näemme, että Vapahtaja on Pyhän Hengen kautta uskovaisten keskellä.

Pekka Kainua

 

 

 

 

 

Sk 3/2014

Terveisiä päätoimittajalta

Puuhaa ulkona ja sisällä

Miten sinun talvesi on mennyt? Oletko tehnyt talvipuuhia: hiihtänyt, luistellut, laskenut mäkeä tai rakentanut lumiukon tai lumilinnan?

Entä mitä olet tehnyt sisällä? Minun pienet lapseni tykkäävät esimerkiksi piirtää, katsella kuvakirjoja, muovailla muovailuvahalla ja askarrella Hama-helmillä. He myös rakentavat mielellään taloja ja telttoja jakkaroista, torkkupeitoista, tyynyistä ja muista kodin tavaroista. Silloin isosisko on usein prinsessa ja isoveli vaikkapa sammakko. Pikkuveljeä he sanovat esimerkiksi Muumipeikoksi.

Meillä kaikilla on omat lempileikkimme ja touhumme. Taivaan Isä on antanut meille rikkaan maailman, jossa riittää ihmeteltävää ja puuhasteltavaa.

Joskus leikin jälkeen on melko kova urakka kerätä kaikki tavarat ja laittaa ne takaisin oikeille paikoilleen. Kun kaikki leikkijät osallistuvat siivoamiseen, se käy helpommin ja nopeammin. On hyvä oppia siivoamaan jälkensä. Silloin talo pysyy järjestyksessä ja siellä on mukavampi olla.

Elämässä on myös hetkiä, jolloin on vaikea keksiä tekemistä. On tylsää. Toisinaan äidillä tai isällä ei ole mahdollisuutta antaa käyttöön luistimia tai lumilautaa tai sellaisia askartelutarvikkeita, joita kovasti haluaisi. Silloin harmittaa. Sellaisessa tilanteessa kannattaa kuunnella äitiä ja isää ja ryhtyä vaikka puuhailemaan jotakin muuta.

Leikkiessä sattuu ja tapahtuu monenlaista. Saattaa tulla myös riitaa. Voi tulla rumia sanoja ja joku saattaa satuttaa toista. Silloin tulee itku. Riidat selviävät, kun pyydetään ja annetaan anteeksi. Sen jälkeen on mukava jatkaa leikkiä hyvällä mielellä.

Leikkiessäkin on hyvä muistaa Jeesuksen opetus: Tee toisille niin kuin haluaisit heidän tekevän sinulle. Leikimme reilusti ja reippaasti emmekä jätä ketään leikin ulkopuolelle.

Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 3/2014

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

Iisak ja Rebekka

Abraham ja Saara olivat toivoneet pitkään omaa lasta. He olivat jo hyvin vanhoja, kun he viimein saivat pojan. He antoivat pojalleen nimeksi Iisak.

Kun Iisakista oli kasvanut aikuinen mies, hänen äitinsä Saara kuoli. Abraham toivoi, että Iisak löytäisi itselleen vaimon, jonka kanssa tämä voisi perustaa perheen.

Abraham omisti paljon lampaita, vuohia ja karjaa sekä arvokkaita kulta- ja hopeaesineitä. Jumala oli siunannut monin tavoin häntä ja hänen perhettään.

Abraham lähetti palvelijansa etsimään Iisakille vaimon. Hän antoi palvelijalleen ohjeeksi: ”Menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille.”

Palvelija lähti matkaan ja pysähtyi Nahorin kaupungin ulkopuolelle kaivon luo. Hän rukoili, että Jumala osoittaisi, kuka olisi sopiva vaimo Iisakille. Hän pyysi Jumalalta, että Iisakille tarkoitettu tyttö tarjoaisi vettä sekä hänelle että hänen kameleilleen.

Kaivolle tuli kaunis Rebekka-niminen tyttö noutamaan vettä. Kun Rebekka oli täyttänyt ruukkunsa, palvelija pyysi häneltä: ”Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi”. Rebekka täytti hänen pyyntönsä ja sanoi: ”Haen myös sinun kameleillesi vettä niin paljon kuin ne juovat.”
Kun kamelit olivat saaneet vettä juodakseen, palvelija antoi Rebekalle kultaisia koruja ja sanoi: ”Kerrohan, kenen tytär sinä olet. Onko isäsi talossa meille tilaa yöpyä?”

Rebekka kertoi, että hänen isänsä oli Betuel, Abrahamin sukulainen. Hän sanoi myös, että palvelija ja tämän kamelit voisivat yöpyä hänen kodissaan. Silloin palvelija polvistui maahan, kumarsi ja kiitti Jumalaa.

Palvelija meni Rebekan kanssa tämän kotiin. Hän kertoi Rebekan isälle, Betuelille, miten Jumala oli näyttänyt, että Rebekasta tulisi Iisakin vaimo. Silloin Betuel sanoi: ”Tämä asia on Herrasta lähtöisin, me emme voi sanoa mitään sen puolesta tai sitä vastaan. Tässä on Rebekka, ota hänet mukaasi. Tulkoon hänestä isäntäsi pojan vaimo, niin kuin Herra on määrännyt.”

Kuultuaan Betuelin sanat Abrahamin palvelija kiitti Jumalaa. Sitten hän otti esiin hopea- ja kulta­esineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Hän antoi arvokkaita lahjoja myös Rebekan veljelle ja äidille.

Rebekka halusi lähteä Abrahamin palvelijan mukaan ja mennä Iisakin vaimoksi. Hän nousi palvelijattariensa kanssa kamelin selkään, ja he lähtivät matkaan.

isak oli eräänä iltana kävelyllä, kun hän huomasi kamelikaravaanin lähestyvän. Hän meni Rebekkaa vastaan ja vei hänet äitinsä Saaran telttaan. Hän otti Rebekan vaimokseen ja rakasti häntä. Hän sai lohdun suruun, jota hän oli tuntenut äitinsä kuoleman vuoksi.
Abraham eli hyvin vanhaksi, sataseitsemänkymmentäviisivuotiaaksi. Kun hän kuoli, Jumalan siunaus seurasi hänen poikaansa Iisakia.

1. Moos. 23–25

Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 3/2014

Raamattu opettaa

Enkeli suojelee

”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla” (2. Moos. 23:20).

Lapsena pelkäsin, että näkisin enkelin. Koulun uskontotunnilla olin nähnyt videon, joka kertoi Johannes Kastajan elämästä. Jerusalemin temppelissä enkeli ilmestyi Johanneksen isälle, pappi Sakariaalle. Videon tekijät olivat kuvanneet enkelin ilmestymisen voimakkain tehostein. Tästä jäi hiukan pelottava kuva pienen pojan mieleen.

Monet Raamatun henkilöt, jotka kohtasivat enkelin, pelkäsivätkin. Kun enkeli ilmestyi pappi Sakariaalle, Jeesuksen äidille Marialle ja jouluyön paimenille, hän joutui sanomaan heille:
– Älkää pelätkö!

Enkelin ulkomuoto on taivaallinen ja kirkas. Häntä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä hän on hyvän ja turvallisen Jumalan asialla. Siksi Jumalan lapsen, sinun tai minun, ei tarvitse pelätä enkeliä.

Jumala on nähnyt hyväksi, että ihmiset eivät useinkaan näe enkeleitä. Minäkään en nähnyt enkeliä, turhaan sitä pelkäsin. Vaikka emme näkisikään enkeleitä, voimme luottaa Jumalan lupaukseen heistä. Niiden tehtävänä on suojella ja johdattaa uskovaista ihmistä.

Raamattu kertoo myös, että enkeleillä on monia muitakin tehtäviä kuin viestien vieminen. Voit etsiä Raamatusta erilaisia kertomuksia enkeleistä, heidän nimistään ja tehtävistään. Heillä on tehtäviä sekä taivaassa että maan päällä. Tutunnäköisiä enkeleitä kohtaamme arkisessa elämässämme. He ovat toisia uskovaisia ihmisiä, Jumalan lapsia.

Harri Vähäjylkkä

 

 

Sk 3/2014

Tutustumme Raamatun kertomuksiin

Manna ja viiriäiset

2. Moos. 18:11–35

Jumala antaa lapsilleen toisinaan myös koettelemuksia. Meidänkin aikanamme voi käydä niin, että jossakin perheessä kummallakaan vanhemmista ei ole työtä. Raha ei tunnu riittävän edes asumisesta aiheutuviin menoihin ja ruokaan, puhumattakaan uusista vaatteista ja harrastusvälineistä. Silloin voi tulla epäilys, että Jumala on kokonaan unohtanut meidät.

Vanhassa testamentissa kerrotaan, miten Jumala oli antanut Moosekselle tehtäväksi johdattaa Israelin kansa Egyptin orjuudesta takaisin Kanaanin maalle. Kun faarao oli lähtenyt ajamaan israelilaisia takaa, Jumala oli ihmeellisellä tavalla auttanut kansansa Punaisen meren yli ja pelastanut sen. Erämaa­vaelluksella luottamus Jumalan huolenpitoon kuitenkin katosi monta kertaa, kun vesi tai ruoka uhkasi loppua.

Sinin autiomaassa ihmiset alkoivat nälissään valittaa Moosekselle ja Aaronille, että heidän olisi ollut parempi kuolla Egyptissä lihapatojen ääressä kuin nääntyä nälkään autiomaassa.

Raimo Österberg

 

 

Sk 3/2014

Tutkimme Raamattua

Uskon palkka on elämä taivaassa

Jumala haluaa kaikkien ihmisten pääsevän taivaaseen. Sielunvihollinen yrittää estää sen houkuttelemalla meitä syntiin. Se houkuttelee tekemään sellaista, mikä ei ole oikein.

Kun haluamme olla uskomassa, yritämme elää Jumalan tahdon mukaisesti. Omatunto varoittaa meitä, jos olemme vaarassa langeta syntiin. Sen lisäksi apunamme ovat uskovaiset vanhemmat, sisarukset ja ystävät. Kannattaa kuunnella heidän neuvojaan.

Olemme kuitenkin ihmisinä syntiin taipuvaisia ja lankeamme joskus. Silloin Jumalan ääni puhuu omassa­tunnossamme ja kehottaa meitä uskomaan synnit anteeksi. Puhtaalla omallatunnolla on hyvä olla.

Omaatuntoa on tärkeää hoitaa anteeksiantamuksen evankeliumilla. Usko säilyy puhtaassa omassatunnossa. Jos omaatuntoa ei hoida, se paatuu synnin vuoksi ja ihminen joutuu epäuskoon.

Raamatussa kerrotaan, että synnin ja epäuskon palkka on kuolema. Kaikki ihmiset kuolevat joskus. Elämämme pituuden tietää vain Jumala. Paavali ei tässä kuitenkaan tarkoita vain ajallista kuolemaa, vaan ikuista eroa Jumalasta, joka kohtaa ihmisen, jos hän kuolee epäuskoisena.

Paavali jatkaa kirjoitustaan: ”Mutta Jumalan armo­lahja ­on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Jumala tiesi jo maailman alussa, että ihmiset joutuvat helposti syntiin. Siksi hän lähetti Jeesuksen lunastamaan meidän syntimme. Jumala antoi kaikkein parhaimman lahjansa, jotta jokainen ihmisen voi saada syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin ihminen saa uskon lahjan omakseen.

Uskon palkka on iankaikkinen elämä taivaan kodissa. Sitä palkkaa kannattaa tavoitella.

Kimmo Heikkilä

 

Sk 2/2014

Terveisiä päätoimittajalta

Jokainen on tärkeä

Pieni poikani on viime aikoina alkanut puhua. Vielä vähän aikaa sitten hän ei osannut sanoa sanaakaan. Nyt hän osaa jo sanoa ”anna”, ”ei”, ”haluaa”, ”pappa” ja monia muitakin sanoja. Hän puhuu yhden sanan kerrallaan ja opettelee joka päivä lisää.

Pienen poikani isosisko ja isoveli osaavat jo puhua enemmänkin kuin yhden sanan kerrallaan. Heidän ei enää tarvitse opetella puhumaan, mutta heillä on paljon muuta opeteltavaa.

Kun harjoittelemme erilaisia elämässä tarvittavia taitoja, huomaamme, että Jumala on luonut meidät ihmiset erilaisiksi. Jotkut meistä oppivat helposti pyöräilemään, uimaan tai luistelemaan. Toiset taas oppivat helpommin lukemaan, laskemaan tai soittamaan jotakin soitinta.

Olemme erilaisia myös ulkonäöltämme ja monella muullakin tavalla. Joku on pitkä, toinen on lyhyt, jonkun iho on vaalea, toisen on tumma. Joku puhuu äidinkielenään englantia, joku taas suomea tai venäjää.

Olemme kuitenkin kaikki Jumalan luomia. Jokainen ihminen on Jumalalle rakas ja tärkeä. Hän haluaa, että myös me ihmiset rakastamme toisiamme ja teemme toisillemme hyvää.

Jumala johtaa kaiken meidän parhaaksemme. Hän on antanut meille lahjaksi elämän ja monia meille rakkaita asioita: isän ja äidin, ehkä siskoja ja veljiä, tätejä ja setiä, mummon ja papan.

Kaikkein suurin ja tärkein Jumalan lahja on se, että hän antoi maailmaan ainoan Poikansa Jeesuksen. Jeesus rakastaa jokaista ihmistä, ja siksi hän kuoli ristillä koko maailman syntien vuoksi.

Jeesus sovitti sinunkin syntisi. Raamattu sanoo, että Jeesuksen veri puhdistaa meidän sydämemme, niin että voimme palvella Jumalaa.
Jumala haluaa, että pääsemme kerran taivaan kotiin hänen luokseen. Sinullekin on varattu oma paikka taivaan kodissa.

Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 2/2014

Raamatun Vanhan testamentin kertomus

Abraham ja Saara saavat lupauksen

Nykyisen Turkin alueella Harranissa asui Abram ja hänen vaimonsa Sarai. Jumala puhui Abramille ja käski hänen lähteä asuinpaikastaan. Jumala lupasi osoittaa hänelle uuden asuinpaikan.

Abramilla ja Sarailla ei ollut lapsia. Jumala kuitenkin lupasi Abramille, että tämän jälkeläisistä kasvaisi suuri kansa. Jumala myös lupasi siunata Abramia ja hänen jälkeläisiään.

Abram oli oli jo vanha mies, kun hän lähti Sarain kanssa Jumalan käskyn mukaisesti kotiseudultaan. He ottivat mukaansa koko omaisuutensa sekä Abramin veljenpojan Lootin ja muuta väkeä.

Jumala johdatti Abramin Kanaaninmaahan, jonne hän asettui asumaan. Hän rakensi sinne Jumalalle alttarin ja rukoili Jumalaa.
Abram oli hyvin rikas; hänellä oli karjaa, hopeaa ja kultaa. Hän puhui Jumalalle siitä, ettei hänelle ollut omaa lasta, jolle hän voisi jättää omaisuutensa perinnöksi.

Silloin Jumala lupasi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Jumalan lupaukseen.

Abram oli yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, kun Jumala ilmestyi hänelle jälleen. Jumala uudisti lupauksensa ja sanoi, että Abramin jälkeläisistä kasvaisi suuri kansa.

Sitten hän antoi Abramille uuden nimen Abraham, joka tarkoittaa ”kansojen paljouden isä”.

Jumala sanoi vielä Abrahamille: ”Minä annan sinulle paljon jälkeläisiä, ja sinusta on polveutuva kansakuntia ja kuninkaita. Minä pidän voimassa liiton sinun ja myös sinun jälkeläistesi kanssa. Minä olen sinun Jumalasi ja sinun jälkeläistesi Jumala.”

Jumala antoi Sarain uudeksi nimeksi Saara. Hän sanoi, että Saara synnyttäisi pojan ja että Abrahamin tulisi antaa tälle nimeksi Iisak.

Eräänä päivänä, kun Abraham istui telttansa ovella, Jumala puhui hänelle jälleen. Saara oli sisällä teltassa ja kuuli, kun Jumala sanoi: ”Ensi vuonna minä palaan sinun luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin on vaimollasi Saaralla poika.”

Saara naurahti itsekseen ja ajatteli, voisiko niin vanha nainen enää saada lasta. Silloin Jumala kysyi Abrahamilta: ”Miksi Saara nauroi? Miksi hän ajatteli: ’Voisinko minä todella vielä synnyttää, vaik­ka olen näin vanha?’ Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna minä palaan luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin Saaralla on poika.”

Saara väitti: ”En minä nauranut”, sillä häntä pelotti. Mutta Jumala sanoi: ”Saara, kyllä sinä nauroit.”

Jumala piti huolen Saarasta ja täytti antamansa lupauksen. Saara alkoi odottaa kohdussaan lasta ja synnytti pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut.

Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa syntyi. Hän antoi pojalleen nimeksi Iisak niin kuin Jumala oli käskenyt.

Saara sanoi: ”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.”
Saara sanoi vielä: ”Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: ’Saara imettää poikia’? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään.”

1. Moos. 11:31 – 1. Moos. 18; 1. Moos. 21

Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 2/2014

Raamattu opettaa

Jeesus kuoli koko maailman syntien vuoksi

Raamatussa kerrotaan, kuinka ensimmäiset ihmiset, Aadam ja Eeva, elivät vapaina ja onnellisina paratiisissa. Heillä ei ollut huolia, kun he luottivat kaikessa Jumalaan.

Taivaan Isä oli kieltänyt Aadamia ja Eevaa, että paratiisin keskimmäisestä puusta ei saanut syödä hedelmiä. Sielunvihollinen kuitenkin houkutteli Eevaa ja sai hänet tekemään väärin: Eeva otti hedelmän puusta, johon Taivaan Isä oli kieltänyt koskemasta. Myös Aadam söi kielletyn puun hedelmää.

Aadamia ja Eevaa alkoi pelottaa, ja he yrittivät mennä piiloon. Se ei kuitenkaan auttanut, koska Taivaan Isä näki Aadamin ja Eevan, myös heidän ajatuksensa. Myös tänään Taivaan Isä näkee kaiken, hän näkee jokaisen ihmisen sydämeen.  

Jos ihminen tekee jotain sellaista, joka on väärin, hän tekee syntiä. Niin kävi Aadamille ja Eevalle.

Me kaikki ihmiset teemme joskus syntiä, vaikka emme sitä haluaisikaan.  Raamatussa opetetaan, että meidän pitää kuitenkin taistella syntiä vastaan. Se tarkoittaa sitä, että haluamme turvautua Jumalaan ja uskoa omat syntimme anteeksi.

Jumala rakastaa jokaista ihmistä. Hän antaa meille kaikki synnit anteeksi. Hän lähetti tänne maan päälle oman Poikansa, Jeesuksen, sovittamaan koko maailman synnit ristinkuolemalla. Tämä oli Jumalan suunnitelma. Ihmisen omatunto puhdistuu, kun hän uskoo synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Petri Kulmala

 

 

Sk 2/2014

Tutustumme Raamatun kertomuksiin

Jeesus parantaa sokean kerjäläisen

Helmikuussa on laskiaissunnuntai, josta alkaa paastonaika. Paastonaikana muistelemme Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita, jotka päättyivät kärsimykseen ja kuolemaan.

Me saatamme monesti ihailla varakkaita ja terveitä ystäviämme ja haluaisimme olla heidän seurassaan. Jeesukselle jokainen ihminen oli arvokas. Hän huomasi myös köyhät ja sairaat ja pysähtyi auttamaan heitä.

Jeesus oli opetuslastensa kanssa viimeistä kertaa matkalla Jerusalemiin. Paljon kansaa kulki heidän mukanaan. Lähellä Jerikon kaupunkia tien vieressä istui sokea kerjäläinen. Hän kuuli melua ja kysyi, mitä on tekeillä. Kun sokea sai tietää, että Jeesus Nasaretilainen oli juuri menossa ohi, hän alkoi huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etummaisina kulkevat käskivät sokean olla hiljaa, mutta mies huusi vain entistä kovemmalla äänellä Jeesusta avuksi.

Raimo Österberg

 

 

Sk 2/2014

Tutkimme Raamattua

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen

aamatun alussa kerrotaan, että Jumala loi maailman. Hän loi taivaan, maan ja meren sekä kasvit ja eläimet. Lopuksi Jumala loi ihmisen. ”Jumala loi ihmisen kuvakseen” (1. Moos. 1:27).

Raamatussa sanotaan myös, että Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento. (1. Moos. 2:7.)
Millekään muulle luodulle Jumala ei antanut samanlaista henkeä kuin ihmiselle. Jumalan antama henki teki ihmisestä Jumalan kaltaisen, iankaikkisesti elävän olennon. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen elämä jatkuu vielä kuolemankin jälkeen. Uskovaisen ihmisen elämä jatkuu kuoleman jälkeen taivaassa.

Jumalan kuva turmeltui, kun ensimmäinen ihmispari, Aatami ja Eeva, lankesivat syntiin. Jeesus kuitenkin sovitti kaikki synnit. Jeesuksen ansiosta me voimme olla yhä Jumalan kuvia. Synnin vuoksi emme voi kuitenkaan olla Jumalan kaltaisia.

Me kaikki ihmiset olemme erilaisia. Jokainen ihminen on arvokas ja suuri ihme (Ps. 139). Ajattelepa, maailmassa on melkein seitsemän miljardia ihmistä, mutta yksikään heistä ei ole samanlainen kuin joku toinen. Joku on pitkä, joku lyhyt. Toisella on vaalea iho, toisella tumma. Jokaisella on Jumalan antamia lahjoja. Ketään ihmistä ei saa haukkua tai turhaan arvostella (Jaak. 3:9).

Lopullisesti ihmisestä tulee Jumalan kuva vasta sitten, kun hän pääsee taivaaseen. Raamatussa sanotaan, että taivaassa Jumalan lapsista tulee Jumalan kaltaisia: ”Me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on” (1. Joh. 3:2).

Ilpo Parviainen

 

 

 

Sk 1/2014

Terveisiä päätoimittajalta

Jumalaan luottaen uuteen vuoteen

Vanha vuosi jäi äskettäin taakse, ja elämme nyt uutta vuotta 2014. Monet antoivat vuoden vaihtuessa uudenvuodenlupauksia. Muistan, kuinka pikkupoikana lupasin harjata hampaani ahkerammin. Joku toinen on ehkä luvannut tehdä läksynsä paremmin tai lukea pikkusisaruksille kirjoja useammin. Tällaiset ovat hyviä lupauksia. Kannattaa pitää huolta itsestään ja muista ihmisistä.

Vuoden vaihtuessa meillä ihmisillä on tapana ajatella menneen vuoden tapahtumia ja suunnitella tulevaa. Millainen vuosi sinulla oli? Miten vietit joulua? Kävitkö suviseuroissa tai yökylässä mummolassa? Saitko uusia kavereita? Toivon, että sinulle jäi kuluneesta vuodesta mukavia muistoja.

Ehkä muistat myös ikäviä asioita. Elämässäsi on saattanut olla onnettomuuksia ja surua. Joku läheinen on voinut nukkua pois. Hän on päässyt haudan lepoon. Siellä hän odottaa ylösnousemuksen päivää, jolloin Jeesus tulee herättämään kaikki ihmiset kuolleista ja kutsuu uskovaiset taivaan kotiin. Taivaassa on hyvä olla.

Me kaikki ihmiset olemme omanlaisiamme, erilaisia. Meitä yhdistää kuitenkin se, että Jumala on luonut meistä jokaisen. Olemme saaneet syntyä tänne maailmaan Jumalan lapsina.

Jumala pitää meistä hyvää huolta, tapahtuipa elämässämme mitä tahansa.  Hän ohjaa elämäämme niin onnen kuin epäonnen päivinä. Suositussa lastenvirressä 492 lauletaan: "Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee."

Olet ehkä jo miettinyt, mitä kaikkea aiot tehdä tänä vuonna. Saatat jo suunnitella esimerkiksi tulevan kesän uintireissuja tai suviseuroja.

On hyvä, että meillä on haaveita ja suunnitelmia. Ne toteutuvat, jos Jumala suo. Jumala johtaa elämäämme viisaasti ja kääntää lopulta kaiken parhain päin. Tuttu virsi loppuu sanoihin: "Johda, Jeesus rakkahin, meidät taivaan kotihin."

Pekka Aittakumpu

 

 

Sk 1/2014

Raamattu opettaa

Taivaan Isän huolenpidossa

skari-ikäinen Peik-poika oli isän kanssa uimassa. Peik oli vasta oppinut uimaan. Isän kanssa oli sovittu, että Peik uisi uima-altaan reunaa pitkin. Kävi kuitenkin niin, että neuvot unohtuivat. Peik ui katsomaan altaan kiinnostavia vesiputouksia. Voimat ja taidot kuitenkin loppuivat kesken, eikä Peik jaksanut enää uida. Hän alkoi vajota pinnan alle, mutta ehti vielä huutaa hätääntyneellä äänellä:
– Iskä auta!

Isä oli onneksi lähellä ja ehti auttaa pinnan alle joutunutta Peikiä. Myöhemmin yhdessä todettiin, että Taivaan Isä suojeli pientä uimaria hukkumiselta. Hän oli koko ajan nähnyt kaiken.

Opetuslapsetkin pelkäsivät kerran hukkuvansa. Venematkallaan he joutuivat myrskyyn. Mukana ollut Jeesus vain nukkui. Pelkonsa keskellä opetuslapset unohtivat Jeesuksen opetukset Jumalan huolenpidosta ja hänen antamastaan turvasta. Opetuslapset hätääntyivät. Jeesus sanallaan rauhoitti rajuilman.

Joskus puhutaan myös elämän tai maailman myrskyistä. Voit pohtia, mitä sillä tarkoitetaan. Uskovaisen ihmisen ei tarvitse pelätä kuitenkaan mitään. Jeesus kulkee hänen kanssaan ja auttaa pois myrskyistä, kuten hän auttoi kerran opetuslapsiaan.

Harri Vähäjylkkä

 

 

Sk 1/2014

Tutkimme Raamattua

Onko sinua joskus pelottanut?

”Levolle laskeun luojani…” Peittelen pienimmät lapset sänkyihinsä. Käyn myös koululaisten vuoteiden vierellä. Tutut iltarukouksen ja siunauksen sanat ovat tärkeitä sekä itselleni että lapsille.

Jonkin ajan päästä alkaa kuulua pienten jalkojen askelia. Ekaluokkalainen ei saa unta, koska häntä pelottaa. Pimeä talvi-ilta huoneen ikkunan takana näyttää niin synkältä. Isoveli on kaverin luona yökylässä, ja olo on yksinäinen.

Istumme hetken sohvalla ja juttelemme kuluneesta päivästä sekä seuraavan päivän mukavista touhuista. Puhumme myös Taivaan Isästä ja hänen varjeluksestaan ja huolenpidostaan – siitä, kuinka ei tarvitse olla peloissaan, koska Jumala pitää meistä huolta.

Vähitellen silmät alkavat painua kiinni, ja lopulta kannan nukkuvan lapseni omaan sänkyynsä. Hän jää sinne nukkumaan levollista unta.
Sinuakin on varmasti joskus pelottanut. Raamatussa kerrotaan monista ihmisistä, jotka ovat olleet peloissaan. Esimerkiksi opetuslapsia pelotti, kun he olivat veneessä kovan myrskyn keskellä. Opetuslapset pelkäsivät, että vene kaatuu ja he hukkuvat. Jeesus oli mukana, mutta hän nukkui.

Raamatussa kerrotaan, kuinka peloissaan olevia ihmisiä on lohdutettu. Myrskyn keskellä Jeesus oli opetuslastensa kanssa. Kun opetuslapset herättivät Jeesuksen, hän tyynnytti myrskyn ja rohkaisi opetuslapsiaan.

Jumalan sana lohduttaa ja rohkaisee pelon alla eläviä. Maailman ihmeellisimmän rohkaisun ja lohdutuksen ihminen saa kuulla, kun hän saa uskoa omat syntinsä anteeksi.

On turvallista, kun saat luottaa elämässäsi Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon. Kaikkein suurinta huolenpitoa on se, että kun varjellumme uskomassa, pääsemme kerran taivaan kotiin.

Jouni Hintikka

 

 

 

Sk 12, 2013

Pääkirjoitus:

Ihana joulunodotus

Kun olin pikkutyttö, odotin ensimmäistä adventtia ja joulukuun alkua hartaasti. Silloin ullakolta haettiin joulukoristepahvilaatikot, joiden sisältö riemastutti meitä lapsia joka vuosi aina vain yhtä paljon. Mikä ilo oli asetella vanhat, rakkaat jouluvalot paikoilleen! Ja tonttutaulut ja enkeli-koristeet ja himmelit!

Tässä lehdessä puhutaan joulun odottamisesta ja joulun sanomasta. Lapset kertovat, millaisia ajatuksia joulu herättää ja millaisia perinteitä jouluun liittyy heidän perheessään. Haastatteluissa ja hartauskirjoituksissa puhutaan myös joulun suurimmasta lahjasta, Jeesus-lapsesta. Hän syntyi, jotta jokainen, joka häneen uskoo, saisi aina elää Jumalan yhteydessä.

Odotatko sinä joulua? Oletko ehkä jo leiponut piparkakkuja äidin tai isän kanssa? Kenties sinunkin kotona on ikkunoille laitettu jouluvaloja tuikkimaan. Miltä joulun odotus sinusta tuntuu?

Muistan, kuinka pikkutyttönä nautin joulun odottamisesta. Samalla siihen liittyi pientä kihelmöivää jännitystä. Kynttilät ja joululaulut olivat minulle erityisen tärkeitä. Usein iltaisin laitoin joululevyn soimaan ja nautin musiikista ja hämärästä hetkestä, jota jouluvalot valaisivat. Kirjoitan tähän yhden säkeistön eräästä joululaulusta, joka kosketti minua silloin paljon:

Jouluaamuna kirkkoihin ihmislapset saapuu. Kohta hartaisiin mielihin -enkellaulu kuuluu. Katso Jumalan maailmaa, katso kauneutta. Täällä jaksat sä vaeltaa, täällä on rakkautta.

Toivotan sinulle Taivaan Isän siunaamaa joulunodotusta ja joulunaikaa!

Hanna Kallunki

P.S. Olen tämän syksyn toiminut Siionin kevään toimittajana, mutta vuodenvaihteessa siirryn muihin tehtäviin ja tämän lehden toimittajana aloittaa Kaarina Haukipuro. Lämmin kiitos lukijoille sekä juttujen kirjoittajille ja kuvittajille hyvästä yhteistyöstä!

 

Sk 12, 2013

Raamattu opettaa:

Jeesus on paras joululahja

Jouluna annetaan ja saadaan lahjoja. Jotakin lahjaa olet ehkä erityisesti toivonut, joku toinen voi olla mukava yllätys. Pehmeissä paketeissa on usein vaatteita ja kovissa paketeissa leluja. Jos paketin sisältä kuuluu rapinaa, siellä on ehkä karkkia. Itselleni yksi parhaimmista joululahjoistani on ollut elektroniikkapeli, jonka sain seitsemänvuotiaana.

Mikä on paras joululahja? Oikea vastaus tähän kysymykseen on ”Jeesus”. Joulu on Jeesuksen, Jumalan Pojan, syntymäjuhla. Jeesus syntyi maailmaan Jumalan lahjana kaikille ihmisille. Jumala rakasti ihmisiä niin paljon, ”että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Joulupukin tuomat lahjat ovat mukavia ja tuovat hyvää joulumieltä. Usein kuitenkin kyllästymme niihin tai ne menevät rikki ja joudumme luopumaan niistä. Jeesus on niin suuri lahja Jumalalta, että siitä lahjasta riittää iloa elämämme jokaiselle päivälle. Jeesus on lahja kaikenikäisille. Jeesuksen ansiosta me olemme Jumalan lapsia.

Jotkut vanhat ihmiset viettävät joulua siten, että he eivät anna toisilleen lahjoja ollenkaan. He vain käyvät joulukirkossa kuulemassa Jeesuksesta. Sen jälkeen he laulavat joululauluja ja syövät suklaata. He iloitsevat parhaasta joululahjasta – Jeesuksesta – niin paljon, etteivät muita lahjoja tarvitse.

Ilpo Parviainen

 

Sk 12, 2013:

Tutkimme Raamattua

Miksi joulua vietetään?

– Mukava, kun tulee joulu. Silloin on lomaa koulusta.
– Lahjojen saaminen on mukavaa. Minulla on paljon lahjatoiveita ja luulen, että saan aika monta.
– Olemme jouluna koko perhe kotona.

Tällaista keskustelua saatetaan käydä ennen joulua, kun puhutaan lähestyvästä juhlasta. Puhutaan myös yhdessä olemisesta, perheiden yhteisestä ajasta, levosta, hyvästä ruuasta ja ilosta.

Nämä asiat ovat tärkeitä, ja ne kuuluvat monilla meistä joulunviettoon. Yhä enemmän on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että joulua vietetään juuri näistä syistä. Näinhän asia ei ole. Kaikki eivät enää tiedä joulun oikeaa merkitystä.

Ensimmäistä joulua vietettiin kauan sitten Betlehemissä. Siitä kertoo apostoli Luukas tutussa jouluevankeliumissaan. Paimenjoukolle, joka oli yöllä työssään kaitsemassa lammaslaumaansa, ilmestyi yhtäkkiä enkeli. Hän kertoi säikähtäneille paimenille tärkeän viestin, sanoman Jeesuksen syntymästä.

Jouluyönä Jumala antoi ihmiskunnalle suuren lahjan, oman poikansa, Jeesuksen. Hän oli Vapahtaja, joka tuli sovittamaan kaikkien ihmisten synnit. Tämän oikean joulun sanoman enkeli kertoi ensimmäiseksi köyhille, toisten ihmisten halveksimille paimenille.

Sama viesti kuuluu yhä meillekin ja kaikille ihmiselle. Myös meidän syntimme on Jeesus sovittanut. Se on kaikkein suurin ja tärkein lahja, joulun oikea merkitys. Sen ansiosta saamme uskoa omat syntimme anteeksi. Kun sydämessämme on aito lapsen usko, meillä on oikea joulurauha.

Kimmo Heikkilä

 

Sk 12, 2013

Uudistettu Siionin laulu:

Lapset pienet, laulakaa

1. Lapset pienet, laulakaa,
joulu virsi veisatkaa,
ennustus on täyttynyt:
Vapahtaja syntynyt.

 Laulu ”Lapset pienet, laulakaa” vie keskelle joulun sanomaa ja Vapahtajan syntymäjuhlaa. Pitkä odotus on päättynyt. On syytä iloita ja kehottaa perheen pienimpiä laulamaan syntyneen lapsen kunniaksi. Laulusta välittyy lämmin ja turvallinen perhekeskeisyys, kodin joulutunnelma.

Koti on pienten lasten maailman keskipiste, äiti ja isä rakkaimmat ihmiset. Lapsenuskossaan pienet lapset rakastavat myös Jeesusta. He saavat olla Hyvän Paimenen hoidossa, onhan hän luvannut olla aina omiensa keskellä.

 Laulu luo mieleen raamatullisen kuvan Vapahtajasta, joka ottaa lapsia syliinsä ja siunaa heitä. Näinhän Jeesus maan päällä ollessaan teki. Hän osoitti pienen lapsen suurimmaksi taivasten valtakunnassa. Se on totta tänäkin päivänä. Hänen sylissään on hyvä olla. Vapahtaja on pienimpienkin lasten hellä ystävä. Hän siunaa heitä ja kaikkia luotuja armollaan.

Uudistuksessa olen korjannut laulun kieliasua ja selkiyttänyt paikoin kankeaa ilmaisua. Tämä on ollut tarpeellista etenkin toisessa säkeistössä.

Laulua ”Lapset pienet, laulakaa” on alun perin laulettu ”Herraa hyvää kiittäkää”-virren sävelmällä. Meille tutuksi tullut sävelmä on suomalainen kansantoisinto saksalaisen Heinrich Albertin vanhasta virsisävelmästä. Uudistetussa laulussa ehdotetaan käytettäväksi saman sävelmän erilaista toisintoa, joka on virren ”Armon lapset, veisatkaa” (Vk. 334) b-sävelmä.

Laulun historiallista taustaa

Laulun on kirjoittanut jouluna 1881 Enontekiön kappalainen Aatu Laitinen (1853–1923). Hän oli tuolloin nuori pappi, joka oli samana vuonna saanut sekä parannuksen armon että ensimmäisen papinviran. Laitisen perheessä oli useita pieniä lapsia, ja laulun sisältö nousee vahvasti kirjoittajan omien kokemusten pohjalta.

Laitinen toimitti kristillisyytemme lehtiä ja kirjoitti useita hartauskirjoja. Hän sepitti lukuisia lauluja ja julkaisi pieniä laulukirjoja. Vain muutamat hänen lauluistaan ovat jääneet elämään meidän päiviimme asti. Niihin kuuluu ”Lapset pienet laulakaa”, jonka Laitinen julkaisi ensimmäisessä kirjassaan, pienessä kirjasessa nimeltä Kannel otsikolla ”Lasten jouluvirsi”.

Aatu Laitinen oli voimakas ja omaperäinen Lapin ja Peräpohjolan sananjulistaja. Hän julisti rohkeasti parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

Inkeri Karvonen

 

 

Sk 11, 2013

Pääkirjoitus:

Isän luokse taivaaseen

Viime viikonloppuna vietettiin pyhäinpäivää. Silloin muisteltiin niitä rakkaita, jotka ovat jo päässeet Jumalan luokse taivaan kotiin.
Monet kävivät pyhäinpäivänä hautausmaalla. Hautakivet muistuttavat meitä siitä, että uskovaisina pääsemme taivaaseen.

Jumala on meidän taivaallinen Isämme. Hän on antanut meille myös oman isän ja äidin. Hän on uskonut isälle ja äidille tehtävän. Heidän tehtävänään on huolehtia lapsistaan ja kasvattaa näitä taivasta varten.

Taivasta varten kasvattaminen tarkoittaa sitä, että isä ja äiti kertovat lapsilleen Jumalasta, Jeesuksesta ja taivaan kodista. He saarnaavat kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. He opettavat lapsiaan elämään niin kuin Jumala on käskenyt meidän ihmisten elää.

Isä ja äiti ovat meille kaikille tärkeitä ihmisiä. Sen vuoksi heille on nimetty omat päivänsäkin. Keväällä vietetään äitienpäivää. Nyt talven kynnyksellä, ensi sunnuntaina, vietetään isänpäivää.

Isää ja äitiä kannattaa muistaa myös muulloin kuin juhlapäivinä. Heille voi käydä antamassa lämpimän halauksen. Heitä voi myös auttaa tekemällä esimerkiksi kotitöitä. Auttamisesta saa itsellekin hyvän mielen.

Toivotan kaikille isille ja perheille Jumalan siunausta ja onnellista isänpäivää!

Haluan myös kiittää lämpimästi Toivo Määttää, joka jäi lokakuussa eläkkeelle Siionin kevään päätoimittajan tehtävästä. Toivotan Toivon ja hänen perheensä elämään runsasta Jumalan siunausta.

Minun työni Siionin kevään uutena päätoimittajana alkoi lokakuussa. Pyydän, että muistaisitte rukouksissanne minua ja koko Siionin kevään toimitusta. Suunnittelemme parhaillaan ensi vuoden lehtiä. Lähettäkää meille edelleen kirjeitä, piirroksia ja kuvauutisia. Niitä on aina mukava katsella ja lukea!

Pekka Aittakumpu

 

Sk 11, 2013

Raamattu opettaa:

Taivaan Isä pitää huolta

Jumala on luonut koko maailman, kaiken minkä me näemme. Hän on luonut kuun ja tähdet, kasvit ja eläimet ja myös jokaisen ihmisen.
Jumala pitää huolta koko maailmasta. Hän antaa ajallaan sateen pilvistä ja auringonpaistetta taivaalta. Näin ruis kasvaa pellolla ja eläimillä ja ihmisillä riittää lämpöä sekä syötävää ja juotavaa.

Sanomme Jumalaa myös Taivaan Isäksi. Hän on meidän isämme, koska hän on luonut meidät. Jeesus oli Jumalan Poika ja ihminen.
Jeesus tuli maailmaan ja teki monenlaisia ihmeitä: hän paransi sairaita ja antoi syntejä anteeksi. Suurimman ihmeen hän teki, kun hän kuoli ristillä. Saamme uskoa syntimme anteeksi, koska Jeesus sovitti ne kuolemallaan.

Jeesus kuoli ja haudattiin, mutta hän voitti kuoleman ja nousi ylös haudastaan. Hän nousi Isän luokse taivaaseen. Näin hän avasi meillekin tien taivaan kotiin.

Taivaan Isä haluaa varjella meidät lapsinaan. Hän rohkaisee meitä sanassaan, Raamatussa. Kuulemme hänen puhettaan myös pyhäkoulussa ja seuroissa, joissa luetaan Raamattua ja selitetään sitä.

Taivaan Isä puhuu meille rakkaasti myös silloin, kun joku uskovainen kertoo meille Jumalan hyvyydestä ja saarnaa meille synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Anteeksiantamuksesta saa voimaa elää Jumalan lapsena. On turvallista olla Jumalan lapsi.

Pekka Aittakumpu

 

Sk 11, 2013

Tutkimme Raamattua:

Taivaan Isällä on tärkeää asiaa

Taivaan Isä on antanut jokaiselle ihmiselle lahjaksi elämän. Jokainen ihminen on Jumalan ainutlaatuinen luomus, tärkeä ja arvokas.

Kaikki ihmiset syntyvät tänne maailmaan uskovaisina. Taivaan Isä haluaa, että kaikki myös pysyisivät uskovaisina koko elämänsä ajan. Usko onkin elämän tärkein asia! Uskosta meille kerrotaan Raamatussa. Seuroissa ja pyhäkoulussa meille selitetään Raamatun opetuksia.

Taivaan Isä on luvannut huolehtia meistä jokaisesta. Sinunkaan ei tarvitse pelätä mitään pahaa tai olla huolissasi mistään. Pimeällä tielläkin kulkee kanssasi enkeli, joka suojelee sinua.

Jos sinulla on huolia, voit kertoa niistä Taivaan Isälle rukouksessa. Hän kuulee pienetkin pyynnöt ja huokaukset. Aina omat toiveet eivät kuitenkaan toteudu; Taivaan Isällä voi olla asioihin oma suunnitelmansa. Hän kuitenkin tietää kaiken, mitä sinulle elämässäsi tapahtuu. Saat luottaa siihen, että hän on turvanasi joka hetki!

Taivaan Isä näkee ja ymmärtää kaiken. Häneltä ei ole mikään salassa. Hän näkee myös sen, mitä ihmiset eivät näe, ajatukset ja teot. Taivaan Isä tulee murheelliseksi silloin, jos joku esimerkiksi kiusaa toista. Kiusaaminen on väärin sekä kiusattua että Taivaan Isää kohtaan. Taivaan Isä toivoo, että kiusaaja huomaa tehneensä väärin, katuu ja pyytää anteeksi häneltä, jota on kiusannut.

Millä tavalla voimme säilyä uskovaisena? Tärkeintä on, että haluamme luottaa ja turvautua elämässämme Jumalaan. Synti vie meitä pois uskon tieltä. On suuri lahja, että saa mennä toisen uskovaisen luokse ja pyytää anteeksiantamusta, jos synti painaa omaatuntoa. Silloin Taivaan Isäkin antaa anteeksi.

Kun turvaudumme taivaalliseen Isäämme ja haluamme elää hänen lapsinaan, säilymme uskovaisina ja pääsemme kerran taivaaseen. Tämä on tärkein asia, joka Taivaan Isällä on sinulle ja meille jokaiselle.

Petri Kulmala

 

Sk 11, 2013

Uudistettu Siionin laulu:

Jeesus syntyi lapsille, Sl 231

1. Jeesus syntyi lapsille,
Vapahtaja kansoille.              
Kiitos olkoon ainiaan             
Jumalan ja Karitsan.

Jaakko Suoraniemen vuonna 1904 kirjoittama laulu ”Jeesus syntyi lapsille” on vanhin kristillisyytemme keskuudessa syntynyt lastenlaulu. Se julkaistiin Armonsanomat-lehdessä vuonna 1904 ja Leonard Typön laulukirjassa Kotimaan virsiä vuonna 1912.

Jaakko Suoraniemi (1877–1960) oli kotoisin Kuusamon Suorajärven kylästä, joka sijaitsee itärajan tuntumassa. Siellä hän viljeli kotitilaansa ja toimi pyhäkoulunopettajana, paikallisena saarnaajana ja seuralukkarina. Hänen isänsä Sihveri ja veljensä Adolf Kustaa olivat laajasti tunnettuja saarnamiehiä, mutta Jaakko ei joutanut talon töistä saarnamatkoille. Sen sijaan hän kirjoitti hartauskirjoituksia ja runoja kristillisyytemme lehtiin. Monet näistä runoista löysivät tiensä myös kristillisyytemme laulukirjoihin. Jaakko Suoraniemi sepitti tiettävästi viisitoista laulua, joista neljä on nykyisessä Siionin laulut -kirjassa.

Esiteltävän laulun alkusanat olivat alun perin ”Jeesus, lasten ystävä”. Yrjö Koskimäki teki lauluun uuden sävelmän 1970-luvun alussa ja julkaisi sen lauluvihkossaan Lapset pienet, laulakaa vuonna 1972. Nykyistä laulukirjaa koottaessa vuonna 1976 Suoraniemen laulun ensimmäisen ja viimeisen säkeistön paikkoja vaihdettiin, koska laulukirjaan tuli toinenkin laulu, joka alkoi ”Jeesus, lasten ystävä”.

Laulun sanomaa

Lauluun ”Jeesus syntyi lapsille” sisältyy monia muistakin lastenlauluista tuttuja aineksia: Jeesus lasten ystävänä ja turvana, enkelien läsnäolo, koti, uskovaisten yhteys, uskon aarre sydämessä, omantunnon puhtauden vaaliminen sekä taivaan koti kaiken päämääränä. Laulun alku poikkeaa muista lastenlauluista siinä, että Jeesuksesta puhutaan myös kaikkien kansojen Vapahtajana. Tässä on kaikua jouluevankeliumin lahjasta ja ilosta.

Laulu korostaa Jumalan lapsen iloa ja turvallisuuden tunnetta. Rakkaudessaan Jeesus pitää huolen lapsesta ja johdattaa häntä taivaan tiellä, pysyy lähellä ja opettaa sanallaan. Lapsi löytää Vapahtajan sylistä turvapaikan myös tuulen ja myrskyn aikana. Jeesus hoitaa häntä uskovaisten joukossa, jossa annetaan synnit anteeksi ja Jeesuksen sovintoveri pesee tunnon puhtaaksi. Näin lapsen sydämessä säilyy uskon ilo ja Jeesuksen antama tunnon rauha. Laulun useimmat säkeistöt päättyvät sanoihin: ”Siunaa aina armolla.” Toistuva pyyntö korostaa sitä, että Jumalan armossa on suurin siunaus.

Uudistetussa laulussa on yhdistetty entinen toinen ja neljäs säkeistö, joiden sisältö oli samankaltainen. Lisäksi laulun tekstiä on muokattu nykyajan lapsille helpommin ymmärrettävään kieliasuun.

Niilo Rauhala

 

 

Sk 10, 2013

Pääkirjoitus:

Lämmin kiitos!

Tämä rakas lasten lehtemme on ilmestynyt runsaan 80 vuoden ajan. Se on saatellut lukuisia lapsia taivastiellä.

Lehden ensimmäinen toimittaja Väinö Havas kirjoitti, että tässä lehdessä kerrotaan ”Raamatun lapsista, puhutaan taivaan Isästä, Jeesuksesta ja enkeleistä, kirjoitetaan pikku Pekkojen ja Maijojen puuhista. Siinä neuvotaan tekemään parannusta synnistä, uskomaan Jeesuksen veressä synnit anteeksi ja vaeltamaan puhtain omintunnoin.” 

Jeesus rakastaa lapsia. Hän sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkö estäkö heitä; sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.”
Olen saanut työskennellä tämän lehden parissa syksystä 2006 alkaen. Se on ollut minulle mieluista työtä. Olen kokenut, että olen saanut olla tukemassa teitä lapsia ja samalla myös vanhempia taivastiellä.

Nyt siirryn eläkkeelle. Toivotan teille kaikille lapsille Jumalan siunausta ja varjelusta. Pitäkää aina usko tärkeimpänä asiana elämässänne. Jumala johtaa askeleitanne. Suojelusenkelin siivet suojelevat teitä. Kannattaa käydä seuroissa, pyhäkoulussa, raamattuluokassa. Evankeliumi on lastenkin voima taivastiellä.

Teille äideille ja isille toivotan voimia ja uskon näköaloja rakkaiden lastenne parissa. Kun pienen lapsen kädet kietoutuvat kaulaanne ja kirkkaat silmät katsovat teitä, heijastukoot niistä kuin taivaan terveisinä: ”Katso, lapset ovat Herran lahja –.” (Ps. 127:3)

Jeesus antoi meille kallisarvoisen tehtävän: ”Ruoki minun karitsoitani. Kaitse minun lampaitani. Ruoki minun lampaitani.” Hän antaa äideille ja isille myös voimia.

Kiitän Siionin kevään lukijoita ja avustajia kallisarvoisesta työstänne. Tämän lehden päätoimittajana aloittaa Pekka Aittakumpu. Toivotan hänelle voimia ja Jumalan runsasta siunausta tehtävään.

Toivo Määttä


Sk 10, 2013

Raamattu opettaa:

Rukousten lapsena

Seisomme kastepöydän ympärillä. Pöydällä on valkoinen liina ja kynttilä, Raamattu, kastemalja ja kaunis kukkakimppu. Pieni tyttövauva, kummilapsemme, on juuri kastettu. Rukoilemme yhdessä hänen puolestaan. Rukouksessa mainitaan myös meidät: ”Auta vanhempia yhdessä kummien ja seurakunnan kanssa huolehtimaan hänen kristillisestä kasvatuksestaan…”

Tilanne on juhlallinen, kummin vastuu tuntuu suurelta. Samalla iloitsen tästä pienestä kummitytöstä – meillä tulee varmasti hänen ja hänen vanhempiensa kanssa olemaan monta mukavaa yhteistä hetkeä.

Muistan, kuinka ystäväni pyysi meitä tämän pienokaisen kummiksi. Hän kertoi, kuinka he vanhempina toivovat ennen kaikkea kummia, joka rukoilee lapsen puolesta. On tärkeä asia, että kummilapselle saa silloin tällöin myös lähettää kortin tai pienen muistamisen. Usein kummilapsen kanssa syntyy ystävyys, joka kestää aikuisenakin. Kaikkein tärkein asia on itsellenikin kuitenkin ollut se, että kummina olen saanut kertoa Taivaan Isälle kummilapseni asioista.

Uskon, että läheisesi ovat monesti rukoilleet puolestasi. He ovat rukoilleet siunausta kodin arkeesi ja koulutiellesi. Ennen kaikkea he ovat rukoilleet sitä, että varjeltuisit uskomassa. Saat kasvaa rukousten lapsena. Taivaan Isä kuulee lastensa rukoukset, sinunkin rukouksesi. Hän antaa voimaa selvitä vaikeistakin hetkistäsi.

Ajattelen, että kummilapsilla on suuri merkitys kummeille. Myös kummilapsi voi rukoilla kummitädin tai -sedän puolesta. Saamme rukoilla, että pääsisimme kummilasten, kummien, isovanhempien ja kaikkien rakkaiden kanssa kerran taivaan kotiin.

Jouni Hintikka


Sk 10, 2013

Raamattu opettaa:

Löytyykö Raamatusta kummeja?

Kastejuhlassa ovat useimmiten mukana myös kastettavan kummit. Vanhemmat ovat miettineet, keitä kutsuvat lapsensa kummeiksi. Usein kummit ovat vanhempien läheisiä ystäviä tai sukulaisia. Kummius on suuri luottamuksen osoitus. Kummin tehtävä on tukea vanhempia kristillisessä kasvatustyössä.


Raamattu ei suoraan puhu kummeista tai kummien tehtävistä. Kristillisen kasvatuksen merkityksestä löytyy paljonkin mainintoja Raamatusta. Kastekäskyssään Jeesus kehottaa: ”Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”

Apostoli Paavalilla oli nuori ystävä ja työtoveri Timoteus. Paavalin kirjeistä Timoteukselle heijastuu ihmissuhde, joka muistuttaa kummisedän ja kummilapsen suhdetta. Paavali opettaa rakkaasti nuorta Timoteusta monissa uskon kysymyksissä. Timoteus haluaa kuunnella tätä opetusta. Kirjeessään Paavali toteaa Timoteukselle: ”Sinä olet uskollisesti seurannut minun opetustani, elämäntapaani, pyrkimystäni, uskoani, kärsivällisyyttäni, rakkauttani ja kestävyyttäni.”

Vanhemmilla ja kummeilla on halu opettaa ja kasvattaa lasta siten, että lapsi oppisi tuntemaan Jumalan hyvyyttä ja turvautumaan kaikessa häneen. Kummin tärkein tehtävä ei ole antaa lahjoja, vaan muistaa lasta rukouksin ja tukea häntä uskon tiellä.

Myös Paavali rohkaisi Timoteusta uskomaan ja kestämään koettelemuksia. Paavali iloitsi Timoteuksen uskosta. Tässä on hyvä esikuva kaikille kummeille ja kummiksi haluaville.

Harri Vähäjylkkä


Sk 10, 2013

Uudistettu Siionin laulu:

Jeesus, meitä varjele

1.

Jeesus, meitä varjele
seurakunnassasi.
Meidät pienet suojele
aina lapsinasi.

Laulun on kirjoittanut Oulunsalon kirkkoherra Pekka Kinnunen vuonna 1973. Tuohon aikaan kristillisyytemme lapsityötä kehitettiin voimakkaasti. Kinnunen kertoo laulun syntyneen päiväkerhotarpeeseen. Hän oli Lasten Siioni -lehden toimittajana vuosina 1973–1978, ja hänen aikanaan lehdessä julkaistiin paljon lasten uskonnollista elämää tukevaa materiaalia.

”Jeesus, meitä varjele” otettiin vuonna 1976 uudistettuun Siionin Laulut –kokoelmaan. Pekka Kinnunen kuului vuosina 1974–1976 laulukirjauudistusta valmistelleeseen toimikuntaan, ja uuteen laulukirjaan tuli 16 muutakin hänen kirjoittamaansa laulua. Monet niistä on suunnattu lapsille ja nuorille.

Laulun sävelsi opettaja ja säveltäjä Jaakko Linjama (1909–1983) vuonna 1975. Linjama tuli Pekka Kinnuselle läheiseksi laulukirjatyön aikana. Hän sävelsi useita lauluja uuteen laulukirjaan ja teki useimmat nuottikirjan sovituksista. Kinnusen ja Linjaman yhteistyön tuloksena syntyi monta uutta Siionin laulua. Jaakko Linjama oli tullut laajasti tunnetuksi vuonna 1952, kun hänen säveltämänsä olympiahymni oli voittanut Helsingin olympialaisten edellä järjestetyn sävellyskilpailun.

Laulun sanomaa
Laulu ”Jeesus, meitä varjele” on pienten lasten rukous, jossa pyydetään varjelusta ja johdatusta koko elämän matkalle. Uskon perusasiat pysähdyttävät ajattelemaan ja keskustelemaan. Jumalan seurakunnassa on turvallista asua ja varttua. Rukouksessa anotaan, että lapsenusko saisi aina säilyä ja että myös vanhemmat saisivat osakseen samaa armohoitoa pysyäkseen Jumalan lapsina. Yhdessä heidän kanssaan on onnellista kulkea taivaan tietä.

Synnin houkutukset ja kiusaukset piirittävät pieniä lapsiakin. Pyyntö siitä, että varjeltuisi lankeamasta, ilmenee koskettavasti laulun kolmannessa säkeistössä: ”Silmät, korvat, kätemme / pahuudelta suojaa. / Ohjaa askeleitamme / kohti taivaan Luojaa.” Keskeistä laulussa on anteeksiantamuksen sanoma, armoevankeliumi, joka puhdistaa kaikista synneistä ja vapauttaa uskomaan. Se tuo ilon ja kiitollisen mielen.

Laulu on helposti opittavissa ja sanomaltaan uskonelämää vahvistava. Sanat ja sävelmä täydentävät toisiaan. Uudistuksessa on lähinnä selvennetty ilmaisua joissakin kohdin. Jumalan sanaa, uskomme ja elämämme perustaa, on haluttu painottaa. Siksi lauluun on kirjoitettu lisäsäkeistö: ”Kiitos, että sanaasi / oppia me saamme.” Laulusta välittyy turvallinen tunne siitä, että Jeesus kulkee aina kanssamme.

Inkeri Karvonen